"Jotain tuttua jokaiselle"
Suomen pelimuseo täyttää vuosia ja uudistuu. Näyttelyn remontti on loppusuoralla, ja tunnelma on toiveikkaan odottava. Uudistettu pelimuseo avaa entistä suuremman aikaikkunan pelaamisen historiaan, kun tilaa ja pelejä tulee lisää.
Larjus Lamponen, teksti
Venla Turpeinen, kuvat
Marja Tienari, ulkoasu
Julkaistu 7.10.2026
S yksyisenä tiistaiaamuna Vapriikin eteen kokoontuu joukoittain ihmisiä. Museokeskuksen ovet ovat yhä kiinni, mutta useita nuorten ryhmiä on saapunut tutustumaan Vapriikin näyttelytarjontaan.
Sisällä ryhmiä on vielä enemmän; eri-ikäisiä nuoria tulee kirjaimellisesti oikealta ja vasemmalta aulaan astuttaessa. Selvästi Vapriikilla on vetovoimaa.
Nyt yksi sen suosituimmista näyttelyistä, Suomen pelimuseo, on uudistumassa.
Vapriikin pelimuseo juhlii tammikuussa kymmenvuotispäiväänsä, ja sitä ennen se saa tuntuvasti uutta ilmettä. Pelattavia pelejä tulee kymmeniä lisää ja pinta-alaa lisätään sadalla neliöllä.
Tutkija Outi Penninkangas Vapriikista avaa remontoitavan alueen verhon. Hän kertoo museokeskuksessa käyvän vuosittain noin 200 000 ihmistä ja että pelimuseo on museokeskuksen vetovoimaisimpia kohteita.
Nyt pelaamisen infrastruktuurin uudistustyö on tarpeen, Penninkangas sanoo.
Uudistuksessa keskeisinä tavoitteina ovat Penninkankaan mukaan pelattavuuden säilyttäminen ja pelien huoltovarmuuden parantaminen.
Työ on vielä kesken mutta loppusuoralla: yhtäällä lattioilla lojuu työkaluja ja seinistä roikkuu johtoja, kun taas toisaalla pelit ovat päälle laittamista vaille valmiita.
Monissa seinillä olevissa pelipisteissä on tuttujen pelien nimiä, mutta seassa on myös paljon uutta pelattavaa.
Kokonaisuus on haluttu pitää samanlaisena. Alue on nyt suurempi, ja näyttelyssä esitteillä on 110 peliä.
– Niistä 30 on uusia, ja lisäksi 30 on vaihdettu. Mukana on kaikenlaista pelattavaa, Penninkangas kertoo.
Uudistustyö vaatii paljon työvoimaa, ja kiireisiä ihmisiä käveleekin pelimuseon käytävillä ristiin rastiin.
Yksi heistä on paikalle kutsuttu apulaistutkija Tuomas Rantala, joka on ollut vastuussa pelien asentamisesta uusille laitteille.
Rantalan mukaan näytteillä olevia pelejä oli ennen uudistustyötä asennettu varsin kirjavalle joukolle erilaisia alustoja, mutta uudistuksen myötä linja on yhtenäistetty.
Rantala nostaa yhden pelipisteen näppäimistöä ja näyttää, että valtaosa näytteillä olevista peleistä pyörii hieman luottokorttia suuremmilla Raspberry Pi 5 -tietokoneilla.
– Vaikka paljon pohjasi vanhaan, pelipisteet ovat nyt ihan erilaisia. Tavoite on, että ne kestäisivät pidempään ja niitä olisi helpompi huoltaa, Rantala kertoo.
– On eri asia tehdä näyttely vuodeksi kuin tähdätä pysyvään ratkaisuun. Se vaatii tietenkin päivittämistä, Outi Penninkangas lisää.
Apulaistutkija Rantala esittelee uutta pelilaitteistoa.
Apulaistutkija Rantala esittelee uutta pelilaitteistoa.
Tutkija Asla Heikkari työskentelee lähistöllä museoesineiden esillepanon parissa. Hänen mukaansa myös pelimuseon saavutettavuudessa on tehty merkittäviä uudistuksia.
– Pelipisteillä voi nyt istua ja tekstien lukukorkeuksia on muutettu. Tänne tuodaan myös matto, joka parantaa akustiikkaa, Heikkari sanoo.
– Peleistä lähtee ääntä, eikä tämä ole museo, jossa tarvitsisi olla hiljaa. Pelit saavat aiheuttaa reaktioita ja keskustelua.
Tutkija Heikkari käy läpi näytteille asetettavia esineitä.
Tutkija Heikkari käy läpi näytteille asetettavia esineitä.
Ulkopuolella monia nuoria ohjeistettiin olemaan hiljaa juuri siksi, että nyt ollaan museossa. Tutkijakolmikko sanoo kuitenkin, ettei sellainen varominen ole tarpeen.
– Tämä ei ole kirjasto, Rantala naurahtaa.
Yksi pelimuseon peleistä on Hugo, joka oli pelattava televisio-ohjelma 1990-luvun alussa. Myöhemmin peliohjelmasta tehtiin myös tietokone- ja konsoliversioita.
Tutkijat sanovat Hugon jääneen monille mieleen sukupolvikokemuksena. Peliä ohjattiin lankapuhelimen numeronäppäimillä, mikä on myös Vapriikissa mahdollista.
Hugon tapauksessa toteutuu tyylikäs alkuperäisen pelaamiskokemuksen palauttaminen.
Vaikka pelaaminen on museossa jokseenkin erilaista kuin kotisohvalla tai omalla pelituolilla, Vapriikissa panostetaan myös Hugon kaltaisiin autenttisiin kokemuksiin.
Vaihtuva studionäyttely saa sopivamman tilan ja teemahuoneita parannellaan.
Huoneet ovat vaikuttavia: niissä pyritään estetiikan ja näytteillä olevien pelien kautta luomaan kokemus ajassa taaksepäin palaamisesta.
Outi Penninkangas kertoo, että käsikirjoitus museokävijän kokemukselle haluttiin pitää uudistuksen jälkeen samanlaisena.
Näyttelystä puuttuu vielä tekstejä ja vitriinejä, mutta kaikkialla näkee, että pelimuseo tulee olemaan uudistuksen jälkeen vielä enemmän oma itsensä.
Pelejä ja tilaa on enemmän, ja taustalla töitä ovat tehneet ihmiset, jotka haluavat säilyttää pelaamisen historiaa. Pelimuseo avaa ovensa jälleen 10.10.
– Pelit ovat ihmisille merkityksellisiä. Olen varma, että jokaiselle löytyy täältä jotain tuttua.
Larjus Lamponen, teksti
Venla Turpeinen, kuvat
Marja Tienari, ulkoasu
Moreenimedia on Tampereen yliopiston journalistiikan, kuvajournalismin ja visuaalisen journalismin opiskelijoiden julkaisu.
Built with Shorthand