Plastikos
Kuvat ja teksti: Anni Ågren
Julkaistu 29.5.2026
Kauneusoperaatiot olivat pitkään tavalliselle ihmiselle tavoittamattomissa. Täyteaineet, silikonirinnat ja muut kosmeettiset toimenpiteet ovat viime vuosina kuitenkin siirtyneet yhä selvemmin osaksi tavallista, keskiluokkaista arkea. Niistä puhutaan avoimemmin ja niihin ollaan valmiita käyttämään säännöllisesti rahaa. Kauneusoperaatioita perustellaan hyvinvoinnilla, itsevarmuudella ja oikeudella päättää omasta kehosta.Vaikka kehoa näennäisesti muokataan itseä varten, taustalla vaikuttavat kauneusihanteet ja ulkonäköpaineet.
Kehosta on tullut projekti, jota hoidetaan, säädetään ja päivitetään. Kuka saa muuttaa kehoaan, millä ehdoilla ja millaisin perusteluin?
Vala Luonsinen
“Kun noin vuonna 2015 isot huulet ja huulitäytteet tulivat muotiin, olin 15-vuotias. En tietenkään voinut silloin ottaa täytteitä, mutta ajatus jäi kytemään mieleeni moneksi vuodeksi. Minulla on luonnostaan vähän pienemmät huulet ja ajattelin, että voisin huulitäytteillä saada niihin täyteläisyyttä ja sitä kautta kasvoihini tasapainoa.
Lopulta päätin käydä huulten muotoilussa reilu vuosi sitten. Ajattelin, että vaikka en saisi toivomaani lopputulosta, niin ainakin olen kokeillut. Parhaassa tapauksessa se toisi vain hyviä muutoksia. Olenkin huuliini nyt hyvin tyytyväinen ja koin operaation ulkonäköäni tehostavana.
Olin asiasta avoin sosiaalisessa mediassa ja sain runsaasti positiivista palautetta, erityisesti lopputuloksen luonnollisuudesta. Negatiivisia kommentteja en ole saanut, ja kriittisyys lähipiirissä on liittynyt lähinnä rahankäyttöön.
Olen poistattanut myös noin 40 luomea suurimmalta osin esteettisistä syistä etenkin selän alueelta. Minulla oli muutama häiritsevä luomi, mutta löysin palvelun, jossa poistettiin tunnin ajan niin monta luomea kuin lähtee. Ajattelen operaation myös käytännöllisyyden kautta. Nyt minun ei tarvitse seurata niiden muutoksia.
Suhtaudun kauneusoperaatioihin harkiten. En ole kiinnostunut tällä hetkellä muusta kuin huulten muotoilusta enkä halua tehdä sitäkään ylenpalttisesti. Tiedostan kauneusihanteiden vaikuttavan meihin kaikkiin, mutta en itse suhtaudu niihin pakkomielteisesti tai lähde päättömänä seuraamaan kaikkia nykyajan trendejä.”
Riitta
“Olen jo vuosia sitten tehnyt päätöksen, että haluan elää elämäni niin, että aina kuljen pinkit lasit päässä ja ajattelen positiivisesti, kun se on mahdollista. En suostu lyttäämään muita enkä myöskään itseäni. Ajattelen, että jokainen osa minusta on jumalainen. En omista vaakaa enkä suostu ruoskimaan itseäni kehostani. Se on ollut tietoista opettelua.
Silikonirinnat eivät syntyneet hetken mielijohteesta. Mietin asiaa monta vuotta. Minulla oli todella kauniit rinnat jo aiemmin. Kahden lapsen jälkeen ne kuitenkin näyttivät erilaisilta. Lopullinen päätös syntyi elämän murroskohdassa, kun minulla oli aikaa pysähtyä, ja käydä operaatio läpi."
Olen ollut päätökseen erittäin tyytyväinen. Ne ovat minulle sopivat, maailman kauneimmat rinnat.Haluan olla operaatiosta avoin ja rehellinen, koska kaikki eivät välttämättä ymmärrä niiden olevan silikonirinnat. Olen melkein 50-vuotias, kaksi lasta synnyttänyt nainen. Jos joku luulee, että rintani näyttävät tältä luonnostaan, se voisi aiheuttaa jollekin huonon olon omasta kehostaan.
Ihmiset haluavat aina tietää syyn, miksi olen käynyt ottamassa silikonirinnat. Edelleenkin tuntuu, että kauneusoperaatioille pitäisi olla jokin vakava syy, jotta se olisi muille ymmärrettävämpää. Itse ajattelen, että kauneusoperaatioon menemistä kannattaa kypsytellä pitkään, jotta sen lähtökohdat ovat oikeat. Jos oma pää ei ole kunnossa, olet pian tyytymätön johonkin toiseen osaan kehossasi. Loppuviimein kauneus tulee siitä, miten itsesi kannat.”
Hanna-Leena Kuisma
Ennen ylähuuleni katosi hymyillessäni melkein kokonaan. Kun aloitin malliharrastuksen, aloin kiinnittää asiaan enemmän huomiota. Halusin, että kuvissa huuleni näkyisivät kunnolla, ja siksi aloin perehtyä huulitäytteisiin. Ensimmäinen täyttökerta jännitti paljon, mutta toimenpide oli lopulta helppo ja lopputulos luonnollinen. Nyt käyn ottamassa huulitäytteitä säännöllisesti kerran vuodessa.
