Ryöstöretkellä roskiksille

_{Kaupat joutuvat päivittäin heittämään pois syömäkelpoisia elintarvikkeita. Lari Rautiainen ja Gita Yazdi ovat dyykkaajia: he käyvät säännöllisesti kauppojen roskiksilla pelastamassa pois heitettyä ruokaa. Dyykkaus ei ole Suomessa laitonta, mutta kauppiaita kehotetaan lukitsemaan roskiksensa.}

Yazdi ja Rautiainen tapaavat puoli kahdeksalta kangasalalaisen lähikaupan parkkipaikalla. Rautiainen on luvannut tutustuttaa Yazdin kotikulmiensa dyykkausmahdollisuuksiin. Rautiainen tietää, että kaupan roskakatos lukitaan myymälän sulkeutuessa, minkä takia biojätteille on iskettävä kaupan ollessa vielä auki. Myyjä on muutama minuutti sitten käväissyt roskakatoksella ja saattaa palata hetkenä minä hyvänsä. On aika toimia nopeasti.

Biojätepöntöt osoittautuvat kultakaivoksiksi: toinen on täynnä muun muassa tuoreita vihanneksia, toinen alennustarroilla varustettuja eineksiä. Suuri osa tuotteista lojuu biojätteessä avaamattomina alkuperäisissä muovipakkauksissaan.

Luonnonvarakeskuksen selvityksen mukaan Suomessa kaupat tuottavat ruokahävikkiä 65-75 miljoonaa kiloa vuodessa. Kun tämän suhteuttaa väkilukuun, karkeasti arvioiden pirkanmaalaiset kaupat heittävät päivittäin keskimäärin 1600 kiloa ruokaa roskikseen.

Rautiainen ei osta alennustarralla varustettuja tuotteita, koska hän tietää niiden löytyvän samana iltana roskiksesta.

Lihaa kuuluu kunnioittaa

Viisi vuotta Kangasalla asunut Rautiainen lähti reissulle mukaan eräänlaisena oppipoikana, sillä hän ei vielä tarkasti tunne Tampereen alueen dyykkauspaikkoja. Aiemmin Helsingissä asuessaan hän on dyykannut satunnaisesti, etupäässä löytänyt tavaraa roskalavoilta.

Yazdia voi puolestaan pitää jo eksperttinä. Hän on kaivanut roskiksia 90-luvulta saakka ympäri maailmaa. Tavallisesti hän ei lähtisi kierrokselle pikkukaupoille eikä etenkään ilman autoa. Normaalisti hän ajaa ystävineen lähikuntien isoille perhemarketeille, jolloin ruokaa kerätään kerralla niin paljon kuin mukaan mahtuu. Nyt luottodyykkausauto on kuitenkin huollossa.

Bussimatkalla Kangasalta Tampereelle dyykkarit keskustelevat kasvissyönnistä. Suomalaisten ylimielinen suhde ruokaan ja etenkin karjatuotantoon tuli Intiassa syntyneelle Yazdille aluksi rajuna shokkina. Yazdi oli parinkymmenen vuoden ajan vegaani, kunnes alkoi viime keväänä jälleen sekasyöjäksi terveydellisistä syistä. Hän ei silti edelleenkään tue lihantuotantoa, vaan hankkii lihansa dyykkaamalla.

– Siunaan aina lihan ennen kuin syön sen. Koen kiitollisuutta siitä, että eläin ei ole kuollut turhaan, hän lisää.

Nollan euron juustoja

Kello lähestyy yhdeksää tamperelaisen pikaruokaravintolan pihalla. Henkilökunta seisoo tupakalla suoraan roskisten edessä. Yazdi ja Rautiainen piileskelevät puiden suojassa ravintolan parkkipaikan reunassa odottamassa, kunnes reitti on selvä.

Jäteastioille päästyään kaksikko kahmii yhä käärepapereissaan olevia juustohampurilaisia reppuihinsa, kunnes tyhjiä pahvilaatikoita kantava työntekijä palaa yllättäen paikalle. Dyykkarit moikkaavat tätä kohteliaasti ja poistuvat roskakatoksesta reput täynnä purilaisia. Viereinen autokaista jäi pahasti kakkoseksi.

