Teetä ja tanssiaskelia
Kaksi maailmaa kohtaa, kun teknomusiikki täyttää harmonisen tilan. Miltä näyttää päihteettömien päiväreivien järjestäminen joogastudiolla?
Lotta Kuismin, teksti
Rebekka Meriläinen, kuvat
Marraskuinen perjantai valaisee joogastudion. Koristelut seuraavan päivän reivejä varten ovat alkaneet, mutta ennen tilaisuutta tilaa tullaan vielä käyttämään muita tapahtumia varten. Viimeistely pitääkin hoitaa tuntia ennen tapahtuman alkua.
Värikkäitä harsoja ripustetaan roikkumaan lampuista. Vaikka studiolla järjestetään reivejä ensimmäistä kertaa, ei voi olla huomaamatta, että monipuolisten tapahtumien järjestäminen on tälle porukalle tuttua. Tilan laittaminen näyttää tapahtuvan luontevasti, vaikka välillä koristeiden solmuja tuskaillaan ääneen. Reiveissä on kyse vain kahden tunnin tapahtumasta, mutta panostuksesta ei ole puutetta.
Shen gardenin omistaja Riina Tervaoja kertoo olevansa yhtiökumppaninsa Tommi Järvisen kanssa alakulttuurin ystäviä. Berliini ja reivit ovat tulleet tutuiksi, ja innostuksen voi aistia ilmasta.
Tapahtumassa on mukana Dj Serial Kitty, oikealta nimeltään Minni Välipakka. Välipakka on soittanut musiikkia myös Shen Gardenin avajaisissa. Seinälle heijastetaan VHS-laitteilla luotua videotaidetta, joka on Ville Färsaarten käsialaa. Heillä on joogastudiolla yhteinen työhuone, joten paikka on ennestään tuttu. Yritykselle on tärkeää yhteistyö tilan nuorten taiteilijoiden kanssa.
Välipakkaa, Tervaojaa sekä Järvistä yhdistää mieltymys konemusiikkiin. Reivien järjestämisestä on haaveiltu studion perustamisesta lähtien. Kaikilla heillä kuulostaa olevan sama tavoite tapahtumalle, toisen ulottuvuuden luominen. Järvinen muistelee Berliinissä näkemäänsä venettä, josta kantautui teknomusiikkia ja tupakan savua. Reivaajat olivat vesillä sunnuntai-iltapäivänä.
– Reiveissä rikotaan aikaa ja paikkaa, hän toteaa.
Minni Välipakka taiteili itselleen sekä Riina Tervaojalle silmämeikit.
Minni Välipakka taiteili itselleen sekä Riina Tervaojalle silmämeikit.
Tervaojan mukaan päihteettömät vapaan liikkeen tapahtumat eivät ole Suomessa valtavirtaa, mutta esimerkiksi Ruotsissa ne ovat yleisempiä. Tapahtumia saatetaan järjestää arkisissa tilanteissa, kuten työpaikkojen lounastauoilla. Hän kertoo vapaan liikkeen olevan liikemeditaatiota, joista tulevissa reiveissäkin on kyse.
– Me kaikki osataan liikkua ja tanssia. Sitä jotenkin ajatellaan, että sen pitäisi olla tietyn näköistä ja tapahtua koreografian mukaan, Tervaoja pohtii.
Reiveissä on kyse myös perinteisen joogastudion kuvaston rikkomisesta. Tervaoja näkee sen tärkeänä, sillä ihmisten arjessa on valmiiksi paljon normeja ja sääntöjä, joiden noudattaminen nähdään hyväksyttävänä ja turvallisena. Studiolla järjestetäänkin esimerkiksi aamudiskoja, jotka keräävät monenlaisia ihmisiä tanssimaan. Reivit eivät ole täällä siis poikkeava tapahtuma.
Tunti ennen reivejä
Viimeinen tapahtuma ennen reivejä on päättymässä. Aulassa tarjolla oleva tee houkuttelee tuoksullaan. Kello on jo hieman yli neljä, ja Tervaoja koputtaa oveen kysyäkseen, saisiko joogasalin tulla viimeistelemään. Kun viimeisetkin ihmiset valuvat ulos, on kolmikko valmiina toimiin.
Finlaysonin alueelle tyypilliset suuret ikkunat ovat peitetty sälekaihtimilla. Aurinko on alkanut jo laskea. Tila täyttyy erilaisista valoista, joiden asettelemista on hypnoottista katsella. Välipakan ja Tervaojan kasvoja koristavat UV-valossa hohtavat maalaukset. Edellispäivältä tuttu seesteinen tunnelma on vain muisto, kun videotaide alkaa pyöriä ja musiikki soida.
Osallistujamäärää ei osata tarkasti ennakoida. Usein tapahtumiin ja tunneille ostetaan lippu vasta paikan päältä, vaikka sen voi varata myös verkossa. Kauan ei ehditä kuitenkaan odotella, kun osallistujia alkaa saapua paikalle. Eräs reivaajista kysyy lupaa siirtyä tanssimaan hieman ennen virallista alkamisaikaa, sillä hänen junansa on lähdössä vain tunnin kuluttua.
Ystävänsä seurassa paikalle saapuneelle Ulriikka Lukkalalle reivit ovat ensimmäiset. Myös joogastudio itsessään on entuudestaan vieras. Tapahtumaan mukaan houkutteli päihteettömyys ja reivien aikainen ajankohta. Turvallinen tila sekä selväpäiset kanssatanssijat kuulostavat lupaavalta.
– On kiva päästä tanssimaan niin, ettei tarvitse olla yötä myöten. Kokonaisuus kuulostaa tosi hyvältä, Lukkala kertoo.
Ulriikka Lukkala on tullut ystävänsä kanssa tanssimaan.
Ulriikka Lukkala on tullut ystävänsä kanssa tanssimaan.
Sivupöydälle jätettiin juomalaseja janon varalta.
Sivupöydälle jätettiin juomalaseja janon varalta.
Välipakka lopettaa hetkeksi musiikin soittamisen, kun kello lyö tasan viisi. Paikalle on saapunut reilu kymmenen ihmistä, kun Tervaoja toivottaa kaikki tervetulleiksi. Hän muistuttaa käytännöistä, jotka ovat varmasti monille reivaajille tuttuja ennestään. Kuvaamista ei ole kuitenkaan täysin kielletty, kunhan sen rajaa oman seurueeseensa.
Teknomusiikki jatkuu, ja ihmiset eivät odottele. Näin vapautuneita ihmisiä näkee harvoin perinteisten klubien tanssilattioilla edes yön viimeisinä tunteina. Kävellessä joukon läpi täytyy väistellä heiluvia raajoja, vaikka tilasta ei ole puutetta. Tanssijat ovat keskittyneitä nauttimaan, eivätkä näytä huomaavan muita. Vapaan liikkeen tapahtumassa taitaa olla kyse juuri tästä.
Lotta Kuismin, teksti
Rebekka Meriläinen, kuvat
Saara Lehtonen ja Rebekka Meriläinen, ulkoasu
Moreenimedia on Tampereen yliopiston journalistiikan, kuvajournalismin ja visuaalisen journalismin opiskelijoiden julkaisu.
Built with Shorthand