Puolitiessä jostain
Tampereen rautatieasemalla aika ja elämä eivät pysähdy koskaan: ihmisillä on aina kiire ja suunta. Ajan kuluma näkyy rakennuksen rapistuneessa ulkokuoressa, ja paikalle nouseekin kuuden vuoden kuluttua uusi matkaterminaali. Kävimme tutkimassa, mitä rautatieasemalla tapahtuu, kun sitä pysähtyy katsomaan läheltä.
Asemahallissa matkustajat ovat pakkautuneet lämmittelemään ja odottamaan junaa. Väkeä on niin paljon, ettei turvavälien pitäminen aina onnistu.
Muusikko Janne Salo viihdyttää ohikulkijoita asematunnelissa. Skeittilautailijat puikkelehtivat väkijoukon ohi. Jorma Virtanen palautuu matkastaan savukkeen ääressä.
Asemalla aika ei pysähdy koskaan – ihmisillä on aina kiire ja suunta. Loisteputkivalossa ajan patinan voi kuitenkin nähdä likana ja rapistumisena.
Liiketunnelin asemaravintolassa Pasi Jeskanen nautiskelee koronasta. Kahvilapitäjä Mira Aaltonen ei, sillä asiakkaita on vaikea saada, vaikka tarjolla on Runebergin torttuja.
Illan tullen asema hiljenee, mutta yhden käytävän varrelta kantautuu vielä vaimeaa puheensorinaa ja naurua. Ville ja Marika viettävät yötä yhdessä asemalla.
Konduktööri hoputtaa asemalaiturilla viivytteleviä matkustajia. Juna lähtee pian. Lähtö saa kuitenkin odottaa hetken, kun pariskunta hyvästelee toisensa.
Lähijuna Tampere-Nokia. Kello 18:33. Yksi väsynyt matkustaja.
Talvisen keskipäivän valo kurottautuu sisään suuresta suorakulmaisesta ristikkoikkunasta. Ikkuna on Tampereen asemarakennuksen tunnusmerkki. Se valaisee asemahallia pääsisäänkäynnin yläpuolella ja näkyy pitkälle Hämeenkadulle saakka. Perjantaipäivänä asemahalliin on pakkautunut väkeä niin, että turvavälien pitäminen ei aina onnistu. Matkalaukkujen rullat pyörivät betonilaatoilla, poikajoukon puheensorina päättyy naurunremakkaan, lumisten kenkien vinkuvat äänet leijuvat kaikuina asemahallissa. Kaiuttimista raikuu kuulutus. Täältä pääsisi vaikka Kemijärvelle tai Parkanoon.
Tampereen rautatieasema on Suomen toiseksi vilkkain juna-asema. Aseman kautta kulkee vuosittain yli viisi miljoonaa matkustajaa. Mutta kun asemahallin kaiut jäävät taakse, vastassa on autio liiketunneli.
Hiljaisuus tulee vastaan kuin seinä.
Asematunneli on hiljentynyt, eikä siellä ole enää kuin muutama liike. Tunnelin päässä on kahvila, toisessa optikko ja kampaamo. Välissä on itämaisia vaatteita myyvä liike, jonka yksinäisyydestä tulee surullinen olo värikylläisyydestä huolimatta.
Resuinen mies on linnoittautunut seinän viereen muovikasseineen ja tölkkeineen. Häntä lukuun ottamatta missään ei ole ketään.
Ovensa sulkeneen suutariliikkeen punaisiin oviin on liimattu lappu: Muutto!
Vielä tammikuussa punaiset ovet olivat auki. Suutari Sami Sivil vaihtoi korkolappuja ja kenkien vetoketjuja kymmenen neliön kokoisessa työtilassaan Avain-korkobaarissa. Hän sanoo, että putiikki muistuttaa sotkuista 70-luvun huoltoasemaa, niin kuin perinteisillä suutarinliikkeillä on tapana.
Sivil opiskeli jalkinevalmistajaksi 80-luvun lopussa. Hän päätyi asematunnelin vuonna 1989 avattuun suutarinliikkeeseen töihin vuonna 1996, kun hänen kaverinsa vinkkasi avoimesta työpaikasta. Sattumalta saatu pesti venyi 25 työvuoteen asemalla. Niihin vuosiin kiteytyy iso osa aseman elämänkaarta.
