“Parasta on pysyvyys” 

Olutravintola Plevnassa raikuu puheensorina, lasit ja aterimet kilahtelevat toisiinsa. Rasvainen bratwursti tuoksuu tarjoilijan kiikuttaessa annosta keittiöstä, joku remahtaa nauruun viereisessä pöydässä.

On Oktoberfestin toinen viikonloppu Plevnassa ja tunnelma on katossa.   

— Aika menevä fiilis, ei oikein ehdi pysähtyä, työntekijä Kaisa Ollikainen naurahtaa.  

Aiemmin päivällä mukana on ollut Åfeltin työhevosten tilan kaksi perchenhevosta, Paroni ja Bocas. Hevoset olivat säyseä, mutta näyttävä lisä juhlatunnelmaan. Miika Åfeltin hevoset ovat ihastuttaneet kävijöitä jo kymmenen vuoden ajan.  

Panimohevoset ovat olleet aina tärkeä osa panimotoimintaa, kun painavat oluttynnyrit kulkivat panimolta ravintoloihin hevosten kyydissä. Tänä päivänä Tampereella hevosvetoiset vaunut kuljettavat Plevnan iloisia asiakkaita Finlaysonilta Rautatientorin Oluthuoneelle. 

— Valtavia hevosia ja valtavat on kaviot, kuuluu useimmiten ihmisten suusta, naureskelee Åfelt. 

Kekri väistynyt kansainvälisyyden tieltä 

Oktoberfest on ensi kerran vuonna 1810 järjestetty kansanjuhla. Tuolloin juhlittiin Saksan kruununprinssi Ludvig Baijerilaisen ja Therese von Sachsen-Hildburghausenin häitä, nykyään juhlistetaan sadonkorjuukauden päättymistä, hyvää ruokaa ja panimotuotteita. 

Juhlakulttuurin tutkija ja omien sanojensa mukaan biletohtori Antti Maunu pitää luonnollisena sitä, että saksalainen olutfestivaali on rantautunut myös Suomeen. 

— Ennen Suomessa juhlittiin satokauden päättyessä kekriä, joka on kuitenkin vähitellen hiipunut valtavirran juhlakulttuurista. Nykysuomen syysjuhlien joukkoon ovat saapuneet tuontitavarana Halloween ja Oktoberfest, osin onnistuneen markkinoinnin ansiosta, mutta pitkälti täyttämään kekrin jälkeensä jättämää kulttuurista paikkaa syyskarnevaalille. 

“Täällä soitetaan nimenomaan ihmisille” 

Plevna on syyskuun lopussa kuin eteläsaksalainen oluthalli pienoiskoossa, pala Keski-Eurooppaa Tampereen Finlaysonilla. Pöytärivit jatkuvat ovensuusta tilan takaseinään saakka, ja Oktoberfest-viirit koristavat kattoparrujen välejä.

Osa kävijöistä on sonnustautunut perinteisiin dirndl-mekkoihin tai henkseleillä varustettuihin nahkahousuihin, he kenties tavoittelevat juhlan parhaan asun palkintoa.

— Meille kaikista tärkeintä on se, että tapahtuma on asiakkaalle elämys, kertoo Plevnan ravintoloitsija Marika Tähtinen-Hakala.

Oktoberfest on todellinen aistien juhla, sillä ruuan, juoman ja tunnelman lisäksi on myös musiikki isossa roolissa. Rakastettu Tallinbrass-yhtye Virosta on soittanut Plevnan Oktoberfesteillä tähän päivään asti lähes samalla kokoonpanolla 27 vuoden ajan. Yhtye koostuu muun muassa Viron kansallisoopperan ja sinfoniaorkesterin muusikoista, ja puheenjohtaja Aabi Ausmaa kertoo reissun olevan yhtyeen jäsenille aina rentouttava elämys: 

— On kuin pääsisi lomalle, kun täällä saa soittaa nimenomaan ihmisille. 

Verho esiintyjien ja yleisön välillä nostetaankin illan aikana useasti, kun soittajat lähtevät kiertämään salia soittimet kainalossaan. Moni kasvo yleisössä on soittajillekin jo tuttu. 

Nurkkapöydässä istuu iloinen joukko, joka tapaa tällä porukalla kerran vuodessa Oktoberfesteillä. 

— Parasta on pysyvyys, samat hyvät ruuat, juomat ja bändi viihdyttävät vuosi toisensa perään. Seura vaan vanhenee, hekottaa Satu Ala-Kaarre ystävineen.