Ulkopuolisuus korostuu, kun rahaa on vähän: “Olemme tarpeettomia”
Moreenimedia selvitti kyselyllä, miten vähävaraisuus näkyy vastaajien elämässä. Vastauksissa korostui ulkopuolisuuden kokemus.
Moreenimedian kyselyyn vastanneista vähävaraisista noin puolet kokee, että tulee hyvin vähän tai ei ollenkaan nähdyksi osana suomalaista yhteiskuntaa.
“Olen marginaalin marginaalissa joka suhteessa”,
kirjoittaa yksi kyselyyn vastannut vähävarainen.
Koronakriisin aikana usean suomalaisen ansiotulot laskivat rajusti ainakin hetkellisesti.
- Tämä teki pienituloisuudesta väliaikaisesti normaalia isomman joukon kokeman asian, sanoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen köyhyystutkija Anna-Maria Isola.
Koronakriisi väistyy, mutta suuri joukko ihmisiä elää jatkuvasti pienituloisena.
Pienituloisia ovat henkilöt, joiden kotitalouden käytettävissä olevat rahatulot ovat pienemmät kuin 60 prosenttia mediaanituloista, kertoo Tilastokeskus.
Moreenimedian kyselyn vastauksissa nousi toistuvasti esiin ulkopuolisuus esimerkiksi mahdollisuudesta tarjota lapsille vaihtelevia harrastusmahdollisuuksia tai osallistua kulttuuririentoihin.
– Köyhyyden vaikutus näkyy sosiaalisesti siten, että ei ole varaa osallistua yhteisöjen elämään samalla tavalla kuin muut, kertoo THL:n eriarvoisuustutkija Sakari Karvonen.
“Vähävaraisuus sulkee usein ulkopuolelle, kun ei voi osallistua kalliisiin menoihin. Tulevaisuuden mahdollisuudet tuntuvat heikommilta. Ikään kuin ei kuuluisi osaksi yhteiskuntaa, tai on kokemus siitä, ettei haluta osaksi.”
Moreenimedian kyselyn vastaaja
Vuonna 2019 pienituloisia suomalaisia oli 12,3 prosenttia täysi-ikäisistä, kertoo Tilastokeskus.
Tilastotieto vuoden 2020 pienituloisuusasteesta
julkaistaan joulukuussa.
Köyhyystutkija Sakari Karvosen arvioi, että lapset vertailevat itseään toisiin vielä enemmän kuin aikuisväestö.
"Lapset eivät ole voineet edetä kilpatasolla omissa harrastuksissa koska en pysty maksamaan. Se harmittaa myös lapsia, koska intoa riittäisi", kertoo vähävaraisuuskyselyn vastaaja.
Köyhyystutkija Anna-Maria Isolan mukaan jotkut kokivat korona-aikana helpottavaksi sen, ettei ympärillä kukaan muukaan voinut tehdä niin sanotusti normaaleja asioita, kuten mennä elokuviin. Tämä vähensi sosiaalista vertailua.
Pienituloisuus ei ole Isolan mukaan usein niin kohtalokasta, mikäli se on lyhytaikaista.
– Jos köyhyys kestää pitkään, toteutumattomia tarpeita ja stressiä alkaa kasaantua. Pitkäaikainen stressi tuo mukanaan fyysisiä ja psyykkisiä ongelmia, sanoo Isola.
Karvosen mukaan on tärkeää myös määrittää, mitä eri käsitteillä tarkoitetaan.
– Vähävaraisuus voi tarkoittaa myös sitä, ettei ole mahdollista kerryttää varallisuutta. Kun rahaa on käytössä vain vähän, puhutaan usein pienituloisuudesta tai köyhyydestä, sanoo Karvonen.
“Köyhyys on aiheuttanut stressiä, masennusta, loppuun palamista ja unettomuutta. Luottamus tulevaisuuteen on olematon” , kuvaa vähävaraisuuskyselyn vastaaja.
Isolan mukaan köyhyyteen liittyy tulevaisuushorisontin lyheneminen. Tutkimuksen kautta on nähty, että pienituloiset vastaajat voivat suunnitella elämää jopa yhden päivä kerrallaan. Verrokkiryhmässä keskituloisten suunnitelmat ulottuivat kuukausia eteenpäin.
"Tulevaisuus, jos sitä ajattelee liikaa, se vaikuttaa vain dystopialta, johon nääntyy", kuvaa yksi Moreenimedian kyselyn vastaajista tuntemuksiaan.
Vähävaraiset kokevat usein tulevansa leimatuksi, kertoo Isola.
– Siitä, kuinka yleistä leimaaminen on, ei ole laajaa tutkimustietoa, mutta leimaantuminen on vahvasti esiin nouseva kokemus, kertoo Isola.
Köyhyys ei poistu, jos päättäjissä ei ole asiaa itse kokevia mukana ja samalla politiikkaan pääsemiseksi tarvitaan usein varoja, painottaa Isola.
Yksi Moreenimedian kyselyn vastaajista kirjoittaa, ettei kukaan ole kiinnostunut työttömän, toimeentulotukea saavan mielipiteistä.
“Ei ole mahdollista vaikuttaa yhteiskunnassa. Yhteiskunta pyörii varakkaiden ympärillä, heidän vaatimuksia kuunnellaan”, kirjoittaa toinen vastaaja.
“Yhteiskunnallinen osallistuminen vaatii sosiaalisia kontakteja, joihin osallistuminen vaatii rahaa, jota ei ole”, kommentoi yksi vastaajista.
“Tällä hetkellä olen työllinen ja siksi näkyvä. Työttömänä olin näkymätön ja arvoton”, kokee yksi kyselyn vastaajista.
“Olemme tarpeettomia”, kirjoittaa toinen vähävarainen.
Köyhyystutkija Isolan mukaan kaikki eivät kuitenkaan koe köyhyyttä samalla tavalla.
Myös Moreenimedian kyselyssä nousi esille kuvauksia osallisuuden kokemuksista.
Nämä vastaajat toivat esille esimerkiksi mahdollisuuden vaikuttaa asioihin yhteiskunnassa.
Yksi vastaaja kertoi toimivansa verkostoituneena ruohonjuuritason aktiivina ja osallistuvansa mielenosoituksiin pyrkien tekemään itsensä näkyväksi yhteisessä joukossa.
“Tulen nähdyksi, koska minulla on kohtalaisen suosittu blogi ja olen kova pitämään meteliä”, kirjoittaa toinen vastaaja.
Näin kysely tehtiin
Moreenimedia selvitti kyselyllä vähävaraisten kokemuksia osana suomalaista yhteiskuntaa.
Kysely jaettiin Facebookin Kuka kuuntelee köyhää -yhteisössä sekä Eriarvoisuusvarasto-ryhmässä. Vastaajia oli yhteensä 116 henkilöä.
Vastaajista 75 prosenttia kokee tulevansa nähdyksi osana yhteiskuntaa vähän, hyvin vähän tai ei ollenkaan.
Kyselyssä selvitettiin myös, miten vähävaraisuus on konkreettisesti vaikuttanut vastaajien elämään. Vastauksissa toistuivat stressi ja ahdistus, haaveiden kapeutuminen sekä esimerkiksi ruoan laadusta tinkiminen.
Tuulamaria Lempiälä, teksti ja kuvituskuvat
Moreenimedia on Tampereen yliopiston journalistiikan, kuvajournalismin ja visuaalisen journalismin opiskelijoiden julkaisu.
Built with Shorthand