Vielä kymmenen vuotta sitten Tampereen asematunneli oli kaupungin vilkkain kauppapaikka. Suutarinpisteelläkin kävi parhaimmillaan 200 asiakasta päivässä.
Stockmannin hullujen päivien aikaan liiketunneli täyttyi keltaisia muovikasseja kantavien ihmisten loputtomasta virrasta. Viimeisinä vuosina hulluista päivistä ei ollut merkkiäkään.
Liiketunnelin hiljeneminen alkoi, kun yksityisautoilu kiellettiin Hämeenkadulla vuoden 2018 alussa. Ratikkaremontin myötä hiljaisuus alkoi muuttua painostavaksi ja yrittäjät luovuttivat yksi toisensa jälkeen.
Yrittäjistä tuntuu, että VR on hoitanut asematunnelia huonosti. Kun yksi yritys on lopettanut toimintansa, toista ei ole etsitty tilalle. Liiketilojen vuokrat ovat kovat, eikä niitä ole laskettu asiakkaiden katoamisesta huolimatta.
Autioitunut liiketunneli on kierre: uusia yrittäjiä ei tule ja olemassaolevien asiakkaat kaikkoavat.
Asemahalli on Otto Flodinin ja Eero Seppälän suunnittelema. Se henkii kaikessa funkkistyylisessä kolkkoudessaan kulttuurihistoriallista merkittävyyttä Paavo Tynellin suunnittelemine valaisimineen ja vaaleansinisine kattoineen. Liiketunneli, se henkii lähinnä ankeutta.
Kalseat loisteputkivalaisimet ja kulahtaneet betonilaatat todistavat, että asemaa on remontoitu viimeksi 1980-luvulla. Sisälämpötila on 8 astetta. Haju on tunkkainen.
Rautatieasemien käyttötarkoitus on muuttunut. Asemia ei rakenneta enää vain junaliikennettä varten. Esimerkiksi 27 vuotta vanha Helsingin Pasilan asemarakennus purettiin kokonaan syksyllä 2017 uuden aseman tieltä. Syntyi kauppakeskus Tripla.
Myös Tampereen asematunneli, sellaisena kuin se nyt on, lakkaa olemasta.
Tampereen kaupunki haluaa rakentaa tunnelin paikalle matkaterminaalin. Junaradan alittava Itsenäisyydenkadun alikulku yhdistetään vanhaan asematunneliin.
Rakennusurakka alkaa kesällä 2022. Vuonna 2026 valmiin terminaalin kautta pääsee jo kulkemaan suoraan ratikkapysäkiltä junalaitureille.
Uuteen asemakeskukseen tulee paljon uutta liiketilaa. Vuoteen 2040 mennessä asemakeskuksen alueen vuosittaisen kävijämäärän on arvioitu kasvavan 20 miljoonaan henkilöön.
Sami Sivil jatkaa suutariliikkeensä tarinaa Ideapark-ostoskeskuksessa Lempäälässä. Uusi, moderni liike avaa ovensa helmikuussa.
Asematunnelin tarina jatkuu sotkuisena ja meluisena työmaana.
Hallin laidalla sijaitsevalla R-kioskilla vanha pariskunta valikoi evässämpylöitä iltapäivälehdet kainaloissaan. Asematunnelista saapuu nuori tyttö valtava putkikassi käsipuolessaan. Hän melkein keikahtaa kantamuksineen maahan, kun aseman edustalla odotellut ystävä syöksyy halaamaan.
Asemahalli rakennettiin maailmansotien välissä, 1936. Se pysyy jatkossakin ennallaan. Suuren suorakulmaisen ikkunan alla todistetaan nyt ja tulevaisuudessa jälleennäkemisiä, lähtöjä ja paluita. Vaikka näyttötaululla tikittävä kello kertoo lähtevistä ja saapuvista junista, asemahallissa tuntuu siltä, kuin aika olisi pysähtynyt.