Palokuntanaisten matkassa
Marraskuun ilta on kostea ja sysimusta, mutta sisällä paloaseman kalustohallissa aherretaan loisteputkien kelmeässä valossa. Nokian vapaaehtoisen palokunnan naisjaosto harjoittelee savusukellukseen tarvittavien varusteiden käyttöä.
– Käydään tänään läpi paineilmalaitteita, niiden säätöä, huoltoa, käyttöä ja pukemista. Ottakaa omat laitteet, niin puretaan nämä ensiksi, ohjeistaa kouluttaja Tero Autio.
Paikalla olevat kahdeksan naista tarttuvat toimeen. Paineilmalaitteiden käsittely ei ole yksinkertaista: milloin pullon venttiili on liian tiukassa, milloin ilma pääsee vahingossa purkautumaan ulos voimakkaasti sihahtaen. Ilmoille lentää hyväntahtoista sadattelua.
Joukon nuorimpiin kuuluvat 23-vuotias Anette Autio ja 27-vuotias Anniina Autio. Siskokset kuuluvat palokuntanaisten lisäksi vapaapalokunnan miehistöön. Miehistöön päästäkseen on käytävä perehdytys. Varsinaiseen hälytystoimintaan he eivät kuitenkaan osallistu, sillä sitä varten täytyy käydä vielä erillinen kurssi.
Naisosaston johtajan Heli Aution mukaan Nokian vapaapalokunnan miehistössä on tällä hetkellä mukana neljä naista, joista yksi osallistuu hälytystoimintaan. Yhteensä miehistöön kuuluu noin 40 henkilöä. Naistoimintaan taas osallistuu yhteensä yhdeksän naista.
Kurssin käymisen lisäksi hälytysosastossa toimimista varten on täytettävä tietyt kuntokriteerit. Osastossa pysyäkseen on myös osallistuttava vähintään 15 harjoitukseen vuodessa. Kurssin aikaa vievä luonne on syynä sille, ettei miehistössä ole enemmän naisia, arvelee Autio.
– Ilmeisesti naisilla ei vain aika riitä.
”Kai se sieltä perheestä on periytynyt”
Vuosien ajan vapaapalokunnan naistoiminta oli Nokialla tauolla, kunnes se alkoi uudestaan vuonna 2013. Tuolloin toimintaa oli käynnistämässä seitsemän naista, joiden kaikkien miehet olivat mukana hälytystoiminnassa.
Vapaapalokuntatoiminta näyttää olevan periytyvää. Heli Aution mukaan vain kaksi yhdeksästä Nokian vpk:n palokuntanaisesta on päätynyt toimintaan muutoin kuin perheensä mukana.
Autio liittyi Nokian palokuntanaisiin vuonna 2014, vuosi perustamisen jälkeen. Nyt noin vuoden ajan naisjaoston johtajana toimineen Aution melkein koko perhe on hurahtanut vapaapalokuntatoimintaan: Hänen miehensä Tero Autio liittyi miehistöön jo 25 vuotta sitten. Tyttäret Anniina ja Anette Autio ovat olleet naistoiminnassa mukana muutamia vuosia.
– Meidät on – no, ei nyt väkisin raahattu – mutta kai se sieltä perheestä on periytynyt, Anette Autio pohtii naistoimintaan päätymistään.
Perustason ensihoitajana työskentelevä Autio arvelee perineensä ammattinsakin isältään Tero Autiolta, joka on myös ensihoitaja.
Heli Aution mielestä on mukavaa, kun perhe harrastaa yhdessä.
– Vielä kun pojan saisi mukaan, niin sitten olisivat kaikki, hän naurahtaa.
Ei pelkkää kahvinkeittoa
Seuraavaksi naiset pukevat päälleen savusukellukseen tarvittavat varusteet. Kypärä, maski, paineilmalaitteet. Maskin takaa hengitys vinkuu ja puheääni kuulostaa katoavan jonnekin kauas. Takissa on seitsemän kerrosta kangasta suojaamassa kuumuudelta.
Anniina Autio ei tällä kertaa laita maskia naamalleen. Tässä harjoituksessa sitä ei ole pakko pitää.
Sitten noustaan paloaseman torniin. Ja tullaan alas. Ja ylös taas. Raskaiden varusteiden alla sykkeet nousevat.
Tero Aution mukaan naistentoiminnan harjoitukset eivät sisällöltään eroa miehistön harjoituksista paljoakaan. Naisten kanssa harjoitellaan samoja asioita kuin miestenkin.
– Naisten treenejä vedetään vähän sovelletusti. Jos ei halua mennä maskin kanssa johonkin, niin sitten ei mene. Pääasia, että on mukana ja ottaa laitteet selkään.
Naistoiminnan harjoituksissa ei päästä esimerkiksi savusukeltamaan, sillä se vaatisi hälytystoimintaan kouluttautumista. Naiset harjoittelevatkin varusteiden käyttöä lähinnä sen vuoksi, että haluavat päästä tekemään samoja asioita kuin mitä miehistössä tehdään, sanoo Heli Autio.
– Ja jos joku innostuisi menemään miehistöön, hän pohtii.
Vapaapalokuntien naisosastojen tehtävänä on perinteisesti ollut muonittaminen. Kun hälytysosastolla on pitkäkestoinen hälytystehtävä, tarvitaan palokuntanaisia toimittamaan heille syötävää. Soitto muonittamaan voi tulla keskellä yötäkin, ja silloin on osattava toimia ripeästi.
Nokialla naistoiminnassa harjoitellaan joka kolmas viikko. Savusukeltamisen ja muonittamisen lisäksi syksyn aikana on harjoiteltu muun muassa laskeutumista ja kalustontuntemusta.
– Monella voi olla se vanha kuva, että naisosastossa vain kudotaan sukkaa ja keitetään kahvia, Heli Autio sanoo.
Parasta vpk:ssa on itse tekeminen
Harjoituksen päätteeksi maskit pestään ja laitetaan kuivauskaappiin. Paineilmalaitteet puretaan. Aika ajoin ilman täyttää hersyvä nauru, ja sitten taas paineilmapullojen sihinä.
Pirita Pellikka on Nokian palokuntanaisten harjoituksessa mukana ensimmäistä kertaa.
– Meinaatko tulla uudestaankin? kysyy Anniina Autio Pellikalta.
– Meinaan. Kiva, kun pääsi tekemään, Pellikka huokaisee tyytyväisenä.
Pellikka on ollut mukana toisessakin vapaapalokunnassa. Hän kertoo naistoiminnan olleen siellä sitä, että naiset kokoontuivat ”juomaan kahvia ja ihmettelemään”, kun miehet tekivät.
Monet muutkin naiset kertovat kokevansa toiminnassa mielekkääksi sen, kun harjoituksissa pääsee itse todella tekemään. Siihen, mikä toiminnassa on parasta, Heli Autio ei osaa antaa tyhjentävää vastausta.
– Kai se sitten on tällainen auttaminen, että voi jollain keinoa olla mukana, hän pohtii.
Maarit Juntti, teksti
Oona Markkanen, kuvat
Moreenimedia on Tampereen yliopiston journalistiikan, kuvajournalismin ja visuaalisen journalismin opiskelijoiden julkaisu.
Built with Shorthand