Runoklubi rosoiselle romantiikalle
Virvatuli-kollektiivi järjestää synkkyyttä ja suuria tunteita juhlivia runoklubeja kuukausittain. Tekemisessä keskeistä on yhteisö ja sen äänen esille tuominen.
Milo Kiviranta, teksti
Tekla Lilja, kuvat
Julkaistu 19.11.2024.
Bar Alanya Tampereen Satakunnankadulla kuhisee rentoa puheensorinaa. Valaistus on tunnelmallisen himmeä, jokaisessa pöydässä tuikkii erivärinen venetsialyhty.
Virvatuliklubin jo neljästoista runoilta on käynnistymässä.
Artemis Kelosaari (jutun pääkuvassa) tarttuu mikrofoniin toivottaakseen runokansan tervetulleeksi. Lierihattuun ja ascot-huiviin sonnustautuneena Kelosaari on kuin tirehtööri, joka kutsuu yleisöä todistamaan suurta spektakkelia.
- Marraskuun klubin teema on kuolema. Marras tarkoittaa kuolevaa tai nuutunutta. Oottekste ihan nuutuneita vai onko teillä jotain sanottavaa?
Virvatuli-kollektiiviin kuuluvat runoilijat Anni Kanniainen, Antti Eskelinen, Artemis Kelosaari ja Tapio ”Tapsurdi” Värri. Klubi-iltoja on järjestetty kuukausittain elokuusta 2023 lähtien.
Ystävysjoukon idea runoklubin perustamisesta syntyi alun perin halusta paikata kulttuurikentän aukkoja, kun Tampereen teatterin yhteydessä toimivassa Kulttuuriravintola Kivessä pyörinyt Venlan runoilta lopetti toimintansa keväällä 2023.
- Satunnaisia runotapahtumia toki oli yhä, mutta ne eivät olleet kovin säännöllisiä eikä kaikissa välttämättä ollut open micia. Päädyimme siis kokoontumaan yhteen ja väitellen säätämään tätä projektia, Eskelinen taustoittaa.
Suuria tunteita ja arjen yli kurottamista
Virvatuliklubi on iskulauseensa mukaan ”runoklubi rosoiselle romantiikalle.” Lausahdus on Kelosaaren keksintö, ja kiteyttää klubin eetoksen.
- Kaipaan runokentälle lisää asennetta, lisää arjen tuolle puolen kurottamista. Virvatulet ovat myyteissä jotakin rajan takaista. Taiteen tehtävä on viedä ylöspäin ja äärimmäisyyksiin, Kelosaari kertoo.
Kanniainen komppaa tätä ajatusta ja korostaa suurten teemojen ja tunteiden esille tuomisen tärkeyttä.
- Tietyt runoyhteisöt, joissa esitetään vain hyvän mielen runoutta voivat olla hieman turhauttavia. Täällä negatiivisetkin tuntemukset voidaan tuoda turvallisessa ympäristössä kuuluville.
Klubin johtohahmot esiintyvät välillä runoilloissa itsekin. ”Virvatuliklubin omana satakiloisena ratkaisuna runouden ongelmiin” lavalle juonnettu Antti Eskelinen on punk-aktiivi ja “hardcore-runoilija”, jonka tekstit kajahtavat ilmoille ajoittain karjumiseksi äityvänä tykityksenä.
Klubin johtohahmot esiintyvät välillä runoilloissa itsekin. ”Virvatuliklubin omana satakiloisena ratkaisuna runouden ongelmiin” lavalle juonnettu Antti Eskelinen on punk-aktiivi ja “hardcore-runoilija”, jonka tekstit kajahtavat ilmoille ajoittain karjumiseksi äityvänä tykityksenä.
Suuriin tunteisiin tosiaan päästään kiinni. Sannaleena Lapinoja tulkitsee paatoksellisesti muun muassa ”laittomasti suomennettua” Bob Dylania, kitaratunnelmoinnin klassikkoa Hurtia, sekä omia tekstejään.
Suuriin tunteisiin tosiaan päästään kiinni. Sannaleena Lapinoja tulkitsee paatoksellisesti muun muassa ”laittomasti suomennettua” Bob Dylania, kitaratunnelmoinnin klassikkoa Hurtia, sekä omia tekstejään.
