Onko varhaiskasvatuksen työntekijöiden joukkopako tai maan pysäyttävä lakko vain ajan kysymys? – Li Andersson:
”Toivottavasti ei”
Moreenimedian kyselytulosten perusteella päiväkotien tilanne on monin paikoin kehittynyt kestämättömäksi.
Jopa 95 prosenttia varhaiskasvatuksen työntekijöistä pohtii alanvaihtoa ja 92 prosenttia on valmis lakkoon, ellei alan ahdinkoon puututa. Tiedot käyvät ilmi Moreenimedian kyselystä, johon vastasi yli 800 päiväkotien työntekijää.
Pitääkö varhaiskasvatuksen romahtaa tai koko maan mennä lakon seurauksena sekaisin, ennen kuin jotain konkreettista tapahtuu?
– Toivottavasti ei. On selvää, että toimia pitää tehdä, ennen kuin tilanne kriisiytyy vieläkin enemmän, opetusministeri Li Andersson (vas.) vastaa Moreenimedialle.
Päiväkotien vaikea tilanne on noussut jälleen keskusteluun tänä syksynä mediassa ja Varhaiskasvatuksen kertomuksia -Instagram-tilin kautta.
– Alalla työskenteleviä pitäisi kuunnella, ja muistaa, että kaiken keskiössä on lasten hyvinvointi, sanoo kasvatustieteiden opiskelija Amanda Arpolahti.
– Alalla työskenteleviä pitäisi kuunnella, ja muistaa, että kaiken keskiössä on lasten hyvinvointi, sanoo kasvatustieteiden opiskelija Amanda Arpolahti.
Kertomuksia Instagramissa on lukenut myös Amanda Arpolahti, joka opiskelee kolmatta vuotta kasvatustiedettä Tampereen yliopistossa. Hän toivoo keskustelun lisäävän päättäjien ja suuren yleisön ymmärrystä alan todellisuudesta.
– Vaikka kokemukset ovat nimettömiä, en usko, että kellään olisi motiivia valehdella. Työntekijät ovat huolissaan lasten hyvinvoinnista, Arpolahti arvelee.
”Tämä työ on tehnyt minusta ihmisen, joka ei koskaan halua omia lapsia, sillä en haluaisi ikinä viedä omaa lastani päiväkotiin. Kadun sitä, että hain koskaan töihin päiväkotiin.”
”Ensimmäistä kertaa vuosiin viime kesälomalta palaaminen tuntui aivan kamalalta. Mietin kovasti, mitä tahansa muuta voisin tehdä. Harkitsin vakavasti jopa tosissani autokauppiaan työtä.”
”En jaksa tehdä mitään vapaa-ajalla, kun kaikki aika menee toipumiseen, että selviän seuraavasta päivästä, ja lähes aina silti tuntuu, ettei tästä selviä. Tätäkö työelämä ja elämä on? Jatkuvaa surua ja ahdistusta.”
”Kaikki suunnittelu on turhaa, koska se ei koskaan toteudu. Päivät ovat pelkkää selviytymistä ja toivomista, ettei kellekään sattuisi mitään.”
Päällimmäisinä ongelmina Moreenimedian kyselyssä esiin nousevat työn vastuuseen ja kuormittavuuteen nähden naurettavaksi luonnehdittu palkka, pula pätevistä työntekijöistä, riittämättömyyden tunne, arvostuksen puute, liian suuret lapsiryhmät ja suhdeluvuilla kikkailu niin, että kaikki vaikuttaa menevän lakien mukaan, koska lukuja seurataan päiväkotitasolla.
– Nyt selvitetään epäkohtia, joilla ryhmäkoon sääntelyä arjen työssä tahattomasti tai tahallisesti kierretään. Kannatusta on saanut malli, jossa suhdelukuja tarkasteltaisiin ryhmäkohtaisesti yksikkötason sijaan, Andersson sanoo.
Opetusministeri kertoi lokakuun lopulla käynnistävänsä selvityksen lain muuttamisen tarpeista ja kutsuvansa koolle työntekijä-, työnantaja ja lainsäätöpuolen edustajia. Tarkoitus on edetä ripeästi.
”Alan arvostuksen puute näkyy siinä, että asiat ovat syöksykierteessä huonompaan ja mahdottomampaan suuntaan. Tuntuu, että olen uppoavan laivan ruorissa, minimipalkalla ja uupumuksen kynnyksellä.”