Aiemmin pidin huulitäytteitä turhamaisina. Olen nähnyt paljon epäluonnollisia ja epäonnistuneita lopputuloksia, koska täytteet on laitettu väärin. Itselleni oli siksi tärkeää löytää tekijäksi terveydenhuollon ammattilainen.
Huulitäytteiden lisäksi olen kokeillut botoksia silmien alle vähentämään silmien voimakasta siristymistä hymyillessäni. Niiden laitosta kuitenkin jäi niin voimakkaat mustelmat silmien alle, etten ole ottanut niitä uudelleen.
Tällä hetkellä elämäni pyörii aika paljon ulkonäön ympärillä, koska treenaan tavoitteellisesti bodyfitness-kisoihin, joissa tavoitellaan täydellistä kehoa. Samaan aikaan tyylini muuttuu koko ajan luonnollisempaan. Ennen minulla oli ripsenpidennykset ja shokkivärjätyt hiukset, ja saatoin meikata jopa kauppaan. Nykyään en koe tarvetta laittautua arjessa juurikaan.
Voin myöntää, että ottamieni toimenpiteiden tausta on pinnallinen. Tuskin tällaisia operaatioita muusta syystä tehdäänkään kuin halusta jollain tapaa parantaa omaa ulkonäköä. Oma suhtautumiseni kauneusoperaatioihin on siis muuttunut. Jos jokin pieni toimenpide tuo itselle hyvän olon, niin miksi ei?
Lise-Marie Laitinen
“Olen aina ollut ulkonäkökeskeinen ihminen. Tykkään näyttää huolitellulta. Kolmenkympin jälkeen olen alkanut selvästi huomata iän ja stressin tuomat muutokset kasvoillani. Puolitoista vuotta sitten rupesin haaveilemaan täyteainehoidoista.
Päätin kokeilla huulitäytteitä, koska ne kuluisivat pois, jos en olisi tyytyväinen lopputulokseen.Huuleni ovat aina olleet muhkeat, mutta iän myötä ylähuuleni on vetäytynyt. Se sai ne näyttämään epäsuhtaisilta. Nyt reilun vuoden aikana huuliani on täytetty neljä kertaa. Huulitäytteillä on ollut positiivinen vaikutus itsetuntooni. Kokeilin myös kulmien kohotusta botoksilla, mutta se ei toiminut minulla.
Olen monesti miettinyt, onko kyse siitä, etten hyväksy ikääntymistä. Ehkä tietyllä tavalla on. Minulla on ollut ikäkriisi siitä lähtien, kun täytin 25. Olen nuorekas sielu ja haluan säilyttää nuorekkaan ulkokuorenkin. Huoliteltu ulkonäkö on aina ollut itselleni tärkeä asia, enkä halua luopua siitä iän takia. En tarkoita, että minun pitäisi näyttää kaksikymppiseltä, mutta en myöskään tahdo vahvoja ikääntymisen merkkejä kasvoilleni.
Haluaisin jossain kohtaa kohottaa poskipäitäni ja kokeilla botoksia otsaryppyjen tasoittamiseen. Olen valmis tekemään vähän ylimääräistä rahaa, jotta voin ylläpitää täyteainehoitojen tuloksia.”
Lassi Suominen
“Kun olin 13-vuotias, aloin seurata monia youtubettajia, jotka olivat käyneet nenäleikkauksissa tai ottaneet täyteainehoitoja. Kiinnostuin ajatuksesta, että jos on rahaa ja resursseja, ulkonäölle voi tehdä käytännössä mitä vaan haluaa. 18-vuotiaana aloin täyttää huuliani. Nyt olen 25-vuotias. En edes kehtaa myöntää, paljonko niitä on tähän mennessä täytetty ja paljonko siihen on kulunut rahaa.
Olen miettinyt paljon sitä, miksi aloin täyttämään huuliani. Uskon, että taustalla oli se, että siihen aikaan kaikki tekivät niin. Kun lähdin täyttämään huuliani, inspiraationi oli Johanna Tukiainen. En hae täyteaineissa luonnollisuutta. Haluan, että tehdyt asiat näkyvät. Olen ollut todella tyytyväinen huuliini. Ne eivät näytä välttämättä joka kuvakulmasta hyvältä ja niissä on epäsymmetriaa. Rakastan niitä silti. Minun ei tarvitse olla joka kuvakulmasta täydellisen hiottu.
Nykyään mietin paljon sitä, haluanko tehdä jonkin toimenpiteen aidosti omasta tahdostani vai tuleeko tarve siihen jostain länsimaalaisesta kauneusstandardista, johon olen kasvanut. Haluan olla varma, että teen toimenpiteet täysin itseäni varten. Tulevaisuudessa haluaisin ainakin kasvojenkohotukseen, jos taloudellinen tilanne sen sallii. En halua näyttää täysin eri ihmiseltä, mutta olisi ihanaa näyttää vanhempana samalta kuin miltä nyt näytän.
