Teentuoksuinen kohtaamispaikka

Tampereen Amurissa kaksi kuukautta toiminut Kamula on värikäs olohuone, joka tarjoaa opiskelijoille seuraa, tekemistä ja valoa syksyyn.

Lämmin valo loistaa kutsuvasti ikkunoista marraskuiselle kadulle. Sisällä Aino Lyijynen keittää teetä kiireisen päivän päätteeksi.

Arjen kiireet ovat kuitenkin jääneet oven ulkopuolelle, ja Lyijynen toivottaa tulijan leppoisasti tervetulleeksi.

– Tervetuloa Kamulaan! Juotko kahvia tai teetä?

Huonekasvit ja koristetaulu eteisessä muistuttavat tulijaa rentoutumaan.

Kamula on tänä syksynä Tampereen Amuriin auennut opiskelijoiden kohtaamispaikka, jossa järjestetään monenlaista ilmaista ja päihteetöntä toimintaa.

Lyijynen opiskelee suomen kieltä Tampereen yliopistossa ja tekee Kamulassa vapaaehtoistyötä. Toiminta tuntui hänestä heti omalta, sillä nimenomaan aikuisten opiskelijoiden matalan kynnyksen kohtaamispaikat ovat harvassa.

– Opiskelijoiden yksinäisyys on valitettavan iso ilmiö, joten minusta on kiva, että täällä on pystytty tarttumaan siihen ja tuomaan opiskelijoille tekemistä, seuraa ja tällainen kiva tila.

Tänään Kamulassa on uusien ilta, joten suurin osa kävijöistä on paikalla ensimmäistä kertaa. Alkuun tunnelma on hieman jähmeä, mutta bingopeli rentouttaa kävijät nopeasti.

– Kun tietää, että muutkin ovat paikalla ensimmäistä kertaa, voi olla matalampi kynnys tulla, Lyijynen perustelee ja kertoo idean iltaan tulleen häneltä itseltään.

Opiskelijalähtöinen toiminta on tekijöidensä näköistä

Hiljalleen lisää ihmisiä valuu ovesta sisään. Heidät kaikki toivotetaan henkilökohtaisesti tervetulleeksi.

Tunnelma Kamulassa on kuin suuressa värikkäässä olohuoneessa. Tee tuoksuu, ja kaikkialta huokuu kodikkuus.

Keittiön pöydässä alkaa Alias-peli Lyijysen johdolla, ja sanoille ja selityksille nauretaan yhdessä.

Lyijynen viettää aikaa rennosti kävijöiden kanssa ja ohjaa toimintaa hienovaraisesti. Vain Kamulan t-paita ja pinssi paljastavat hänen olevan vapaaehtoinen, sillä hän kohtaa kävijät kuin ystävänsä.

– Kaikki tulevat eri taustoista ja aloilta, joten täällä voi tavata sellaisia ihmisiä, joilla on ihan erilaiset mielenkiinnonkohteet kuin itsellä. Tai vastaavasti voi löytyä ihminen, jolla on samanlaisia kiinnostuksenkohteita. On kiva tutustua ihmisiin, joita ei välttämättä muuten olisi tavannut, Lyijynen avaa.

Olohuoneessa on käynnissä korupaja ja värikkäitä rannerenkaita syntyy kävijöiden käsissä. Koruja askartelevat laboratoriotekniikan opiskelijat Saara ja Viivi ovat Kamulassa ensimmäistä kertaa. Heidän mielestään Kamula vaikuttaa lämpimältä ja rennolta.

– Minun on ollut tarkoitus tulla tänne aiemminkin, mutta ei ole tullut lähdettyä, kun en ole tiennyt, millainen paikka tämä on. Tänne uusien iltaan oli matala kynnys tulla, Saara sanoo.

Kamulan toiminta on pitkälti opiskelijalähtöistä ja hankekoordinaattori Siina Vättö korostaakin, että työntekijät ovat Kamulassa mahdollistajia. Toiminta muotoutuu vapaaehtoisten ja kävijöiden näköiseksi.

– Yhteisöllisyys täällä on varmaan rakentumassa, kun olemme toimineet vasta kaksi kuukautta. Tämä uusien ilta on hyvä esimerkki. Emme halua luoda sellaista vaikutelmaa, että tämä olisi suljettu kuppikunta, vaan tänne ovat kaikki tervetulleita, Vättö kuvailee.

Myös Lyijynen kokee tärkeäksi, että Kamulassa ei ole valmiita porukoita. Hän pyrkii itse luomaan lähestyttävää kuvaa esittäytymällä kaikille ja järjestämällä toimintaa niin, että jokaiselle löytyy tekemistä.

Vapaaehtoiset tuovat Kamulan toimintaan omia mielenkiinnonkohteitaan. Käsityöt ovat Lyijyselle tärkeä harrastus ja hän on opettanut kävijöille isoäidinneliöiden virkkausta. Neliöistä on tarkoitus koota myöhemmin Kamulan yhteisöllinen peitto.

– Koen, että käsityöt ovat hirveän kiva tapa olla ihmisten kanssa niin, että voi itse päättää seurallisuuden tason. Se on kivaa yhteisöllistä läsnäoloa.

Kohtaamisia leivonnan lomassa

Alias-peli on ohi, ja vähitellen keittiössä aloitellaan mokkapalojen leivontaa. Lyijynen aloittaa taikinan teon, ja pian muitakin liittyy seuraan.

Ei aikaakaan, kun tilan täyttävät iloiset leivonnan äänet, ja opiskelijoiden käsissä syntyy kolme pellillistä mokkapaloja.

Eräs Lyijyselle mieleen jäänyt tapaus Kamulassa liittyykin leivontaan ja hieman yllättäen suomen kieleen, joka on Lyijyselle tärkeää.

– Täällä käy myös opiskelijoita, jotka vasta opiskelevat suomen kieltä. Kerran leivoimme yhdessä suomeksi. Se oli aikamoinen kielisekamelska, mutta opettelimme suomea lukemalla reseptiä yhdessä, ja yritimme päätellä, mitä siinä sanottiin.

Ulkona ilta alkaa pimentyä, mutta Kamulassa tunnelma on edelleen valoisa. Ihmiset juttelevat, ja mokkapalat tuoksuvat.

Kun kävijät suuntaavat koteihinsa, Siina Vättö toivoo, että he ovat kokeneet tulleensa kohdatuiksi, nähdyiksi ja arvostetuiksi.

– Toivon, että jokainen kävijä sai jonkun kivan kokemuksen, jonka takia marraskuinen ilta on hetken aikaa vähän valoisampi.

Marianna Kalske, teksti ja kuvat

Moreenimedia on Tampereen yliopiston journalistiikan, kuvajournalismin ja visuaalisen journalismin opiskelijoiden julkaisu.