Pienen esineen perässä jäällä kiiruhtaminen on Tampereella tuttua. Lauantaina Pyynikin urheilukentällä tutusta jääkiekko-ottelusta kuitenkin poikkesi käytännössä kaikki: niin peliväline, kaukalo kuin mailatkin. 

Helsinkiläisen Botnian ja porilaisen Narukerän välinen ottelu toi jääpallon takaisin Tampereelle 67 vuotta edellisen pääsarjaottelun jälkeen. Pyynikin ottelun isänä voi pitää Narukerän puheenjohtaja Timo Helavuorta, joka sai idean automatkalla Porista Turkuun. Ottelu toteutettiin seurojen välisenä yhteisprojektina, jossa kotijoukkueena oli Botnia.

Kotipeli parin tunnin ajomatkan päässä Botnian vakiotukikohdasta Oulunkylästä aiheutti jonkin verran päänvaivaa, sillä muun muassa kentän laidat, pallokorit ja kulmaliput jouduttiin tuomaan Helsingistä. Toisaalta tapahtumaa avitti suuresti Tampereen kaupungin myötämielisyys.

– Kaupungin suhtautuminen oli erinomaista, mikä helpotti tapahtuman järjestämistä. Lähtökohtaisesti Tampereella sanotaan kaikkeen kyllä ja mietitään, miten se saadaan toteutettua. En ole Helsingissä sellaiseen törmännyt, toteaa Botnian puheenjohtaja Vesa Peräjärvi.

Televisiohistoriaa jääpallomaaottelussa

Jääpallon kulta-aikoina 1950-luvulla lajin suosio ei kalvennut lainkaan vertailussa jääkiekkoon.

Helsingissä järjestetyissä ensimmäisissä jääpallon MM-kilpailuissa 1957 isäntämaan ja Neuvostoliiton välistä ottelua paikan päällä seurasi yli 14 000 katsojaa. Avausottelu Ruotsia vastaan oli puolestaan ensimmäinen suora urheilutapahtuman televisiointi Suomessa.

Nuo ajat ovat kuitenkin vain kaukainen muisto: viikonvaihteessa päättyneet MM-kisat saattoivat mennä monilta suomalaisilta täysin ohi, ja Bandyliigan paikkakunnatkin kattavat lähinnä pääkaupunkiseudun sekä osan Itä-Suomea. Jääpallo ei välttämättä ole henkihieverissä, mutta se on kutistunut melko pienten piirien lajiksi.

– Olemme luomassa uutta strategiaa, jonka tavoitteena on laajentaa harrastajamääriä ja tuoda jääpalloa uusille paikkakunnille, toteaa Porvoosta Tampereen otteluun saapunut Jääpalloliiton puheenjohtaja Jari Kettunen.

Tampereella jääpallohistoria painottuu 1900-luvun ensimmäiselle puoliskolle. Ylintä sarjatasoa ei ole pelattu kaupungissa vuoden 1952 jälkeen, ja pääsarjassa pelanneet seurat joko keskittyvät nykyään muihin lajeihin tai ovat Tampereen IFK:n tavoin kokonaan kuopattuja. Toiseksi korkeimmalla sarjatasollakin tamperelaisten viimeinen esiintyminen on keväältä 1995, jolloin lajin erikoisseura Jääpallo-64 lopetti toimintansa.

Pyynikin paluuottelun seremoniallisen avauslyönnin suorittivat Tampereen jääpallohistorian aikanaan itse kokeneet Tauno Kaurala ja Pertti Ratsula. Hiljattain 85 vuotta täyttänyt Ratsula seuraa yhä aktiivisesti jääpalloa, erityisesti kotikaupunkinsa seuran Narukerän otteita. Hän kaivaa joka talvi esille myös omat varusteensa, kun veteraanijaosto Ikikerän vuorot kutsuvat.

– Kun toiset lähtevät hiihtämään, me menemme pelaamaan jääpalloa. Toistaiseksi terveys on riittänyt siihen, ettei yhtään talvea ole jäänyt väliin.

