Toivoa etsimässä

Suolijärven ulkoilumajalla Tampereen Hervannassa poikkeaa monia ulkoilijoita. Lokakuinen viima ei ole estänyt kaupunkilaisia hakeutumasta luontoon. Riitta Kyrölä, Eva Romi ja Jukka Vettenranta palaavat pirkanmaalaisen mielenterveysjärjestön Mielen ry:n metsäretkeltä. He ovat olleet mukana toteuttamassa järjestön Mielenreitti-hanketta. Mielenreitti on Suolijärven maastoon luotu toivon tarinoita kertova luontopolku, jonka avajaisia vietettiin syyskuussa.

Riitta Kyrölä (vas.), Eva Romi ja Jukka Vettenranta nauttivat Suolijärven syksyisistä maisemista.

Mielen ry:n toiminnassa pääviitekehys on toipumisorientaatio, jossa tuetaan apua tarvitsevia oman näköisen elämän löytämisessä. Järjestöllä on muun muassa työpajatoimintaa työttömille työnhakijoille, asumispalveluita mielenterveys- ja päihdeasiakkaille sekä Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen rahoittamia toimintoja, kuten Mielenreitti-hanke.

Kyrölä lähti muukaan Mielenreitti-hankkeeseen ystävänsä Vettenrannan houkuttelemana. Hankkeen eteen tehtiin kovasti töitä. Sen parissa toimivat vapaaehtoiset ovat jakaneet omia toivon tarinoitaan, joita voi lukea reitin varrella olevista kylteistä. Niiden tavoitteena on luoda toivoa ja pysähtymisen kokemuksia.

- Tarinoissa on jotain samaistumispintaa kaikille, koska jokaisen elämässä on joskus ollut jotakin hankalaa, Kyrölä kertoo.

Lähden luontopolulle, jonka alkuosa kulkee Suolijärven rantaa pitkin. Pintavesi väreilee kevyesti. Osa siitä on ohuen jään peitossa. Reitin alussa mieli tuntuu vilkkaalta ja rauhattomalta. Ympärilläni on lukuisia puulajeja ja kirkkaan vihreää sammalikkoa. Kuulen tuulen ravistelevan puiden oksia ja lintujen laulun kaikuvan lähistöllä. Järvimaisema rauhoittaa.

Riitta Kyrölä (vas.), Eva Romi ja Jukka Vettenranta nauttivat Suolijärven syksyisistä maisemista.

Polulla on perjantai-iltapäivällä vilkasta. On lenkkeilijöitä, pyöräilijöitä ja koiranulkoiluttajia. Moni vastaantulija hymyilee.

Puiset portaat johdattavat rantapolulta syvemmälle metsään. Maasto jalkojen alla pehmenee ja rauhoittumisen kokemus vahvistuu. Metsässä kasvava vapauden tunne yllättää minut. Siellä ei tarvitse tavata tuntemattomia. Metsän suoja tuo yksityisyyttä ajatuksille ja liikkeille. Lintujen laulu luo kauniin äänimaiseman. Kiinnitän huomiota suuriin kiviin, joiden laella kasvavan sammaleen on peittänyt ohut lumikerros. Ympärilläni näkyy korkeita puita, jotka saavat oloni pieneksi. Metsää on silmänkantamattomiin. Se saa oloni innostuneeksi.

Eva Romi kertoo, että metsä tukee, kannattelee ja luo turvan tunnetta. Hänen mukaansa luontoympäristö on turvallinen ympäristö, jossa on helpompaa kohdata omia tunteitaan ja säädellä sitä, mitä on valmis jakamaan itsestään.

- Luonnossa kaikki ovat tasa-arvoisia. Emme ole siellä kenenkään kotikentällä. Suomalaiset eivät puhu bussipysäkeillä, mutta nuotiopaikalla jutellaan rohkeasti tuntemattomille, Vettenranta pohtii.

Riitta Kyrölä on kokenut tulleensa metsässä kuulluksi, nähdyksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin hän on.