”Hiljaisimmat ja sopeutuvaisimmat lapset jäävät huomiotta.”
”Pärjäämisen kulttuuri on kauhea, aina vain pärjätään, oli tilanne mikä hyvänsä. Näihin pärjättyihin tilanteisiin ei myöskään koskaan palata jälkikäteen tai käsitellä, jotta tilanne korjaantuisi, eikä toistuisi uudelleen.”
”Taloon ei ole hakijoita ja tämän vuoksi palkataan kouluttamattomia hoitajia ja opettajia. Juuri palkattiin parturikampaaja, joka ei tiedä lapsista mitään. Johtaja lupasi perehdyttää hänet työhön, mutta maanantaina ohjasi tämän ryhmän vastuulle oppimaan.”
Lakko antaisi esimakua tulevasta
Amanda Arpolahden tähänastisia työ- ja harjoittelupaikkoja yhdistänyt tekijä on ollut stressaantunut henkilökunta.
– Lapsien parasta on haluttu, mutta usein se ei ole ollut mahdollista rakenteiden ongelmien takia, hän sanoo.
Suunnitelmat muuttuvat ja peruuntuvat jatkuvasti, kun henkilökuntaa puuttuu. Vastauksissa arjen kuvaillaan olevan pelkkää venymistä, joustamista ja selviämistä päivästä toiseen, eikä laadukkaasta varhaiskasvatuksesta voida enää puhua. Sijaisten saaminen on joillain alueilla muuttunut todella vaikeaksi, ja viime hädässä turvaudutaan täysin kokemattomiin paikkaajiin.
Kymmenet vastaajat kertovat olevansa työpäivien jälkeen liian väsyneitä jaksaakseen tehdä mitään, eivätkä viikonloputkaan riitä palautumiseen työn kuormituksesta.
Moni uskoo, että työntekijöiden hätä kuultaisiin, jos koko maa varhaiskasvatuksen lakon seurauksena pysähtyisi. Lakko olisi vain esimakua tulevasta, kirjoittaa yksi vastaaja – jos alalla ei tapahdu parannuksia, ei lapsille pian löydy hoitopaikkoja, ja vanhemmat ovat pulassa.
”Kaupan kassalla sain yli 2 000 euron tiliä, mutta nyt, kun vastaan monesta elävästä olennosta ja kasvatan tulevaisuuden toivoja, saan vaivaiset 1 700 e.”
”Tädittely on yksi pahimmista epäarvostuksen muodoista.”
”Kaikki perustuu työntekijöiden joustamiseen ja hyväsydämisyyteen.”
”Jos varhaiskasvatus pysähtyisi, pysähtyisi koko Suomi. Näin nähtäisiin konkreettisesti alan merkitys.”
Myös Arpolahti on lakon kannalla, eikä näe itseään täysiaikaisissa varhaiskasvatustöissä valmistumisensa jälkeen, ellei selvää kehitystä alan olosuhteissa tapahdu. Ammattilaisia pitää nyt kuunnella.
Andersson huomauttaa, ettei varhaiskasvatuksesta ole tällä hallituskaudella leikattu ja päin vastoin lainsäädäntöä on pyritty parantamaan. Hänen mielestään kehityksen suunta on myönteinen, vaikka kerralla ei saada otettua niin isoja harppauksia kuin pitäisi.
– Epäkohtien esille nostaminen on tärkeää, jotta parannuksia saadaan toteutettua. Ne eivät kuitenkaan ole koko totuus. On myös kuntia ja työnantajia, jotka ovat tehneet töitä asioiden ratkaisemiseksi, Andersson sanoo.
Sitaatit ovat otteita Moreenimedian kyselyyn tulleista vastauksista.
Näin kysely tehtiin
Kysely toteutettiin nimettömänä verkkokyselynä 5.–12. lokakuuta 2021. Linkkiä jaettiin varhaiskasvatuksen opettajien ja lastenhoitajien Facebook-ryhmissä sekä Varhaiskasvatuksen tarinoita -Instagram-tilillä. Vastauksia tuli 831.
Tuomas Nikulin, teksti, kuvat ja grafiikka
Moreenimedia on Tampereen yliopiston journalistiikan, kuvajournalismin ja visuaalisen journalismin opiskelijoiden julkaisu
Built with Shorthand