Panssariovia ja byrokratiaa

Puoli kymmeneltä dyykkarit saapuvat ison ruokakaupan pihaan. Marketin roskakatos ruokki Yazdia vuosien ajan, kunnes muutama vuosi sitten kaupan omistajan vaihduttua roskiksille ilmestyivät kallis panssariovi ja hälytysjärjestelmä.

– Monet kaupat eivät tahdo nähdä roskiksillaan hippejä tonkimassa, Yazdi toteaa.

Yazdi muistelee edelleen kauhulla kaupan katoksesta joulun aikaan löytyneitä kokonaisia kinkkuja.

– En ymmärrä, miksi ruokaa ei jaeta esimerkiksi vähävaraisille, Rautiainen harmittelee.

Yazdi ja Rautiainen tietävät, että jotkut kauppiaat jättävät ruokaa tarkoituksella dyykkareiden saataville.

Ruokaviraston ylitarkastaja Pirjo Korpelan mukaan kaupoilla on oikeus sekä myydä että antaa kuluttajille ilmaiseksi “parasta ennen” -päiväyksen ylittäneitä tuotteita. Viimeisen käyttöpäivän jälkeen ruoan jakaminen ei enää ole sallittua.

Monet ruokakaupat lahjoittavat hävikkiruokaansa hyväntekeväisyysjärjestöille, mutta ”parasta ennen” -päiväyksen ylittänyttä ruokaa kauppiaat eivät Suomessa käytännössä myy. Päivittäistavarakauppayhdistys PTY:n johtajan Ilkka Niemisen mukaan tämä johtuu siitä, että päiväyksen ylittäneen ruoan syöntikelpoisuudesta kommunikointi kuluttajille kävisi hankalaksi.

Vaikka murtautuminen lukittuun roskikseen on laitonta, mikään ei suoranaisesti kiellä avoimilla paikoilla olevilla roskiksilla käymistä. PTY:n kauppiaille antaman suosituksen mukaan, myymälöiden tulisi kuitenkin estää roskiksilleen pääsy.

– Kaupat eivät tahdo rohkaista jäteastioillaan käymiseen, sillä roskiksessa olevat elintarvikkeet voivat olla terveydelle vaarallisia ja dyykkaamisesta mahdollisesti aiheutuva roskisten sotkeutuminen saattaa lisätä haittaeläinten määrää, Nieminen kommentoi.

Yazdi mainitseekin jälkien siivoamisen yhdeksi dyykkareiden tärkeimmäksi perussäännöksi. Roskiksilla sotkeminen saattaa johtaa jätekatosten lukitsemiseen tulevaisuudessa.

– Ei haittaa, vaikka samalla siivoaisi toistenkin dyykkaajien jälkiä kiitollisuudenosoituksena kauppaa kohtaan, Yazdi painottaa.

Kaksikko onnistuneen kierroksen jälkeen Yazdin vakiobaarissa.

Vaatteita ja vihanneksia

Parin tunnin kuluttua dyykkarit istuvat Bar Alanyassa kestokassit täynnä. Rautiainen on löytänyt muun muassa kokonaisen salaatin ainekset, avaamattoman jauhelihapaketin ja pussin maca-jauhetta, jonka hän lopulta vaihtaa Yazdin löytämään sipsipussiin.

Yazdin saaliiseen lukeutuu ruoan lisäksi kengät, takki ja kaksi kimppua muovikääreisiin jätettyjä tulilatvoja. Hän lahjoittaa kukat baarimikolle ja kehottaa Rautiaista sovittamaan kenkiä. Takin Yazdi pitää lopulta itse, kun se osoittautuu Rautiaiselle liian pieneksi eikä naapuripöydän seuruekaan ota sitä Yazdin myyntipuheista huolimatta:

– Katsokaa, aito Bugatti ja se löytyi roskiksesta.

_{Tommi Kokkonen, teksti ja kuvat}

Moreenimedia on Tampereen yliopiston journalistiikan, kuvajournalismin ja visuaalisen journalismin opiskelijoiden julkaisu.