Polkkaa, jumppatossuja ja ystäviä

Jumppatossuja vedetään jalkaan, CD-soitin nostetaan pöydälle. Kuuluu hiljaista rupattelua ja iloisia tervehdyksiä, kun joukkuekavereita saapuu voimistelusaliin.

Nimet kerätään ylös. Tampereen Naisvoimistelijoiden Ikivireiden voimistelutunti Ratinassa on alkamassa.

Miljöö ja tunnelma ovat minulle hyvin tuttuja, sillä olen itse voimistellut niissä kolmetoista vuotta elämästäni.

Sen sijaan, että saliin saapuisi voimistelijatyttöjä, iloinen puheensorina kuuluu äideistä, mummoista ja isomummoista.

Ikivireiden voimistelutunti järjestetään joka maanantai Ratinassa. Kuka vain on tervetullut voimistelemaan, eikä ylä- tai alaikärajaa ole asetettu. Kokoonpano on ollut vuosia sama, mutta lähiaikoina myös muutama uusi on uskaltautunut mukaan kokeilemaan.

Paikalla on tänään noin kahdeksan voimistelijaa. Kaikki hakevat oman paikkansa ympäri salia. CD-soitin temppuilee, mutta kun sitä vähän kopauttaa, Suomalaisen viihteen mestareita -levy lähtee pyörimään.

Aloitamme rullauksilla, heitoilla sekä ojennuksilla. Heitoissa tärkeintä on kehon rentous, kun taas ojennuksissa kehon osia venytetään mahdollisimman pitkälle. Heitoilla ja ojennuksilla leikittely luo liikkeeseen dynamiikan vaihtelua.

– Jos rupeaa vetään suonta, saa pitää taukoa, ohjaaja Katja Virtanen kajauttaa.

Koreografian salat

Avoimen voimistelutunnin jälkeen siirrymme saliin numero yksi. Uusimmat kokeilijat poistuvat tässä vaiheessa joukosta, sillä siirrymme seuraavaksi harjoittelemaan koreografiaa.

Koreografiaan kuuluvia metallituoleja siirrellään paikoilleen. Salissa käy kuhina, kun naiset vaihtavat päälleen hameita ja punaisia sukkahousuja.

– Asuun kuuluu myös kengät ja valkoisesta kauluspaidasta leikattu osa. Tämä on minun mieheni paidasta, Virtanen kertoo.

Virtanen osallistuu itse ohjaamisen jälkeen koreografian harjoittelutunnille. Hän mainitsee minulle, että minun täytyy ehdottomasti mennä juttelemaan Pirjo Lehtoselle, punapaitaiselle konkarivoimistelijalle.

– Tämä on ennen kaikkea sosiaalinen tapahtuma. Minä olen voimistellut koko ikäni, Lehtonen kertoo vetäessään ylleen polkan esiintymisvaatteita.

Ikivireät esittävät monille suomalaisille tuttua Säkkijärven polkkaa. Säkkijärven polkan alkuperäinen koreografia on esitetty ensimmäisen kerran vuonna 2001.

Alkuperäisen koreografian takana ovat Pirjo Heliö sekä jo edesmennyt Anja Isotalo. Koreografiaa harjoitellaan Tampereen Naisvoimistelijoiden 125-vuotisjuhlanäytökseen.

Heliö hiljentää porukan, sillä harjoitukset on nyt aloitettava. Hiottavaa on paljon, sillä esityksen tulee olla priimaa rakkaan seuran suuressa juhlassa.

– Sekoilkaa mitä sekoilette, nyt me aloitetaan, Heliö tuumaa.

Säkkijärven polkan sävelet kajahtavat saliin, ja naiset voimistelevat koreografian läpi vaivattomasti. Polkassa poljetaan jaloilla maata, läpsäytellään käsillä jalkoihin sekä keritään.

