Viimeiset reitit

Suomen vilkkaimpiin lukeutuvan lentokentän matkustajamäärät ovat romahtaneet. Vähäistä työmatkaliikennettä valvovat suojapukuihin pukeutuneet rajavartijat.
Turun lentoasemalla pandemian läsnäolo konkretisoituu.

Turun lentoasemalla on hyvin hiljaista. Yksittäiset ihmiset istuvat tai seisoskelevat lähtöaulassa maskit päässä, kaukana toisistaan. Puheensorinaa ei kuulu, eikä juuri kuulutuksiakaan. 

Hiljaisuuden rikkoo säännöllisesti kolikolla toimiva leikkilentokone, joka yrittää houkutella lapsia kyytiinsä pitämällä ärsyttävää ääntä. Mutta lapsia ei näy. 

Turun lentokenttää käyttävät ihmiset ovat helmikuussa 2021 pääasiassa työmatkalaisia, joita saapuu Puolasta tai lähtee Ahvenanmaalle. Ne ovat ainoat kohteet, joihin Turusta tällä hetkellä säännöllisesti lennetään: Maarianhaminaan useita kertoja ja Gdanskiin kerran viikossa. Usein koneet lentävät puolityhjinä.

Turun lentoasema on hiljaisuudestaan huolimatta edelleen auki ympäri vuorokauden.

Normaalioloissa Turku on Suomen neljänneksi vilkkain lentoasema.

Kenttä hiljeni entisestään, kun lennot Latvian Riikaan, Liettuan Kaunasiin ja Pohjois-Makedonian Skopjeen lopetettiin toistaiseksi.

Koronaviruspandemian myötä kentän matkustajamäärät ovat vähentyneet jopa yli 80 prosenttia. Vuonna 2019 matkustajia oli 450 000, viime vuonna vain 112 000. 

”Onhan se mittakaavaltaan iso muutos”, sanoo lentoaseman päällikkö Juha Aaltonen

Turun kenttä on edelleen auki ympäri vuorokauden ja siellä toimii myös rahtiliikennettä. Henkilökuntaa on silti jouduttu lomauttamaan varsinkin asiakaspalvelun ja terminaalitoiminnan puolelta. Odotusaulan kahvila-ravintola on auki lounasajan, mutta muuten kaupat ja ravintolat ovat pistäneet ovensa kiinni. 

Sunnuntai-iltaisin, kun viikon ainoa Gdanskin lento saapuu, tyhjentynyt ravintola toimii osaltaan saapuvia vastassa olevien odotuspisteenä. Sen ikkunasta voi tarkkailla, milloin kone vihdoin rullaa kiitotielle.

Lentokentät yhdistävät erossa olleita ystäviä, sukulaisia ja rakastavaisia ja toimivat kohtaamisten näyttämönä.

Osa paheksuu tällaisena aikana ulkomaille lentäviä, osan toimeentulo riippuu siitä. 

Koronaviruksella on otollinen tilaisuus levitä niin kentällä kuin koneessakin. Tästä saatiin osviittaa Turussa, kun Skopjen-lennoilta saapui Suomeen kymmeniä koronatartuntoja syksyn ja talven mittaan. 

Nyt kentällä onkin tehty Juha Aaltosen mukaan ”kaikki mahdollinen toiminta”, jotta viruksen leviämistä voidaan ehkäistä. On turvavälejä, käsidesiä, maskeja ja suojapleksejä.  

Ja totisesti: kun kentällä näkee suojapukuun pukeutuneen rajavartijan, mieleen palautuu, että nyt todella eletään vielä pandemian aikaa. 

Rajavartijoiden yksi tehtävä on käännyttää matkustajia takaisin, jos maahantulon peruste ei täyty. Puolasta ei voi nyt tulla Suomeen turistiksi. Maahan kuitenkin pääsee esimerkiksi oleskeluluvan, opiskelujen tai perhesyiden, kuten häiden tai hautajaisten takia. 

Turkuun saapuvat matkustajat ohjataan lennoilta suoraan neuvontapisteeseen, jossa halukkaille tarjotaan koronatestiä. Moni suostuu testiin, kaikki eivät sitä halua. 

Lentoaseman aulassa kärsimättömän oloinen mies puhuu puhelimeen ja yrittää vakuuttaa terminaalin ovien toisella puolelle jumiin jäänyttä Gdanskista saapunutta matkustajaa siitä, ettei tämän tarvitse mennä testiin. Hän painottaa testin vapaaehtoisuutta koronavirusta vähättelevään sävyyn. Matkustajaa vastaan tullut mies haluaisi ilmeisesti mahdollisimman nopeasti pois kentältä. 

Toistaiseksi ketään ei voida pakottaa rajoilla testattavaksi. Tilanne saattaa kuitenkin muuttua, mutta muutoksen voimaantulo saattaa venyä huhtikuun alkuun. Hallituksen antaman tuoreen lakiesityksen mukaan testistä kieltäytymisestä saattaa jatkossa seurata sakkoa tai enintään kolme kuukautta vankeutta. 

Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurun mukaan hallituksen tahto on, että jatkossa kaikki Suomeen tulevat testattaisiin epidemian hillitsemiseksi. Helmikuun aikana Turussa testatuista matkustajista kaikkiaan 19 kantoi tullessaan koronavirusta.

Airpron matkustajakäsittelijä Päivi Jalonen tarkastaa Puolaan lähtevän miehen matkustusasiakirjoja. Hän on osittain lomautettuna ja töitä on harvojen saapuvien lentojen ehdoilla.

Näyttää siltä, että valtaosaa kentälle saapuvista matkustajista ollaan vastassa. Osa työmatkaliikenteestä suuntautuu Turun telakalle ja valtaosa matkustajista ja vastaanottajista on pääasiassa 30–40-vuotiaita miehiä. Lentokentälle tyypillistä herkkää halailua ei juuri näy. 

Ilta etenee ja kello käy jo kymmentä. Ulkona pakastaa. Terminaalin edusta on Gdanskin lennon laskeutuessa täynnä tyhjäkäynnillä olevia autoja, joiden kyytiin matkustajat hyppäävät rivakasti. Moni autoista on Puolan kilvissä.

Juuri kukaan ei nouse lentoasemalla odottelevaan julkisen liikenteen bussiin. Taksitolpallakin seisoskelee vain tilausajoa ajava kuski, joka on kirjoittanut odottamansa ryhmän tunnisteen valkoiseen paperiin. 

Sosiaalisessa mediassa toisinaan esitetyt spekulaatiot siitä, että maahan saapuvat matkustajat hyppäisivät suoraan muun väestön sekaan joukkoliikenteessä ei ainakaan Turussa vaikuta pitävän paikkaansa. 

Kun lento on laskeutunut, autojono katoaa ja kentän parkkipaikka autioituu jälleen.