Tinder tanssilattialla

Tampereen Messukylän työväentalolla lavatanssikulttuuri on yhä voimissaan. Keskiviikkoiltapäivisin järjestettävissä Iloisissa päivätansseissa ilahduttavat vaihtuvat esiintyjät ja tutut tanssiparit.

On tavallinen syksyinen päivä. Työväentalolta kantautuvat etäiset tangon tahdit jo kauas. Ulkoilman kylmyys katoaa astuessa sisään taloon.

Lämmin tunnelma on käsin kosketeltavissa, ja narikan edessä toisiaan tervehtii hyväntuulisia ihmisiä. Livebändin soittama kappale on kaikille suomalaisille tuttu Hopeinen kuu.

Kello on vasta yksi iltapäivällä, mutta tanssilattia on jo täynnä.

– Ota filmille vasta sitten kun mun daamilla on joku paremman näköinen pari, joku huikkaa vitsaillen tanssin lomasta.

Tanssilattialta hääkirkkoon

Yksi lattialla pyörähtelevistä tanssijoista on Aila Peräjoki. Hän käy Iloisissa päivätansseissa usein, sillä tanssipaikalle on kotoa lyhyt matka.

– Edesmenneet äitini ja isäni tapasivat aikoinaan tansseissa täällä työväentalolla, Peräjoki kertoo kaihoisasti.

Hänen vierellään on puoliso Paavo Peräjoki. Edelleen rakastuneen oloinen pari tutustui toisiinsa Viikinsaaren lavatansseissa noin kymmenen vuotta sitten.

Yhteisiä muistoja tanssiharrastuksesta on paljon. Pariskunta kiertää Suomen lavoja kesäisin matkailuvaunun kanssa, ja kotimaan lisäksi tanssimassa on käyty myös maailmalla.

He muistelevat kaihoisasti Gran Canarian paritansseja tähtitaivaan alla.

– Tanssi on myös parasta aivojumppaa, Aila Peräjoki huikkaa ennen kuin pari häviää takaisin tanssin pyörteisiin.

Vakiopartneri ei ole välttämätön

Pian yhdeksänkymppinen Paavo Saarinen on tullut tansseihin yksin. Hän on lavatanssien kokenut konkari. Saariselle tanssi on henkistä hyvinvointia edistävä rakas harrastus.

Yksin ei kuitenkaan tansseissa tarvitse olla, tanssipari löytyy aina.

– Tanssi on antanut minulle kaksi vaimoa, naisystäviä ja ystäviä, kertoo Saarinen leveästi hymyillen.

Myös Arja Hakala on lähtenyt tanssimaan ilman vakiopartneria. Ystäviä tansseissa käy kuitenkin paljon.

Iloisten päivätanssien järjestäjä Martti Kuurilan mukaan pareja muodostuu päivätansseissa vanhoilla päivillä edelleen. Useat tulevat myös yksin.

Ilman vakioparia tulleet tanssijat jaetaan pareihin perinteisin menoin: miehet hakevat salin laidalla seurustelevia naisia tanssiin vuoron perään.

– Meillä on myös tunnin ajan naisten haku, jolloin naiset saavat vuorostaan hakea tanssiin miehiä – tai miksei muita naisiakin, Kuurila kertoo.

Roolit vaihtoon

Musiikki taukoaa ja juontaja kuuluttaa, että seuraavaksi vuorossa on naisten tunti. Nyt on miesten vuoro istua alas salin reunoille asetetuille penkeille odottamaan tanssiin hakua. Tanssijoita seurataan salin laidalta silmä tarkkana.

Arja Hakala on ylpeä punaisista tanssikengistään.

– Lähdetkö vielä pyörähtelemään mun kanssa, kysyy Arja Hakala mieheltä vieressään.

Myös naispareja muodostuu tanssilattialle. Musiikki vaihtuu menevämpään, ja lattialla nähdään rohkean taidokkaita pyörähdyksiä.

Pari vuotta sitten Hakala oli vanhainkodissa olevan ystävänsä kanssa katsomassa vanhojen tansseja.

– Kun vapaan tanssin aika tuli, menin pokkana hakemaan komeita lukiolaisia tanssimaan, Hakala kertoo.

Myös muusikot Mirka Dojan ja Pekka Vaattovaara näkevät työssään paljon lämpimiä kohtaamisia.

– Ihmiset tulevat tosi usein kappaleen jälkeen sanomaan, että tämä oli meidän häävalssimme, Dojan muistelee hymyillen.

Molempia harmittaa, että lavatanssit eivät kerää nuoremman sukupolven kiinnostusta, ja myös pelko lavatanssikulttuurin katoamisesta on suuri.

Arja Hakala on ylpeä punaisista tanssikengistään.

Parituntinen tanssitapahtuma alkaa olla lopussa. Muusikot säestävät vielä viimeiset hitaat, ja tanssin lomasta kaikuvat hyvän jatkon toivottelut.

– Nähdään ensi keskiviikkona!

Lopulta tango taukoaa ja sali tyhjenee hiljalleen tanssija kerrallaan.

Moreenimedia on Tampereen yliopiston journalistiikan, kuvajournalismin ja visuaalisen journalismin opiskelijoiden julkaisu.