Parantava teatteri
Sosiaalityö pyrkii vahvistamaan osallisuutta ja toimintakykyä. Teatterissa se tapahtuu luontevasti.
Kun vaimo tuli raskaaksi, Mika Tikka päätti, että viimeistään nyt on aika raitistua. Hän hakeutui ensin päihdeklinikalle ja pohti sen jälkeen, mikä tukisi arkea selvin päin.
Vastaus oli selvä. Hän hakeutui teatterityöpajaan Legioonateatterille Tampereen Nekalaan.
Tämä ei ole mikä tahansa harrastelijateatteri, vaan sosiaalista teatteria toteuttava nuorten teatteri. Se tarkoittaa, että sosiaalityö on kiinteä osa teatterin toimintaa.
Mika Tikka pääsi mukaan Legioonateatterin toimintaan ensimmäistä kertaa kahdeksan vuotta sitten.
– Olin pahassa päihde- ja masennuskierteessä ja mennyt ihan lukkoon itseni kanssa. Täällä tulin kuorestani ulos, nyt 33-vuotias Tikka kertoo.
Silloin alkoi parempi vaihe hänen elämässään. Tikka koki, että hänen toimintakykynsä lisääntyi ja sosiaalisten tilanteiden pelko käytännössä katosi. Legioonateatterissa hän myös tapasi nykyisen vaimonsa.
– Harjoituksissa lasketaan suojamuureja alaspäin. Silloin läheisiä ihmissuhteita muodostuu helpommin.
Paluu teatterille tuli tarpeeseen uudessa elämäntilanteessa. Legioonateatterin arki tukee Tikkaa raittiudessa ja vauva-arjessa.
– Täällä pääsee vähäksi aikaa omasta päästänsä pois.
Vauva on nyt kahdeksan kuukautta ja oppinut juuri istumaan.
Elokuussa 2021 Tampereella oli tasan 2000 alle 25-vuotiasta työtöntä, kertoo Tilastokeskus. Legioonateatterilaiset ovat työttömiä, 18–28-vuotiaita tamperelaisia nuoria.
Silloin tällöin mukaan otetaan Tikan tavoin muutama yli-ikäinen, kun elämäntilanne sitä vaatii. Tyypillisesti teatteriin hakeutuu kuitenkin elämälleen suuntaa hakeva nuori.
– Olin käynyt lukion ja hakenut kouluun, mutta en päässyt sinne, kertoo 20-vuotias Petra Halttunen.
Ensimmäinen paja keväällä oli Halttuselle mullistava kokemus.
– En ollut ikinä uskonut, että sellainen ryhmähenki olisi mahdollista. Se oli parantava kokemus koulumaailman jälkeen.
Pajalaisten puheessa näkyy, että teatterilla on aivan omanlaisensa tunnelma. Elämä jakautuu kahteen lohkoon: on siviili ja on legioona.
Teatterilla on tarkat rutiinit. Lämmittely alkaa puoli kymmeneltä ja harjoitukset kymmeneltä.
Viikottain on kuulumisrinki. Silloin venytellään joogamatoilla ja kuunnellaan toisia erityisen tarkkaan.
– Me ollaan kaikki samanlaisia, vaikka kaikilla onkin vähän eri ongelmia, Halttunen kuvailee.
Ongelmiin saa räätälöityä tukea. Jos nuori ei tule aamulla teatterille, yksilötyön koordinaattori Satu Tuomi käy tarvittaessa vaikka nuoren kotona selvittämässä, miksei lähtö onnistu. Yksilöohjaus on jokaiselle oma tilkkutäkki: velkaneuvontaa, tukiasioita, lääkäriasioita tai lastensuojelun kanssa toimimista.
– Monella on traumataustaa, ja moni pajalainen on jäänyt ilman henkistä tukea, Tuomi kertoo.
Legioonateatteri saa rahoituksensa Tampereen kaupungilta ja opetus- ja kulttuuriministeriöstä. Toiminta on virallisesti osallisuutta vahvistavaa kuntouttavaa työtoimintaa.
– Erotumme muista toimijoista pienuudellamme ja tunnemme kaikki asiakkaamme hyvin, toiminnanjohtaja Laura Järviluoma kertoo.
Tuomen mielestä taide ja sosiaalityö kuuluvat yhteen.
– Ryhmäytyminen ja näytelmän tekeminen ovat meillä kantava voima. Silloin nuori tajuaa, ettei ole vastuussa vain itselleen tai sossun tädille.
Aamu alkaa lämmittelyleikeillä. Harri Pitkänen yrittää hiippailla toisten ohi varovaisesti. Heta Aukee seuraa tilannetta taustalla.
Heta Aukee lukee ilmestyskirjaa osana improvisaatioharjoitusta.
Ryhmänohjaaja Timo Seppälän mielestä teatterin viehätys perustuu osittain siihen, että siinä on mahdollisuus epäonnistua täysin. Haasteellisuus saa nuoren sitoutumaan toimintaan.
– Teatterissa pitää mennä myös epämukavuusalueelle. Eihän sillä tavalla sitouteta ketään, että tehdään vain kivoja juttuja. Kun vaaditaan jotakin, ja siinä nuori onnistuu, se vaikuttaa positiivisesti psyykeen, Seppälä kuvailee.
Teatteriharjoitukset ovat intensiivisiä, ja tauot tulevat tarpeeseen. Heta Aukee kuuntelee musiikkia lounastauolla.
Esityksen käsikirjoitus luodaan yhdessä tekemällä ja teemat valitaan yhdessä. Tänä syksynä näytelmä käsittelee yksinäisyyttä, kohtaamattomuutta ja ilottomuutta.
Vaikka aiheet ovat raskaita, harjoitussalissa raikaa nauru.
– Viime kädessä teatteri on kuitenkin leikkiä, vaikka tehtäisiin kuinka vakavaa juttua, Seppälä sanoo.
Suvi Tuomisto, teksti ja kuvat
Moreenimedia on Tampereen yliopiston journalistiikan, kuvajournalismin ja visuaalisen journalismin opiskelijoiden julkaisu.