Minua kiehtoo se, miten ihminen voi ulkonäköä muokkaamalla viestiä jotain itsestään. Täyteaineet ja meikkaaminen ovat minulle itseilmaisua. Minua turhauttaa luonnollisuuden ihannointi. Ajattelen, että ulkonäön muokkaaminen on yksi tapa kertoa elettyä elämää.”
Antonio Federley
"Nuorempana ulkonäköpaineet vaikuttivat minuun vahvasti. Katsoin paljon realitysarjoja ja koen, että sain niistä vaikutteita. Ensimmäinen kauneusoperaationi oli nenäleikkaus, jonka otin Turkissa neljä vuotta sitten. Sen jälkeen olen käynyt siellä myös hiustensiirrossa, vatsan muotoilevassa rasvaimussa ja ottamassa hampaisiin zirkoniakruunut. Viimeisimpänä kävin Suomessa yläluomileikkauksessa. Olen ammatiltani sairaanhoitaja ja teen yrittäjänä täyteainehoitoja. Välillä pistän myös itselleni kasvoihin botoksia.
Miehillä on paljon ulkonäköpaineita, mutta niistä ei juuri puhuta. Uskon niiden lisääntyneen esimerkiksi Tiktokin myötä. Moni saattaa etsiä kauneusoperaatioilla pikatietä onneen, mutta ei sellaista välttämättä ole olemassa. Hain itsekin operaatioilla ratkaisua ulkonäköpaineisiin, ja hetkittäin ne auttoivat. Operaatiot ovat tuoneet myös hyviä pysyviä muutoksia elämäntapoihini. Ennen rasvaimua en juuri liikkunut, ja operaatio kannusti minua aloittamaan aktiivisen treenaamisen kuntosalilla.
Suurimmasta osasta ottamistani kauneusoperaatioista on useampi vuosi eivätkä ne nykyään kiinnosta minua enää yhtä paljon. Ehkä se johtuu siitä, että itseluottamukseni on lisääntynyt ja päähän on tullut järkeä. Olen silti tyytyväinen kaikkiin operaatioihini enkä kadu niitä. Rahaa on toki mennyt, mutta sitä saa aina tehtyä lisää.
Elän tässä ja nyt enkä ole juurikaan miettinyt, miltä operaatiot tuntuvat vanhempana. Yläluomileikkausta ja hiustensiirtoa ei suositella tehtäväksi näin nuorena, koska ne saatetaan joutua uusimaan myöhemmin. Halusin kuitenkin tehdä ne jo nyt.
Myönnän, että minulla on ikäkriisi. Olen 26-vuotias ja kolmekymppinen lähestyy. Jo se numero ahdistaa, ja tietenkin keho vanhenee myös. En kuitenkaan suunnittele tällä hetkellä uusia operaatioita."
Saija Ylinen
"Ikä tuo oman twistinsä itsestään huolehtimiseen ja siihen, miten näkee itsensä peilistä. Olen nyt 46-vuotias seitsemänlapsisen uusperheen äiti. Kiinnitän peilissä huomiota siihen, jos jokin kohta kasvoissa on alkanut roikkumaan. Nuorena suhtautuminen ulkonäköön oli huolettomampaa.
Minulle on laitettu huuliin täyteainetta useamman kerran viimeisen 4 vuoden aikana. Täytteet on kertaalleen myös poistettu, koska ensimmäinen tekijä käytti ainetta, jota ei saisi laittaa huuliin. Poskipäihin ja leukaperiin olen myös ottanut täyteaineita, mutta ne ovat jo kuluneet pois.
Suuni on aina ollut tosi pieni, ja kouluaikoina siitä kiusoiteltiin. Vuosien varrella ylähuuli kapeni lisää. Näin somessa kuvia siitä, miten hienoja huulia täyteaineilla saadaan tehtyä, ja päätin, että haluan itsekin kokeilla. Kun katson vanhoja kuvia, mietin lähinnä, miksi en ole ottanut täytteitä aiemmin. Huulilla on ollut positiivinen vaikutus itsetuntooni. Kauneusoperaatioissa on itselleni kyse siitä, miltä haluan, että oma peilikuvani näyttää. Se on niiden pikkuvirheiden korjaamista. En ole poissulkenut tulevaisuudessa plastiikkakirurgiaa.
Minulla on tyttäriä, jotka myös haaveilevat kauneustoimenpiteistä, mutta mielestäni liian nuorena ei pidä lähteä muuttamaan ulkonäköään. Ensin täytyy löytää se, kuka itse on."
Kuvasarja on tehty Visuaalisen journalismin ja visuaalisen tutkimuksen maisteriohjelman journalistinen kuvaprojekti -kurssilla keväällä 2026. Kurssin vastuuopettajana toimi kuvajournalismin yliopisto-opettaja Elias Lahtinen. Kuvasarjojen tekemistä ohjasi myös vieraileva opettaja, valokuvaaja Akseli Valmunen. Tekstien editoinnissa auttoi journalistiikan yliopisto-opettaja Anu Kuusisto.
Built with Shorthand