Seitsenvuotiaan Signe Auteron kotona asuu äidin ja isän lisäksi viisi muuta aikuista.

Lumen painosta nuokkuvan omenapuun takaa avautuu sisäänkäynti taloon. Etuovea ei lukita, vaikka eletään kaupunkiympäristössä. Yläkerrassa Pia Autero, 35, pyyhkii pölyjä huonekasvien pinnoilta. Sisemmällä huoneessa ovat perheen muut jäsenet, musiikintekijä Tero Autero, 41, ja tytär Signe Autero, 7, molemmat kuulokkeet päässä uppoutuneina omiin ruutuihinsa. Hiljaisuuden rikkoo ohi rymistelevä hiilijuna. 

Auterot asuvat Tampereen Hyhkyssä sijaitsevan omakotitalon yläkerrassa, jossa heillä on perheen kesken käytössä yksi huone. Vessat ja yleiset tilat jaetaan talon kahdeksan asukkaan kesken.  

Nyt takana on kaksi vuotta yhteisasumista ja Auteroista on tullut läheisiä muiden asukkaiden kanssa. Maisteriopiskelija Pia Autero kertoo kommuunin muiden asukkaiden olevan parhaimmillaan korvike kaukana asuville sukulaisille. Heistä saa tarvittaessa lastenhoitoapua ja tukea vanhemmuuden haasteissa. 

Kommuuniin muuttaminen oli Auteron perheelle sattumaa. Heidän entiseen vuokra-asuntoonsa muutti omistaja, jolloin vuokralaisten oli etsittävä uusi asunto. Halu asua omakotitalossa kyti vahvana, mutta pienen perheen tuloilla se ei tuntunut järkevältä vaihtoehdolta. Samaan aikaan Pia Auteron ystävä ilmoitti, että kommuunista jossa hän asuu on vapautunut huone. 

– Suoraan sanoen pelkäsin, että joudun piiritanssiin paljasvarpaisten takkutukkien kanssa, kertoo Tero Autero ensimmäisistä ajatuksistaan kommuuniin muuttamisesta. 

Kommuuniasumista kohtaan ilmenee ennakkoluuloja, vaikka ei ole pitkä aika siitä, kun perheet vielä asuivat isommissa yhteisöissä ja talojen huoneita vuokrattiin muille. 

– Jopa avarakatseiset ihmiset kyselevät, onko kommuunissa orgioita ja käytetäänkö siellä huumeita, sanoo Pia Autero.

Talon keltaisessa keittiössä palaa kirkasvalolamppu. Pakkanen nakertaa pihalla talon seiniä, mutta keittiössä tunnelma on aurinkoinen. Talon keittiö tuntuu pieneltä, kahdeksan asukkaan kesken jaettavana jopa ahtaalta. Tilan jakaminen tuntui aluksi Tero Auterosta omituiselta. 

– Etenkin alkuun minulla oli epätervettä tarvetta olla yksin. Osoittautui kuitenkin lähes aina hyväksi asiaksi, että joutui kohtaamaan muita. Avautumisesta ja juttelemisesta tuli parempi fiilis, sanoo Tero Autero. 

Lauantai kääntyy iltaan ja kommuunissa lämmitetään yhdessä sauna. Hyvin suunnitellut rutiinit auttavat arjen jakamisessa usean asukkaan kesken. Siivousvuoroista sovitaan etukäteen ja niistä muistuttaa yhteinen kalenteri jääkaapin ovessa.  

Tero uskoo, että tulevaisuudessa yhteisöasuminen yleistyy.  

– Varmasti meidän lapsi suhtautuu tällaiseen elämään paljon pienemmillä ennakkoluuloilla, sanoo Tero Autero.

Moreenimedia on Tampereen yliopiston journalistiikan, kuvajournalismin ja visuaalisen journalismin opiskelijoiden julkaisu.