Luksusta ilmaiseksi ja nollabudjetilla
Aikoina joina valtion rahoittamakin kulttuuritoiminta on tiukoilla ei suinkaan ole kaikkein otollisinta lähteä raivaamaan tilaa omalle tapahtumalle.
- Meillähän ei ole minkäänlaista budjettia, Eskelinen kertoo.
Työryhmä hoitaa omavoimaisesti kaiken tekniikkapuolesta mainostamiseen. Järjestely koetaan toimivaksi, ja esimerkiksi osallistujamääriin ryhmän jäsenet ovat hyvin tyytyväisiä. Tila vetää noin neljäkymmentä ihmistä, ja runoiltojen aikana se on melkoisen täynnä.
- Resurssien puutteessa tilaa on rajallisesti. Vaikka haluaisikin lähteä järjestämään jotakin suurempaa ja syvempää, se ei ole aina mahdollista, Kanniainen harmittelee.
Kulttuurialan tukaloituvasta tilanteesta ja ajoittain vieraantuneesta julkisesta keskustelusta aiheen ympärillä löydetään onneksi huumoriakin. Esimerkiksi Riikka Purran kommentit kulttuurista luksustuotteena ja kehotukset vapaaehtoistyöhön siirtymisestä herättävät haastateltavissa hilpeyttä.
- Siinähän mielessä me olemme aivan aallonharjalla, Kanniainen naurahtaa.
- Olen tottunut tekemään asioita nollabudjetilla, se ei ole mitään uutta. Hienoahan se on tehdä tällaista luksusta, joka on avointa ja ilmaista kaikille, Eskelinen kommentoi.
Porilainen Sami Syysmetsä on saapunut Virvatuliklubille esittämään sekä runoja että Kiljumekanismi-yhtyeensä sanoituksia.
- En oikeastaan näe mitä eroa on punklyriikalla ja runoudella, Syysmetsä kommentoi.
- Tällaista toimintaa ei saada aikaan ilman paloa. Bensat maksetaan itse eikä kirjoista tule paljoa voittoa, mutta yhteisö ja rakkaus lajiin peittoavat kaiken muun.
”Parasta tässä hommassa on yhteisö”
Klubilaiset toivovat paikallisen kulttuuritoiminnan elinvoimaisuudesta kiinnostuneilta yksinkertaista palvelusta – aktiivista osallistumista.
Eskelinen kertoo yllättyneensä väenpaljoudesta vieraillessaan viimeksi Annikin runofestivaaleilla, ja toivoisi runoudesta kiinnostuneilta panostusta ympäri vuoden.
- Missä ihmiset ovat silloin, kun ilmaiseksi pääsisi kuulemaan sanataidetta? Toivoisin, että pieniä paikallisia tapahtumia tuettaisiin enemmän.
- Kulttuuri on yhteistä tekemistä. Se ei pyöri ilman aktiivista yhteisöä, ja parasta tässä hommassa onkin juuri yhteisö. On hienoa nähdä, kun joku saa vihdoin äänensä kuuluviin ja löytää sille yleisön, Kanniainen kertoo.
Yhteisöllisyyden tuntu tosissaan välittyy Virvatuliklubilla. Kun saavuin paikalle, edellisistä klubi-illoista tuttu kasvo moikkasi ja viittilöi istumaan samaan pöytään. Illan päättävässä avomikissä iloitaan tutuksi tulleiden vakioesiintyjien materiaalin kuulemisesta ja protokollan mukaan ensikertalaiset saavat ekstrakierroksen aplodeja. Esiintyjä ja yleisö saavat toisiinsa välittömän yhteyden. Tilaisuuksista on vaikea olla lähtemättä innostunutta riemua täynnä.
Virvatuli-kollektiiviin kuuluvat Antti Eskelinen ja Anni Kanniainen toivovat, että ihmiset osallistuisivat runoiltoihin matalalla kynnyksellä.
Virvatuli-kollektiiviin kuuluvat Antti Eskelinen ja Anni Kanniainen toivovat, että ihmiset osallistuisivat runoiltoihin matalalla kynnyksellä.
Milo Kiviranta, teksti
Tekla Lilja, kuvat
Moreenimedia on Tampereen yliopiston journalistiikan, kuvajournalismin ja visuaalisen journalismin opiskelijoiden julkaisu.
Built with Shorthand