Hymyjä, humalaa ja kertakäyttöystäviä
Syksyllä 2021 liikennöinnin aloittanut Nyssen ratikka on löytänyt paikkansa Tampereen yöllisessä elämässä. Tällainen on ratikan mikrokosmos.
Ratikka saapuu Tullintorin pysäkille hieman myöhässä aikataulusta. Myöhästyminen ei kyytiläisten tunnelmaa lannista. Kaikki ovat yhteisissä juhlissa, baarien ja jatkojen välisessä hurmoksessa.
Humalaiset ihmiset pyytävät kameran huomattuaan saada itsestään kuvia. Yksi porukka poseeraa nauraen ja ilmoittaa kovaan ääneen olevansa teekkareita.
”Hervantaan me ollaan matkalla!”
Juhlavasti pukeutuneita, hoipertelevia ihmisiä riittää jokaiseen vaunuun. Jonkun matkakaiuttimesta pauhaa energinen suomi-rap.
Ihmisiä jättäytyy pois kaikilla pysähdyksillä. Hervantaa lähestyessä yhä vähemmän uusia astuu kyytiin. Lopulta ainoa matkustaja on paikalleen sammunut juhlija, jota kuljettaja Tommi Lehto yrittää herätellä Hervantajärven päätepysäkillä - huonolla menestyksellä. Lehto kertoo tämän yön olevan tavallista rauhallisempi.
”Joskus saan herätellä viittä tai kuutta nukahtanutta.”
Mikäli herättely ei tuota tulosta, vie Lehto sammuneet takaisin keskustaan. Hervannasta ei talvipakkasilla selviäisi kävellen.
Matka takaisin keskustaan on rauhallisempi. Ensimmäiset pysäkit ovat täysin autioita. Kalevasta kyytiin astuu joukko rakennustekniikan opiskelijoita, jotka ovat tulossa ainejärjestönsä vuosijuhlilta. Heille ratikka tarjoaa taksimatkoja edullisemman vaihtoehdon jatkopaikalta palaamiseen.
Eero ja Venla palaavat vuosijuhlien jatkoilta.
Johannes Dahlström on matkalla kotiin pitkän illan jälkeen.
Lähempänä keskustaa kyytiin nousee humalaisempia matkustajia. Meno ei kuitenkaan äidy yhtä hurjaksi kuin matkalla toiseen suuntaan. Baarit sulkevat oviaan, joten jatkopaikoillen siirtyviä on luvassa lisää.
Tuulensuun pysäkillä ratikkaa odottavien keskuudessa tunnelma on uniikki. Monet käyvät katsomassa aikataulua ja poistuvat turhautuneina paikalta nähtyään seuraavan saapuvan vasta puolen tunnin kuluttua. Jotkut jäävät humalaisella itsevarmuudella päivittelemään julkisen liikenteen toimintaa.
"Mähän pääsen skeittilaudalla vartissa kotiin!"
Lähempänä keskustaa kyytiin nousee humalaisempia matkustajia. Meno ei kuitenkaan äidy yhtä hurjaksi kuin matkalla toiseen suuntaan. Baarit sulkevat oviaan, joten jatkopaikoillen siirtyviä on luvassa lisää.
Tuulensuun pysäkillä ratikkaa odottavien keskuudessa tunnelma on uniikki. Monet käyvät katsomassa aikataulua, ja poistuvat turhautuneina paikalta nähtyään seuraavan saapuvan vasta puolen tunnin kuluttua. Jotkut jäävät humalaisella itsevarmuudella päivittelemään julkisen liikenteen toimintaa.
"Mähän pääsen skeittilaudalla vartissa kotiin!"
Kyytiin astuu Antoni Heiskanen. Hän kertoo olleensa illalla skeittaamassa ja sen jälkeen kavereidensa kanssa oluella.
”Kavereiden kanssa vietetty aika, se on kaikkein tärkeintä. Sitä en vaihtaisi mihinkään.”
Heiskanen juttelee valokuvauksesta, tulevaisuuden haaveista ja opiskelusta, kunnes ratikka saapuu hänen pysäkilleen.
Kyytiin astuu Antoni Heiskanen. Hän kertoo olleensa illalla skeittaamassa ja sen jälkeen kavereidensa kanssa oluella.
”Kavereiden kanssa vietetty aika, se on kaikkein tärkeintä. Sitä en vaihtaisi mihinkään.”
Heiskanen juttelee valokuvauksesta, tulevaisuuden haaveista ja opiskelusta, kunnes ratikka saapuu hänen pysäkilleen.
Hervantajärvellä odottaa kaksi illan aikana toisiinsa tutustunutta nuorta miestä. He astuvat helpottuneina lämpimään vaunuun, kahdenkymmenen minuutin värjöttelyn jälkeen. Vanhempi mies kehuu nuorempaa asialliseksi tyypiksi, uudelleen ja uudelleen. Elämänviisauksia riittää jaettavaksi, eikä naurulle meinaa tulla loppua.
”Me ollaan täällä madossa. Niin, pitkässä madossa!”
Lopulta molemmat poistuvat, jatkoille kuulemma.
Aamuyöllä kyytiin nousee hiljaisia, loppuun asti juhlineita ihmisiä. Muutamat itkevät, muutamat ovat juuri itkeneet. Enää ei kukaan pyydä saada itsestään kuvia.
Moreenimedia on Tampereen yliopiston journalistiikan, kuvajournalismin ja visuaalisen journalismin opiskelijoiden julkaisu.
Built with Shorthand