Työ, jolla ei elä 

Naisten koripalloa pelataan SM-tasolla samoin kuin miestenkin koripalloa. Sarjaa kutsutaan Naisten korisliigaksi. Suosio ei kuitenkaan ole samalla tasolla ja siihen vaikuttavat asiat ovat kovin monimutkaisia. Raha ratkaisisi monta ongelmaa, mutta saako sillä suosiota? 

Elli Thil, teksti ja kuvat
Tatu Vornanen, ulkoasu

Joukko naisia saapuu tiputellen Pyynikin palloiluhallille maanantai-illan pimetessä. Osa tuttavallisesti toisilleen hymyillen, osa iloisesti höpöttäen. Jokainen heistä valmistautuu päivän toisiin Tampereen Pyrinnön naisten liigajoukkueen koripalloharjoituksiin.  

Naiskorista on Suomessa pelattu SM-tasolla lähes yhtä kauan kuin miestenkin korisliigaa, mutta tunnettavuus ja näkyvyys ei ole vieläkään samalla tasolla. Korisliigaa, miesten SM-tason koripalloa, seurataan vuosittain kovalla kiinnostuksella alkukarsinnoista asti, mutta samaa ei voi sanoa naisten korisliigasta. Syitä tähän on varmasti monia, ainakin Pyrinnön naisten joukkueen pelaajien mukaan. 

Miehet treenaavat salissa, joten kaikki käytössä oleva tila hyödynnetään ennen omaa salivarausta. Syvät lihakset ja reaktiokyky aktivoidaan valmentajien ohjeiden mukaan. Joukkueen kapteeni Saana Kujala tsemppaa pelaajia alkuverryttelyistä lähtien ja ylläpitää positiivista ilmapiiriä, jotta viimeisetkin lankkupidot suoritetaan kunnialla loppuun. 

Kujala ja moni muu joukkueesta keskittyy täyspäiväisesti koripalloon, eli pelaavat työkseen. Useimmilla naisista on siitä huolimatta lisäksi päivätyö tai opiskelut meneillään samaan aikaan, sillä korvaukset koripallon pelaamisesta eivät ole päätä huimaavia. Moni mies voi Suomessa kuitenkin elättää itsensä pelkästään koripallon pelaamisella. 

Valmentaja Damon Williams puhaltaa pilliin ja harjoitukset jatkuvat. Muutama sana riittää ohjaamaan koko joukkueen suorittamaan harjoitteita sulavasti yhteen pelaten. Treenaaminenkin on joukkueelle yhteispeliä. 

—Ammattiurheilussa raha vaikuttaa oikeastaan kaikkeen, Kujala toteaa. 

Sponsorointi on suuri rahoituskeino urheilujoukkueille, niin myös Pyrinnön naisille. Sponsoreita saa näkyvyydellä ja tunnettavuudella, joita koko naiskorisliiga tarvitsisi enemmän. Suomessa on edelleen paljon ihmisiä, jotka eivät tiedä naisten edes pelaavan koripalloa. Ei siis ihme, ettei naiskoriksen seuraaminen ole suosittua, jos siitä ei tiedetä.  

Nykypäivänä sosiaalinen media on yksi tehokeinoista hankkia näkyvyyttä. Yhdysvalloissa WNBA-pelaajat ovat keränneet naiskorikselle suosiota omilla henkilöbrändeillään eri somealustoilla.  

—Koen, että näkyvyyden hankkiminen on seuran homma, mutta olen itsekin jakanut korisjuttuja someen uusien katsojien tavoittamiseksi, joukkueen varakapteeni Annika Aarrejoki pohtii. 

18, 19, 20 koria! Pallot suhisevat korisukkien läpi tasaiseen tahtiin ja harjoite vaihtuu toiseen yhtä vauhdikkaaseen. Korin eteen kääntyy pelaaja toisensa jälkeen mitä vaikuttavimmin harhautuksin ja kädenliikkein. Heitot lentävät ilmassa ja pelaajat juoksevat korin alla sopusoinnussa pallojen ja toistensa kanssa. 

—On meiltä kysytty, että uskotko että naisten koripalloa seurattaisiin enemmän, jos siellä donkattaisiin, kertoo kolmatta liigakauttaan pelaava Niina Sedano. 

Rahan ja näkyvyyden lisäksi suosioon vaikuttaa valitettavasti myös ennakkoluulot. Urheilussa naisiin valitettavasti kohdistuu edelleen vähättelyä, epäuskoisuutta ja eriarvoisuutta. Aarrejoki pohtii, että ehkä kyseessä on opittu asia, miesten urheilua on opittu seuraamaan, jolloin naiset ovat jääneet pimentoon. Koripallomaailmassa yhdenvertaisuutta voitaisiin lisätä esimerkiksi nimeämällä naistenkin maajoukkue Susijengiksi Susiladiesin sijaan. 

—Uskon, että naiskoriksen näkyvyyteen ja rahapuoleen voitaisiin vaikuttaa myös tekemällä enemmän yhteistyötä seuran miesjoukkueitten kanssa, sillä miesten puolella pyörii enemmän rahaa ja suosiota, Sedano arvelee. 

Treenien loppu häämöttää, mutta pelaajien tempo ei hiivu. Hiki virtaa, kuntoa koetellaan ja omia taitoja haastetaan. Kaikesta huolimatta joukkueen ilmapiiri pysyy hyvänä ja kaveria tsempataan loppuun asti.  

—Meidän joukkue on kuin iso kaveriporukka ja kaikki on täällä yhdenvertaisia, Kujala kertoo tyytyväisenä.