Tampereen tunnetuin salaisuus
Tampereelta löytyy Suomen ainoa puputerapiaa tarjoava paikka. Moreenimedia kokeili, millaista siellä on.
Oven takaa avautuu pieni tila, jossa pomppii viisi pupua. Kädessäni oleva metallinen kippo täynnä salaattia, yrttiä, vähän porkkanaa ja muuta pupunruokaa, saa pörröiset kaverit Jack-Jackin, Alulan, Novan, Bellan ja Salmarin innostumaan. Ne tuntuvat tietävän, mitä vierailijoiden käynti merkitsee. Ohitseni juoksee Jack-Jack, jonka vanavedessä tippuu jono kuivia pupunpapanoita.
Pupukahvilan kahvilasta on jäljellä vain muutamat herkut.
Pupukahvilan kahvilasta on jäljellä vain muutamat herkut.
Kyseessä on Tampereelta löytyvä Suomen ensimmäinen ja ainoa Pupukahvila, aiemmin nimeltään 3D Crush Café, joka tunnetaan jopa Suomen ulkopuolella.
Pupukahvilaa ei kuitenkaan tunneta Tampereella niin hyvin kuin muualla.
- Olemme Tampereen tunnetuin salaisuus, sanoo kahvilan omistaja Sammeli Majava.
Eläinterapiaa käytetään esimerkiksi arjesta irtautumiseen ja yksinäisyyden lievittämiseen. Puputerapiassa käykin ihan kaikenlaisia asiakkaita: lapsiperheitä, yksinäisiä miehiä, pariskuntia ja jopa matkan päästä tulleita turisteja.
- Olen huomannut, että puputerapialle todella on tarvetta. Esimerkiksi osalle lapsista tämä saattaa olla ensimmäinen tapaaminen eläinten kanssa, Majava pohtii.
Puputerapiaa saa vain täältä
Istun lattialle väistellen papanoita. Vaikka huone siivottiin muutama minuutti sitten, on lattia jo täynnä ruskeita pilkkuja.
Jalkojeni päälle hyppää heti kaksi pupua. Toiset kaksi tungeksivat mukaan päästäkseen mahdollisimman lähelle herkkuja. Tuntuu ihanalta, että pörröiset ystävät tulevat heti tervehtimään. Pidän basilikan lehteä sormissani ja Bella kurottelee kaula pitkällä saadakseen sen. Valkoiset viiksikarvat vain värisevät.
Puput vaikuttavat onnellisilta, eivätkä todellakaan pelkää minua, vaikka olen vieras.
- Pupujen hyvinvointi on minulle tärkeintä tässä hommassa – en todellakaan ala kiusaamaan kavereitani, Majava sanookin painokkaasti.
Majava perusti yrityksensä vuonna 2014, ja se toimi ensin Itsenäisyydenkadulla kahvilana, jossa sai tehdä myös 3D-tulostuksia. Puoli vuotta kahvilan perustamisen jälkeen mukaan tulivat myös puput.
- Päätin vuonna 2015 kokeilla aiempaa liikeideaani eli puputerapiaa. Puputkin löytyivät nimittäin jo valmiiksi kotoa, kertoo Majava.
Pupujen avulla kahvilasta haluttiin tehdä lähestyttävämpi suuremmalle yleisölle. Eläinvalinnalla erotuttiin myös muista Suomen eläinkahviloista, joista kaikista löytyy kissoja.
Koronan aikana kahvila siirtyi Peltolammille samoihin tiloihin Lemmikkitalo Onnen Lemmikkien kanssa.
Sammeli Majava kertoo, että puput eivät yllättäen ole sylippuja.
Sammeli Majava kertoo, että puput eivät yllättäen ole sylippuja.
Kahvila kaikkosi, mutta puput jäivät
Kesän jälkeen kahvila oli muutaman kuukauden kiinni. Nyt se on auki uudestaan, mutta kahvilaa ei enää ole olemassa. Pupukahvila tarjoaa tällä hetkellä vain puputerapiasessioita ajanvarauksella.
- Tämä on tällä hetkellä itselleni järkevin muoto pitää toimintaa yllä. Ajanvarauksen avulla tiedän, milloin minua tarvitaan paikan päällä, kertoo Majava.
Puputerapialle on silti kysyntää. Osa asiakkaista palaa vuosittain takaisin, vaikka muutoksia yrityksen toiminnassa onkin tapahtunut.
3D-tulostusta ei kuitenkaan ole vuosienkaan jälkeen unohdettu, ja Majava ottaa vielä vastaan tilauksia. Myös terapiatilan odotushuoneestakin bongata erilaisia 3D-tulostettuja pupuja.
Noin puolen tunnin päästä olen jakanut kaikki herkut pupuille – Alula ja Jack-Jack tuntuvat saaneen suurimman osan. Mutta innokkaimmat saavat enemmän, sillä totuudenmukaisesti en edes pystynyt välillä antamaan herkkuja toisille pupuille, koska ne vietiin käsistäni niin nopeasti.
Lopulta pupujen kiinnostus lakkaa. Kun lahjukset loppuvat, palaavat ne omiin puuhiinsa. Tuntuu vähän tyhjältä, sillä olen taas yksin.
Maatessani maassa, heinäisten räsymattojen päällä, joku nakertaa herkkujen loputtua jalkaani.
Iida Erikkilä, teksti
Tuomas Silventoinen, kuvat
Moreenimedia on Tampereen yliopiston journalistiikan, kuvajournalismin ja visuaalisen journalismin opiskelijoiden julkaisu.
Built with Shorthand