Vuoden luontokuva
Kun yhteiskunta hiljeni koronan myötä, tatuointien kysyntä kasvoi. Luontoaiheisten kuvien suosion huomannut tatuoija Kuutti Kiperä loihtii syksyisenä aamuna ystävän iholle teleporttaavan silkkiuikun.
Vaaleanvihreän puutalon erottaa puiden lomasta, kun ruskan värjäämät lehdet muodostavat sille keltaisen kehyksen. Tatuointistudio Kiperä Tattoo sijaitsee Pyynikillä luontopolkujen ja luonnonsuojelualueen reunamilla, vanhassa kaksikerroksisessa talossa. Ilmassa on kosteutta yön sateiden jäljiltä ja auringonpaiste on epätavallisen lämmin.
Vaikka tien toisella puolella parinkymmenen metrin päässä alkaa jo asuinalue, hiljaisen metsikön tunnelma säilyy kymmenen neliön studiossa. Kuutti Kiperä, 31, häärii huoneessa valmistellen tatuointikonettaan päivän työtä varten – ystävä on tilannut häneltä eläinaiheisen tatuoinnin.
Epävarmoina aikoina kontrollintarve näkyy tatuoinneissa
Kiperä laittoi keväällä studionsa turvallisuussyistä kiinni, mutta sai silti runsaasti ajanvarauskyselyjä, viranomaisten ohjeistuksista huolimatta.
– Luulen, että kyse on siitä, että maailman yhtäkkiä muuttuessa radikaalisti monille tulee tarve kontrolloida edes jotakin. Oma iho on tällainen kontrollin kohde, samoin kuin vaikkapa hiusten pituus ja väri, Kiperä pohtii.
Ovi käy ja tatuointitaiteilijan ystävä Roosa Lappalainen astuu sisään studioon. Kahtia katkaistun vesilinnun asettelua aletaan pohtia. Päätetään, että olento saa uida keskisäärestä sisään ja nostaa päänsä pinnalle juuri ennen nilkkaa. Kuva on yksinkertainen viivapiirros, sellainen mitä täällä tehdään paljon.
Lappalainen asettuu kirkkaan siniselle tatuointipöydälle selälleen. Alkaa tatuointikoneen vaimea surina ja pian muste ihon alla alkaa hahmottua linnun räpyläksi. Seinällä roikkuvan ristipistotyön kirjailu muistuttaa tatuoitavaa kivun keskellä: “Stay Soft”.
Kiperä on huomannut, että kuluneen puolen vuoden aikana luontoteemaisten tatuointien suosio on kasvanut. Aihe on ikivihreä, mutta maailman tapahtumien ja herkkien luontokuvien lisääntymisen yhtäaikaisuus on kiinnostavaa.
– Pyynnöissä toistuvat eläimet ja kasvit laidasta laitaan, mutta erityisesti juuri suomalainen luonto on viime aikoina näkynyt niissä, Kiperä kertoo.
Kun Suomi meni maaliskuussa kiinni, suomalaisten luonnossa viettämä aika moninkertaistui. Ympäristöhallinnon verkkopalvelu kertoi elpyneistä luontosuhteista ja luonnonsuojeluasenteista. Luontokuvasto lisääntyneenä mielensisältönä on siis saattanut siirtyä jossain määrin tatuointiaiheisiin.
Männyt, mäntymetsät, koivut, vanamot, kissankellot, kävyt, sienet. Mieleen palaa ikkunan takana komeileva ruskainen Pyynikki.
Kiperän mukaan myös kotitatuoiminen yleistyi tiukkojen rajoitusten aikaan. Ihmiset, jotka eivät olleet koskaan aiemmin tatuoineet, tilasivat handpoke-välineitä kotiin ja sosiaalinen media täyttyi monenkirjavista kokeiluista. Handpoke-tekniikalla tatuoidessa musteneula painetaan ihon läpi oman käden voimalla, kun tavallisesti käytössä on tatuointikone.
Tatuointeja omien arvojen mukaisesti
Kiperän studio on sekä vegaaninen että queer. Molemmat ovat teemoina hänelle tärkeitä. Kiperä järjestää aika ajoin varainkeruupäiviä, jolloin pienten, ilman ajanvarausta tehtävien, eli walk-in -tatuointien tuotot ohjataan hänelle merkityksellisiin kohteisiin, kuten eläinsuojelukeskus Tuulispäälle, Setalle tai Paperittomien klinikalle.
Kiperä Tattoossa tehdään täysin vegaanisia tatuointeja, mikä tarkoittaa sitä, ettei tatuoimiseen käytettävissä välineissä tai tuotteissa ole eläinperäisiä aineksia. Musteet, puhdistusliuokset ja jälkihoitotuotteet ovat vegaanisia. Kiperän mukaan suurin osa tatuoijista tekee pyydettäessä kuvat vegaanisesti, mutta tämä on paikka, jossa asiaa ei tarvitse erikseen varmistella.
Se, että studio on queer tarkoittaa Kiperälle ensisijaisesti sitä, että tänne on turvallista tulla omana itsenään eikä tarvitse pelätä identiteettiin liittyviä oletuksia tai esimerkiksi ulkonäköön kohdistuvia vitsejä.
Kuutti Kiperä pyrkii miettimään myös suojaamiseen käyttämänsä muovikelmun ympäristövaikutuksia: “Tatuointipöytää ei ole tarpeen vuorata yltympäri muoviin, yläpuolen suojaaminen riittää.” Kelmua kuitenkin menee paljon, joten etsinnässä on ekologisempi vaihtoehto.
Kuutti Kiperä pyrkii miettimään myös suojaamiseen käyttämänsä muovikelmun ympäristövaikutuksia: “Tatuointipöytää ei ole tarpeen vuorata yltympäri muoviin, yläpuolen suojaaminen riittää.” Kelmua kuitenkin menee paljon, joten etsinnässä on ekologisempi vaihtoehto.
– Tämä on kolmas ammattini ja ensimmäinen, jossa koen voivani työni kautta vaikuttaa minua kiinnostaviin asioihin, hän sanoo.
Aiemmin Kiperä on työskennellyt pintakäsittelijänä sekä kiinteistönhoitajana Korkeasaaren eläintarhassa. Tatuointeja hän on tehnyt ammatikseen reilut neljä vuotta.
Maksun lisäksi Kuutti Kiperä saa Roosa Lappalaiselta itsetehtyä puolukkahilloa.
Maksun lisäksi Kuutti Kiperä saa Roosa Lappalaiselta itsetehtyä puolukkahilloa.
Vaikka ammattitatuoijan uraa on takana vasta muutamia vuosia, harrastepohjainen tatuoiminen kerryttää Kiperän kokemuksen vuosikymmeneen. Tämä näkyy kuvien laadun lisäksi nopeudessa: pienen kämmenen kokoinen silkkiuikku on valmis reilussa puolessa tunnissa.
Jannika Lalu, teksti ja kuvat
Moreenimedia on Tampereen yliopiston journalistiikan, kuvajournalismin ja visuaalisen journalismin opiskelijoiden julkaisu.
Built with Shorthand