Elämän
kumppanit
Suhde pehmoleluun on monelle elämän pysyvimpiä asioita. Pehmolelu on kumppani, jonka kanssa kiivetään vuorelle ja jolta saadaan lohdutusta. Kuvajournalistit Joel Peltonen ja Kaisa Varkila ikuistivat pirkanmaalaisia aikuisia ihmisiä tärkeimpiensä kanssa.
Päivi Pohjakallio, 34, ja Esko, 33
“Ei ole ollut yhtäkään surua, missä Esko ei olisi ottanut kyyneleitäni vastaan, hänet on kyllästetty niillä. Esko tuntuu oikealta henkilöltä. Jos nukun yksin, niin laitan Eskon turvaamaan selustaani.”
Raisa-Tiina Lahtinen, 66, ja Nalle (Pupu), 62
“Äiti toi Nallen Saksan-matkalta muovikääreessä. Vaikka äiti ei muuten ollut ankara, Nallea ei saanut ottaa kääreestä pois. Nalle vapautettiin muovipussistaan vasta 2011 tyttärentytär Auroran kanssa. Hän nimesi Nallen uudelleen Pupuksi. Nykyään Nalle-Pupu asuu yöpöydällä.”
Jani Nevalainen, 46, ja Marsupilami, 15
“Marsupilameita on tullut keräiltyä, kun pienenä luin niistä kertovia sarjiksia. Tarjolla olisi ollut myös itseni kokoinen marsupilami, mutta se olisi ollut ehkä jo vähän pelottava. Lapsuus jäi minulta lapsena elämättä. Marsupilamit ovat auttaneet löytämään lapsenmielisyyden ja elämään lapsuuteni uudelleen.”
Merja Hanhisuo, 43, ja Tiikeri, 22
“Tiikeri tuli minulle lohdutuskaveriksi, kun olin tosi kipeä ja usein sairaalassa. Sen jälkeen olemme reissanneet paljon. Kun kiipeilin Lofooteilla, Tiikeri oli omissa valjaissaan mukana koko 11-tuntisen nousun ajan. Seuraava matkakohteemme on Praha.“
Mirjami Kallinen, 27, ja Elmeri 7,5
“Hankin Elmerin lihakaupasta, kun mummi oli saattohoidossa. Lopulta seitsemän sukulaistani päätyivät myös ostamaan samanlaiset possut. Kaikilla on omanlaisensa persoonat, me kutsumme niitä lohtupossuiksi. Kerran Elmeri katosi pitkäksi aikaa. Lopulta se löytyi serkkuni sängyn alta. Nykyään Elmeri ei enää pääsekään ulos.”
Eva Facila, 35, ja Ursinho, 16
“Sain Ursinhon äidiltäni, kun matkustin ensimmäistä kertaa kotimaastani Brasiliasta ulkomaille. Siitä lähtien pieni nallekarhuni on reissannut mukanani aina. Ursinho muistuttaa äidistäni, joka on aina rohkaissut minua seuraamaan unelmiani, vaikka se tarkoittaisikin, että olemme eri puolilla maailmaa. Haluan pitää Ursinhon ikuisesti."
Eero Heinonen, 36, ja Pertti, 32
“Pertti on rodultaan pavori ja kommunikoi eläinten kanssa. Sain Pertin perhepäivähoitajaltani. Paketista näkyi ensin vain sininen takamus. Tiesin heti, että tyypin nimi on Pertti. Yleensä puhumme Pertin kanssa Star Warsista. Mielipiteemme yhtenevät.”
Maija Belliard, 42, ja Papu, 2
“Sain Papu-pandan tyttäreltäni syntymäpäivälahjaksi. Yleensä Papu nukkuu päivä ja yöt valvoo uniani. Mielestäni Papu ansaitsee päästä valokuvaan! Jos pitää lähteä jonnekin, Papulla usein kestää ja on hieman vaikeaa. Pienenä minulla oli Lontoosta saatu Possu, ja nyt minulla on Papu.”
Jarkko Juusela, 34, ja Sonic, 29
“Sain Sonicin siskolta joululahjaksi Sega-pelin kanssa. Sonicista tuli heti lemppari, vaikka muitakin pehmoleluja oli. Nykyään Sonic on ainoa, joka vielä on esillä, se pönöttää edelleen sängyn laidalla. Se on lähipiirissä ihan tunnettu tyyppi. Lukioaikana joillain jatkoilla Sonicilta oli retuutettu melkein pää irti. Joku ompelutaitoinen sen sitten onneksi korjasi.”
Kalevi Palokangas, 63, ja Pekka, 61
“Sain Pekan 2-vuotiaana kummitädiltäni. Kun olin 4-vuotias, jouduin koiran raatelemaksi. Sairaalassa Pekka oli koko ajan mukana ja tukena. Nykyään Pekka istuu makuuhuoneen kaapin päällä ja valvoo untani. Toisin kuin nykyaikaiset pehmolelut, Pekka on olkitäytteinen. Pekalle ei ole koskaan puettu mitään vaatteita, Pekka on halunnut aina olla vaan Pekka, au naturel.”
Kaisa Varkila, Joel Peltonen, teksti ja kuvat
Moreenimedia on Tampereen yliopiston journalistiikan, kuvajournalismin ja visuaalisen journalismin opiskelijoiden julkaisu.
Built with Shorthand