Tee-se-itse rinne

Lumilautailija Joonas Eloranta valmistelee uutta lumilautaelokuvaa. Materiaalia kerätään koko talvi, temppu ja paikka kerrallaan. Yhtä temppua yritetään kerta toisensa jälkeen, kunnes onnistuu. Useimmiten ei onnistu.

Tampere-talon portaissa lumilaudalla tehtävän tempun tarkoitus on yksinkertainen: hypätään kaiteelle ja lasketaan sitä pitkin alas asti. Jos temppu onnistuu, siitä saadaan yksi kohtaus elokuvaan. Se mitä elokuvassa ei nähdä, on valmistelu.

Ohikulkijat pysähtyvät ihmettelemään, kun Joonas Eloranta tasapainoilee pitkän puukaiteen päällä backside 5050-tempussa.

”Se on hauska paradoksi, että valmistelulla yritetään saada spotti mahdollisimman turvalliseksi mutta samalla mahdollisimman vaarallisen näköiseksi”

Elokuvan teko on yhteistyötä. Tuleva elokuva on Elorannan ja Tommi Ollikaisen yhteinen projekti, jossa kumpikin laskee ja kuvaa vuorotellen.

Tampereen kaupungin auraaja on tietämättään luonut täydellisen lähtötornin auraamalla lunta korkeaksi kasaksi kävelytien viereen. Portaiden yläpäähän Eloranta ja Ollikainen lapioivat hyppyrin. Portaista he poistavat hiekotushiekkaa ja heittävät niiden päälle vähän lunta. Ei kuitenkaan liikaa, sillä terävien portaiden pitää näkyä kuvissa. Kuvausten jälkeen paikka palautetaan samaan tai parempaan kuntoon kuin aloittaessa.

Auratun lumikasan päälle on asetettu auton kuminen matto, jotta lauta ei luista lumikasalta ennen aikojaan. Eloranta hengittää syvään, näyttää peukkua alhaalla odottavalle kuvaajalle ja hyppää. Jyrkkä lumikasa antaa hurjat kyydit ja kaiteen päälle pääseminen näyttää vaivattomalta. Se on se helppo osuus. Nyt pitäisi pysyä kaiteella alas asti.

Suurin osa yrityksistä päättyy puoleenväliin. Muutaman kerran laskijat pääsevät melkein kaiteen loppuun, mutta se ei riitä. Kaiteelta on päästävä pois lauta suorana, hallitusti, täydellisesti.

Venla Mustonen, Ylfa Runarsdottir ja Henna Ikola kuvaavat kansainvälistä lumilautaelokuvaa, jossa kaikki laskijat ovat naisia. Kolmikko katsoo videolta Ikolan äskeistä kaatumista. Tuumitaan porukalla voiko Ikola jatkaa laskemista, vai onko polvi vääntynyt rysäyksessä rikki: Aiemmin maajoukkueessa laskeneen Ikolan polvi on leikattu lumilautailuvamman takia.

Jokaista epäonnistumista seuraa uusi yritys. Homma jatkuu tuntien ajan. Ohikulkevat ihmiset joko kauhistelevat tai ihailevat. Muutama haluaa kuvata. Useimmat ovat vain uteliaita.

”Katusnoukkaa kun harrastaa, on pakko tottua naama punaisena huutaviin keski-ikäisiin miehiin. Ne on yleensä sattumalta kaikki just sen taloyhtiön hallituksen turvallisuusvastaavia tai muita.”

Kuvauspäivän valmistelu aloitetaan jo edellisenä iltana. Eloranta ajaa Ollikaisen kanssa Helsingistä Tampereelle. Illan he ajelevat ympäri kaupunkia etsien sopivia kohteita.

Katusnoukkaamisessa temppuja tehdään missä tahansa. Yleensä spotit, eli tempun suorituspaikat, ovat kaiteita, portaikkoja, roskiksia, katoksia tai muuta rakennettua kaupunkiympäristöä. Lajiin kuuluu myös temppujen kuvaaminen ja jakaminen muille.

Vanhemmat harrastajat, kuten Eloranta, tekevät lumilautaleffoja pääasiassa Youtubeen, nuoremmat julkaisevat enemmän yksittäisiä temppuja Instgramissa ja TikTokissa. Eloranta osallistui ensimmäiseen snoukkaleffaan 18-vuotiaana. Nyt leffoja on kahdeksan. Tavoite on leffa per talvi.

Risto Järvelin valokuvaa Elorantaa Kauniaisissa.

Joonas Eloranta harrastaa katusnoukkaamista ”erittäin ammattimaisesti ja intohimoisesti”. Päivätyötä hän tekee varhaiskasvatuksen opettajana. Näin talviaikaan hän jakaa aikansa kaupungissa lautailun ja päiväkodin välillä. Noin parikymppisenä Eloranta alkoi saada laskemiselleen tukea sponsoreilta.

”Muistan kuinka silloin oli ihan tajunnanräjäyttävää, että sain lumilaudan puoleen hintaan.”

Nykyään Elorannalla on useampi eri sponsori. Käytännössä hän saa firmoilta tuotteita, kuten lautoja, lautakenkiä tai esimerkiksi rahaa kuvausbudjettiin. Brändit haluavat, että tuotteet näkyvät elokuvissa - katusnoukkaaja tekee siis mainospätkiä firmoille. Elorannalla on lauta- ja vaatesponsorin lisäksi side-, kenkä-, hanska- ja sukkasponsorit.

Elorannan kanssa tehtävän projektin lisäksi valokuvaaja Tommi Ollikainen on kuvannut Henna Ikolaa ja Ylfa Runarsdottiria tulevaa Uninvited III -elokuvaa varten.

Ylfa Runasrdottir on islantilainen lumilautailija, joka asuu Ruotsissa. Suomessa hän viettää tänä talvena noin kaksi kuukautta kuvaten Ikolan kanssa temppuja tulevaan elokuvaan.

"Ystäväni sanovat, että olen onnekas kun saan matkustaa lumilautailun parissa ympäri maailmaa. En minä ole onnekas: olen tehnyt tätä varten valtavan määrän töitä", Ylfa Runarsdottir sanoo.

Elorannalla ja Ollikaisella työn alla olevan snoukkafilmin pituus on noin kymmenen minuuttia. Tämä vaatii noin 30 kuvauspäivää. Pohjatyö tulevaan talveen alkaa jo kesällä. Eloranta kerää iPhonensa muistioon listaa tempuista, jotka hän haluaa talvella tehdä. Kameran rulla on täynnä kuvia kaiteista, rappusista, katoksista ja roskiksista. Paikkoja, jotka Eloranta haluaa laskea. Kuvia lähettelevät myös kaverit.

Tänä vuonna temppuja on voinut yrittää myös Helsingissä, jossa on pitkästä aikaan kunnon talvi. Katusnoukkaajalta vaaditaan sitkeyttä, vain täydellisen onnistumisen jälkeen voi siirtyä seuraavaan kaiteeseen.

”Ensimmäisen kerran uutta temppua yrittäessä fiilis on pelonsekainen. Pitää löytää se vaihde, jolla voittaa pahimman vaihtoehdon ajattelun ja keskittyy onnistumiseen.”