Vauhti yllättää uuden katsojan

Jo yhdeltä päivällä aloitettu ottelu oli Botnialle merkittävä: se taistelee vielä tosissaan viimeisestä pudotuspelipaikasta. Pelin alkua hallitsi kuitenkin sarjataulukossa muutamaa sijaa korkeammalla oleva Narukerä, joka johti ensimmäisen 45 minuutin puoliskon jälkeen 2–0 hyökkääjä Jukka Loukkolan kahdella osumalla.

Ensikertalaisen suurimman huomion jääpallo-ottelussa herättää lajin nopeus. Pelaajat ja pallo liikkuvat jäällä ripeään tahtiin, ja välillä pientä oranssia muovipalloa on vaikea havaita sen liitäessä yli puolustuslinjan. Pyynikin perinteikkäässä puukatsomossa valtaosa yleisöstä muodostui kuitenkin aktiivisemmista jääpallon seuraajista, joukkueiden huiveista ja pipoista päätellen.

Lajin aseman turvaamiseksi ja vahvistamiseksi on turvauduttava luoviin keinoihin. Jääpalloaktiivit Kettunen, Peräjärvi ja Ratsula ovat yhtä mieltä siitä, että Pyynikin ottelun kaltaisia tapahtumia kannattaisi ehdottomasti järjestää lisää.

Omalta osaltaan helsinkiläinen Botnia on kunnostautunut viime vuosina yleisön aktivoinnissa mitä moninaisimmilla tavoilla. Suorastaan legendaarisena tapahtumaguruna tunnettu manageri Teukka Ulander on järjestänyt Oulunkylän kentälle jääpallofinaalin yhteyteen muun muassa liikkuvan kaksikerroksisen saunan, tapahtumatorin ja housebändin.

Kamppailulle dramaattinen loppuhuipennus

Sisätilojen lämmössä enimmäkseen aikansa viettävälle ehti jo Pyynikin ottelussa tulla kylmä, vaikka lämpömittari ei näytä edes kymmentä pakkasastetta. Tauolla osa yleisöstä kaikkosikin urheilukentän katsomosta, mutta 629 katsojasta riitti runsaasti seuraajia myös toiselle puoliskolle.

Ottelun toinenkin jakso alkoi Narukerän hallinnalla. Lumen kertyessä uudestaan kentän pintaan, alkoi Botniakin saada pelin juonesta kiinni. Suoraviivaisten hyökkäysten edessä porilaiset joutuivat puolustuskannalle, ja kymmenen minuuttia ennen loppua helsinkiläiset tasoittivat tilanteeksi 3–3.

Draaman kaarta täydensi vielä Botnian loppuhetkien rangaistuslaukaus. Yritys kuitenkin lensi suoraan päin maalivahti Esko Kuusamoa, joten tilaisuus täyteen pistepottiin jäi tällä kertaa käyttämättä. Tällä kertaa tasapeli tyydyttänee kuitenkin kaikkia osapuolia, niin molempia joukkueita kuin yleisöäkin.

Jää nähtäväksi, seuraako vauhdikkaasta ja viihdyttävästä ottelusta jotain pysyvämpää, vai pelataanko huipputason jääpalloa seuraavan kerran Tampereella vasta vuonna 2086.

Fakta: Jääpallo

• Jääpallon Suomen mestaruudesta on pelattu vuodesta 1908 lähtien.
• Kuluvalla kaudella korkeimmalla sarjatasolla Bandyliigassa pelaa kymmenen joukkuetta Helsingistä, Jyväskylästä, Lappeenrannasta, Mikkelistä, Oulusta, Porista, Torniosta sekä Varkaudesta.
• Jääpallo-ottelu kestää 2 x 45 minuuttia sekä lisäajat. Yhteneväistä jalkapallon kanssa on myös pelikentän koko, pelaajien määrä sekä paitsiosääntö.
• Suomen menestynein jääpalloseura on Helsingin IFK, joka on voittanut mestaruuden 17 kertaa. MM-tasolla menestynein maa on yhä Neuvostoliitto 14 MM-kullalla.

Moreenimedia on Tampereen yliopiston journalistiikan, kuvajournalismin ja visuaalisen journalismin opiskelijoiden julkaisu