- Luonto vaikuttaa hyvinvointiin ja mielenterveyteen paljon. En olisi selvinnyt omista haasteistani ilman luontoa. Lähdin joka päivä ulos, ja se auttoi minua selviytymään, Kyrölä kertoo.

Hän on jakanut oman tarinansa yhteen polun varrella sijaitsevaan kylttiin.

”Nyt, kun olen vapaa, ei mikään enää rajoita kasvuani, vaan levitän juureni ja oksani minne haluan”, kyltissä lukee.

Pysähdyn minua ensimmäisenä vastaan tulevan kyltin kohdalle. Siinä on tarina henkilöstä, joka pääsi eroon väkivaltaisesta ihmissuhteesta ja sen myötä vapautui siihen liittyvästä häpeästä. Uskon tarinan onnellisen lopun tuovan toivoa monelle.

”Nyt, kun olen vapaa, ei mikään enää rajoita kasvuani, vaan levitän juureni ja oksani minne haluan”, kyltissä lukee.

Kyrölä, Romi ja Vettenranta ovat tehneet hankkeen parissa tiiviisti yhteistyötä. Mielenreitin vapaaehtoisporukka on projektin ohessa muun muassa käynyt monenlaisilla luontoretkillä. Kolmikko pitää yhdistyksien, seurojen ja järjestöjen merkitystä ihmisten luontosuhteen vahvistamisessa merkittävänä. Kivalla porukalla on mukavampaa lähteä luontoon.

- Olen aina tykännyt luonnosta ja retkeilystä ihmisten kanssa. Se on minulle elämäntapa, Kyrölä kertoo.

Mielenreitillä kohtaan yhteensä yhdeksän toivon tarinaa. Ne muistuttavat ihmisten monenlaisista lähtökohdista. Kokemukset vaikeuksista selviämisestä inspiroivat. Kylteissä on myös lukijaa kannustavia ajatuksia. Tarinat saavat pysähtymään ja herättävät monenlaisia mietteitä.

Luonnossa liikkuessani kunnioitus sitä kohtaan kasvaa. Toivon, että sammal säilyy tallaamattomana ja että kuuset saavat kasvaa.

Mielenreittiä tehneet vapaaehtoiset toivovat, että ihmisiä kannustettaisiin enemmän luonnossa olemiseen. He näkevät omakohtaiset kokemukset luonnossa merkittävinä siinä, että luonnosta tulee tärkeä ja rakas. Vettenranta korostaa, että luonnon voi löytää myös kotioven takaa. Turvallinen luontoympäristö voi löytyä omalta takapihalta tai kaupungin puistoista.

- On hyvä ymmärtää, ettei maailma ole meitä varten, vaan että olemme osa maailmaa. Ihminen ei ole luonnosta erillinen, vaan osa luonnon muodostamaa kokonaisuutta. Meillä on tärkeä rooli huolehtia siitä, että luonto säilyy vielä tulevaisuudessakin, Romi kertoo.

Vapaaehtoiset kertovat, että hanketta toteutettaessa otettiin huomioon eettisyys ja luonnon itseisarvo. He korostavat, että jokainen voi auttaa luontoa omalla pienellä toiminnallaan.

- Mietityttää, että missä vaiheessa luonnon kanssaeläjästä tuli luonnon hyväksikäyttäjä, Vettenranta pohtii.

Havupuiden lomasta löytyy puiset portaat, jotka toimivat reittinä takaisin rantaan. Mielenreitin jälkeen sormenpäät ovat jäässä, nenäni on punainen ja olo on rauhoittunut. Sain luonnossa liikkumisesta energiaa loppupäivän puuhiin. Mielenreitillä lukemani tarinat olivat vaikuttavia ja toivon, että niitä tarvitsevat ihmiset löytävät niiden luo. Ne pyörivät päässäni vielä ratikkamatkalla Hervannasta takaisin kotiin.

_{Emma Toikkanen, teksti ja kuvat}

Moreenimedia on Tampereen yliopiston journalistiikan, kuvajournalismin ja visuaalisen journalismin opiskelijoiden julkaisu.