Tampereen mädät kolkat

Tampere kuvataan kauniina ja historiallisena kaupunkina. Ulkopaikkakuntalaisena pohdin, onko Tampereella mitään rumaa? Kysyin asiaa sosiaalisessa mediassa ja lähdin vastausten perusteella etsimään rumuutta Tampereelta.

Tampereen saama imago rakentuu Finlaysonin tiilirakennuksien ja Näsijärven kauniiden maisemien ympärille. Punaiset savupiiput tupruttavat ja Tammerkoski kuohuu tämän ison kaupungin idyllissä.

Missä ovat kuvat betonikuutioista ja uutisotsikoihin väkivallan perusteella nousseista lähiöistä? Kuten kaikissa kaupungeissa, uskon, että tästäkin "isosta omenasta" löytyy mädät kolkkansa.  

Ei tarvitse mennä kovin kauas kauniista keskustasta, kun idylli särkyy. Aloitan kuvausretkeni ilmeisimmästä vaihtoehdosta eli Hipposkylästä. Hipposkylä on toisen maailmansodan jälkeen rakentunut alun perin suloinen pienpuutaloalue, joka tyhjeni asukkaistaan muutama vuosi sitten. Saapuessani ensimmäiseen kohteeseen näin jo kaukaa pystyyn homehtuneet autiotalot. 

Jalkojeni alla rapisee rikkinäisten ikkunoiden lasinsiruja, kun kiertelen kuvaamassa tuhoutuneita autiotaloja.

Kuitenkin on aika siirtyä eteenpäin, jotta ehdin kokea Tampereen rumuudesta mahdollisimman paljon. 

Nekala

Nekala on noussut otsikoihin väkivallan tyyssijana, jota monet tuntuvat asuinalueena välttelevän. Haluan antaa Nekalalle mahdollisuuden ja toivon yllättyväni positiivisesti. Silti Nekala on oikeastaan juuri niin kamala kuin keskustelupalstoilla on kuvailtu. Ojat ovat täyttyneet roskista, jotka eivät ole löytäneet tietään roskapönttöjen pohjille.  

Hervanta

Tämä kierros ei olisi mitään ilman kaikkien parjaamaa Hervantaa. Paikka kuitenkin vaikuttaa olevan asukkailleen tärkeä ja kaunis omalla tavallaan. Neuvostoliittolaiset kerrostalot luovat kouvolalaista maisemaa Etelä-Tamperelaiseen lähiöön.  Kaikessa rumuudessaan tunsin Hervannan hengen, joka kerran teki minullekin kotoisan ja onnellisen olon.  

Hervannassa mainitsemisen arvoinen on myös Tampereen yliopiston Konetalo. Viihtyisän pikkukaupungin kasvattina järkytyin tuosta betonimöhkäleestä, joka näyttää vuotavan verta ruostevaurioidensa myötä.  

Peltolammi 

Keskustelupalstoilla rumaksi lähiöksi on ehdotettu useampaan otteeseen myös Peltolammia. Peltolammilla katseeni rumuudellaan vangitsee kulahtanut tallirakennus.

– Tuleeko hyviä kuvia? sauvakävelijä Kauko Keskinen, 83, keskeyttää kuvaustuokioni.

Keskinen on asunut Peltolammilla jo 70-luvulta asti ja viihtyy siellä hyvin.

– Täällä on kaikki palvelut, mitä tarvitsee.  Esperikin löytyy mäen alapäästä, jos huonoon kuntoon pääsee, sanoo Keskinen viitaten vanhainkoti EsperiCareen.  

 

Jään jutustelemaan Keskisen kanssa vielä hetkeksi käyden läpi elämäntarinoitamme. Vaikka Peltolammi on ulkoisesti ehkä ruma, tämän ihmiskohtaamisen perusteella ihmiset ovat todella mukavia.  

Monien vanhojen paikkojen lisäksi listalle kapuaa myös tuoreempi tapaus, nimittäin Pyynikin ratikkapysäkki. Pysäkki onkin herättänyt keskustelua räväkällä ja erottuvalla ulkonäöllään. Omaan makuuni erottuminen on liikaa. Jaakko Himasen tekemä taideteos tuo mieleeni lähinnä lasten leikkipuiston tai tivolin. Toki se voi ehkä inspiroida harmaata arkeaan eläviä työikäisiä raitiovaunun käyttäjiä kuvittelemaan olevansa huvipuistolaitteessa.

Viimeiseksi pysäkiksi valikoitui betonibrutalismia edustava Kalevan kirkko. Kirkko on rakennettu 1960-luvulla, ja se on alusta asti jakanut runsaasti mielipiteitä. Itse asetun sille kannalle, että kirkko on kiistatta ruma. Modernit kulmat ja kaarteet kirkossa eivät pelasta beigenkellertävän betonitiilen kulahtaneelta sävyltä eivätkä tee rakennuksesta sen kauniimpaa.

Kirkon ovet ovat valitettavasti tässä vaiheessa alkuiltaa kiinni, enkä saanut mahdollisuutta tutustua kirkkoon muutoin kuin ulkopuolelta ja antaa sisustan muuttaa mielipidettäni rakennuksen rumuudesta. 

Rumia paikkoja olisi riittänyt kuvattavaksi vielä enemmänkin, mutta päätän lopettaa kiertueeni tähän säästääkseni silmiäni. Tämä kierros ei jätä epäselvyyttä – Tampere on myös ruma.

Miina Tynkkynen, teksti ja kuvat

Moreenimedia on Tampereen yliopiston journalistiikan, kuvajournalismin ja visuaalisen journalismin opiskelijoiden julkaisu.