Rastilta rastille

Iltarastit järjestetään Tampereen ja sen lähikuntien maastoissa. Tapahtuma kerää viikoittain yli 200 osallistujaa. Moreenimedian toimittaja jalkautui rasteille ja pääsi mukaan suunnistajien matkaan.

Kello on puoli viisi maanantai-iltana. Niihaman ulkoilumajan parkkipaikka on jo täynnä, mutta lisää autoja ja pyöriä saapuu edelleen paikalle. Jokamaanantaiset Tampereen iltarastit ovat juuri startanneet.

Tänään tarjolla on viisi eri suunnistusrataa monenlaiselle taito- ja kuntotasolle. Suunnistajat kerääntyvät tarkastelemaan esillä olevia karttoja ja valitsevat sen jälkeen, mille radalle lähtevät.

Yksi suunnistajista on 4-vuotias Alvar Lehkonen, joka lähtee metsään yhdessä isänsä Antti Vanhasen kanssa.

Nuoresta iästä huolimatta iltarastit eivät ole suinkaan Lehkosen ensimmäiset, vaan rasteilla on kuljettu mukana kantorepussa jo parin vuoden iässä.

Tänään metsään lähdetään ulkoilumielessä ja tavoitteena on löytää ainakin pari rastia. Kompassi roikkuu kaulassa ja leimasimesta pidetään tiukasti kiinni, kun lähdetään suuntaamaan kohti ensimmäistä rastia.

– Märkää, huudahtaa Lehkonen.

Isä nostaa lapsen syliinsä ja kantaa viereiselle polulle, jossa maa on kuivempaa.

Kahden rastin jälkeen väsymys alkaa jo painaa pientä suunnistajaa, joten matka jatkuu takaisin kohti lähtöpaikkaa. 

Tampereen iltarastit ovat suosittu tapahtuma, jossa käy paljon eri-ikäisiä suunnistajia. Tämän päivän iltarasteille löysi tiensä yli 200 suunnistajaa.

Saavun takaisin lähtöpaikalle, jossa käy edelleen kova kuhina. Metsään lähtöön on valmistautumassa 59-vuotias Veli Lipponen. Lipponen kertoo käyneensä iltarasteilla ensimmäisen kerran kolme vuotta sitten.

– Löysin lajin pariin korona-aikana työporukan vinkistä. Silloin piti suosia enemmän näitä yksilölajeja ja suunnistus osoittautui mukavaksi kuntoilumuodoksi, kertoo Lipponen.

Lipponen asettaa suunnistukseen tarkoitetut lukulasit nokallensa, ottaa kompassin sekä kartan käteensä ja lähtee hölkkäämään kohti kartassa osoitettua lähtöpistettä. Lähdössä Lipponen varoittaa minua siitä, että saatetaan vielä eksyä matkalla.

– Olen huomannut, että suunnistusreissuihini tulee helposti aina pari kilometriä lisämatkaa, kun suunnistus ei ole vielä niin hyvin hallussa.

Vauhdin perusteella Lipponen ei vaikuta suinkaan aloittelevalta suunnistajalta, sillä ylämäetkin mennään juoksujalkaa. Ensimmäisen rastin löytäminen asettaa kuitenkin hieman haastetta.

Lopulta löydämme tiemme ensimmäiselle rastille. Lipponen ei ole moksiskaan, vaikka pientä virhettä tulikin tehtyä. 

– Kunto vain kohenee, kun juostaan vähän ylimääräistä! 

Matka jatkuu kohti seuraavaa rastia, joka näyttää olevan huomattavasti lyhyemmän matkan päässä. Ennen vauhtiin pääsyä tarkastetaan suunta ja arvioidaan rastivälin etäisyys. 

– Nämä lyhyet välit ovat yleensä niitä haastavimpia.

Löydämme tiemme seuraavalle rastille ja myös sitä seuraavalle. Suunnistus alkaa nyt sujua.  

Neljättä rastia lähestyessä Lipponen havaitsee ympärillä myös muita suunnistajia, jotka etsivät samaa rastia. 

– Tämän takia tykkään yleensä kiertää rastit omatoimirasteina. Maanantairastien hankaluus on, että tulee helposti seurattua muita. 

Tampereen iltarasteilla suunnistusradat ovat maanantain jälkeen kierrettävissä loppuviikon ajan omatoimisesti. Kartan voi noutaa omatoimirasteille maanantaina paikanpäältä tai ostaa netistä. 

Päästän Lipposen kiertämään loppuradan itsekseen ja palaan takaisin ulkoilumajalle. 

Vaikka kello lähestyy jo yhdeksää ja ilta alkaa hämärtyä, suunnistajien määrä lähtöpaikalla sen kun lisääntyy. Nyt lähtevillä suunnistajilla on päässään otsalamput, sillä luvassa on syksyn ensimmäinen yösuunnistus.

_{Anni Oikarinen, teksti ja kuvat}

Moreenimedia on Tampereen yliopiston journalistiikan, kuvajournalismin ja visuaalisen journalismin opiskelijoiden julkaisu.