Yhteinen visio
Moni Kalevassa Sarvijaakonkujalla kulkenut on saattanut ihmetellä, mitä kummaa tapahtuu mystisessä, puiden suojaan jäävässä hallissa, johon ihmisiä tulee ja menee. Kuvataiteilija Herman Sebastian Schultz kertoo, miten taidekollektiivin ja kaupunkiviljelyn yhteiselo sai alkunsa, ja mistä syntyivät Utopia- ja Visio 2030 -näyttelyt.
Alkusyksyn viilenevä ilma on saanut valtaosan kasveista jo lakastumaan. Vain kurpitsat näyttävät yhä vain jatkavan kasvuaan. Kanat nokkivat pihamaata niille rakennetussa aitauksessa. Tehdashallin ovi on auki ja sisältä kuuluu puheensorinaa.
Sisällä aukeaa avara tila, jossa katosta riippuu suuria taidekukkia. Sohvilla rupattelee ihmisiä. Schultz on sisällä puhumassa nuorisoryhmälle, ja rientää keittämään kahvia. Välissä liikenee hetki vaihtaa pari sana siitä, mitä Kalevan hallissa oikein tapahtuu.
Schultz lähti kolmen muun taiteilijan kanssa hakemaan mukaan Operaatio Pirkanmaan Kulttuurinvälitilat hankkeeseen, jossa vanhoja tehdasrakennuksia jaetaan uudelleen käyttöön. He saivat tilan idealleen, tosin sillä ehdolla, että projektia aloitetaan toteuttaa yhdessä kaupunkiviljely-yritys Blockgardenin kanssa.
Visiona oli tuoda yhteen asioita, jotka eivät muuten kohtaa. Schultzin ja kumppanien Labra-kollektiivi törmäsi yhteen kaupunkiviljelyn kanssa, joten niinpä Kalevan hallilla tuotiin yhteen erilaisia taidetapahtumia, kuten kirkkokuoroja ja punkkia. Apurahoja haettiin, projektit laajenivat ja ihmisiä alkoi tulla.
– Ihmiset löytävät tänne ilmaisten bileiden houkuttelemina, ja työpajat ja muu toiminta saa heidät jäämään. Yleishyödyllinen toiminta kiinnostaa, kun nuorisotiloja ei enää ole, ja ihmiset kaipaavat paikkoja, joissa hengailla, Schultz kertoo.
Myös utopiat olivat tiiviisti läsnä alusta asti, ja siitä saikin alkunsa nyt viimeistä viikonloppua auki oleva näyttely. Blockgardenin Visio 2030 -näyttelyssä tuodaan esiin haave siitä, että 30 prosenttia ruuasta tuotettaisiin kaupungeissa vuonna 2030 ja esitellään erilaisia keinoja siihen. Labra-kollektiivin Utopia-näyttelyssä taiteilijat tuovat esiin omia utopioitaan maailmasta: turvallisena, kevyenä ja leikintäyteisenä.
Schultzin mukaan heidän projektinsa ovat vastanneet tarpeeseen, eikä ihmisiä ole tarvinnut houkutella paikalle. Esimerkiksi keväällä aloitetun kaupunkiviljelykurssin viisikymmentä paikkaa täyttyivät sekunneissa. Nyt varmuutta jatkolle on kuitenkin enää marraskuuhun asti. Schultzin mukaan sen jälkeen Tampereen kaupunki on ilmaissut alkavansa vaatia tilasta vuokraa, jota vapaaehtoisvoimin pyörivällä voittoa tavoittelemattomalla projektilla ei ole varaa maksaa.
– Jos me lähdemme täältä, niin tyhjälleenhän tämä jää. Mutta emme me ole helpolla lähtemässä ja jos lähdetään, niin lähdetään isosti, toteaa Schultz.
Kuvataiteilija Herman Sebastian Schultz on ollut alusta asti luomassa projektia ja aikoo myös pysyä mukana.
Sisälle astuessa huomio kiinnittyy suuriin taideinstallaatioihin.
Osassa teoksista yhdistyy sekä kaupunkiviljely että kuvataide.
Taiwanilaisen taiteilijan Yu-Hsuan videoteos Daisy käsittelee taiteilijan karkotusta Suomesta sekä omaa utopiaa saada jäädä pysyvästi Suomeen.
Visio 2030 -näyttelyssä esitellään erilaisia kaupunkiviljelyn muotoja sisällä ja ulkona.
Pihalla on kesän aikana kasvanut kahdeksankymmenen kaupunkilaisen omat viljelypalstat.
Erityisesti kanat pihamaalla herättävät kiinnostusta.
Taidekollektiivin tulevaisuus on marraskuun jälkeen täysin auki, mutta kamppailu yhteisen ja avoimen kaupunkitilan puolesta jatkuu.
Moreenimedia on Tampereen yliopiston journalistiikan, kuvajournalismin ja visuaalisen journalismin opiskelijoiden julkaisu.