Taputan käsiäni, enkä ole lainkaan yllättynyt, miten tyylipuhtaasti veto menee. Varmuus, iloisuus ja esiintymisestä nauttiminen paistavat heistä yleisöön. Ikänsä voimistelleiden naisten tekemistä on ilo katsoa.

Pientä eripuraa kuitenkin syntyy, sillä koreografian alkuperäisestä muodosta on monia eri käsityksiä. Missä suunnassa katse on, pidetäänkö tuolin selkänojasta kiinni ja ovatko kädet reisillä vai polvilla?

– 90-luvulla ainakin pidettiin tuolista kiinni, joku huutaa takaa.

Yhteisymmärryksessä todetaan, että jos on hankaluuksia pysyä pystyssä, saa pitää tuolin selkänojasta kiinni. Ohjelmaa hiotaan niin kauan, että se alkaa näyttää hyvältä. Polkkaa mennään läpi useampaan otteeseen.

– Hyvä tytöt, sehän meni hyvin, Heliö kehuu.

Yhteistä matkaa jo useita vuosia

Ohjelman muistamisen salaisuus on siinä, että sitä on tullut harjoiteltua yli 20 vuotta. Yhtenäinen liike on seurausta pitkästä yhteisestä taipaleesta. Myös musiikki auttaa muistamaan, ja liikkeet syntyvät kuin itsestään, joku mainitsee.

Välillä harjoitusten kokoonpano vaihtelee osallistujien terveydentilan tai muiden esteiden vuoksi. Tänään paikalla on yhdeksän polkkaajaa.

– Meidän keski-ikä taitaa olla 80, mutta meidän kuopuksemme on vasta 74, Heliö kertoo ryhmästä.

Ikivireät osallistuvat myös kansainvälisiin tapahtumiin. Golden Age Gym-festivaaleille sekä toisinaan Gymnaestradoihin. Kummatkin ovat voimistelutapahtumia, joihin osallistujia saapuu ympäri maailmaa. Niissä esitetään usein omia ohjelmia sekä kenttäohjelmia, joissa voimistelijoita on kentällä yhtä aikaa parhaimmillaan lähes tuhat.

Joku muistuttaa, että myös Heliö on itse joskus koreografioinut kenttäohjelmia. Se vaatii uskomatonta taitoa ja järjestelmällisyyttä.

Ikivireiden ryhmän voimistelijat kuuluvat Tampereen Naisvoimistelijoiden Uskollisuuden Kiltaan. Useilla eri voimisteluseuroilla Suomessa on oma uskollisuuden kiltansa. Tampereen Naisvoimistelijoiden kilta on perustamisjärjestyksessä 56:s.

Ikivireät kertovat, että killassa he järjestävät syys- ja kevätkävelyitä, joulujuhlan sekä MaToTo-tapaamisen. Nimi tarkoittaa tapaamista maaliskuun ja marraskuun toisena torstaina.

– Nimen avulla kaikki muistavat tulla paikalle, joku kertoo naurahtaen.

Ensi viikolla nähdään taas

Harjoitusten loputtua todetaan, että jatketaan ohjelman hiomista huippuunsa ensi maanantaina. Osa jatkaa tangokoreografian harjoittelua seuraavana päivänä.

Hameet riisutaan ja takkeja puetaan päälle. Heliö esittelee ennen lähtöä vielä posliinisen laatan, jonka Ikivireät ovat ostaneet Portugalin matkalta kauan sitten. Taakse kirjoitettu teksti kertoo: "Gymnaestrada Lissabon, Pirjolle kiitos meren laulusta".

Takaa teksti on jo haalistunut, mutta yhteiset muistot ovat säilyneet.

– Nähdään ensi viikolla tytöt, Heliö huudahtaa ennen kuin sammuttaa salin valot.

_{Suvi Greus, teksti ja kuvat}

Moreenimedia on Tampereen yliopiston journalistiikan, kuvajournalismin ja visuaalisen journalismin opiskelijoiden julkaisu.