Pakkaspäivä

Pohjolassa elämä on täynnä ääripäitä. Keskikesän loputonta aurinkoa, talven kaamosaikaa, avannon jäätävää kylmyyttä ja saunan hohkaavaa kuumuutta. Pohjoisen ihmisen identiteetti näkyy vastapareissa. Selvimmin se piirtyy lumiseen talveen.

Paljaiden varpaiden kosketus lumeen. Kipristys ja uho. Pakkasta kohden. Iho höyryää. Saunan ovi on avattu, nyt mennään hankeen: pikainen lumienkeli. Poika. Levotonta kiljahtelua ja tajutonta juoksua. Leikki täynnä pirskahtelevaa pohjoista hulluutta. Ei ollut kanttia huitaista tytön helmaa kuntoon. Hangessa pyörähtäminen on sellaista mielen hallintaa.

”Jos ajatellaan lasten kokemus- ja elämysmaailmaa täällä pohjoisessa, niin siihen kuuluu lumi ja kylmyys. Ja kun tehdään lumienkeli saunasta juosten, kokemus lumesta otetaan ilon kautta irti”, sanoo kansatieteilijä Harri Nyman.

Kansatiede tutkii ihmisten arkea, ja Harri Nyman on selvittänyt suomalaislasten talvileikkejä. Hänen mukaansa kulttuurimme on talvimyönteinen ja meillä on paljon tietotaitoa talvesta.

Perinnetieto on säilynyt lumitalvien ansiosta. Suurin osa osaa yhä hiihtää ja luistella, tuntee jään kantokyvyn ja tietää, että lumiukko ei ole vain virtuaalinen olento. Sen tekeminen on lihasmuistissa, ja se hohkaa kylmyyttään ihotuntumassa. Suomalaissankaritkin liittyvät usein talvilajeihin: Kekkosesta Kiira Korpeen, Lemminkäisestä Juha Mietoon ja Teemu Selänteeseen.

”Suomalaislapsilla on positiivinen suhde lumitalveen ja lapset menevät mielellään ulos, kun lumitalvi tulee”, hän jatkaa.

Nuoskalumen aikaan lumilinnoja nousee pihoille lasten ja aikuisten yhteisellä aherruksella. Pakkanen ei ole peikko, vaan varustautumiskysymys.

Näin ei ole kaikilla pohjoisen kansoilla. Kansainvälisessä tutkimuksessa osoitettiin, että suomalaislapset olivat pidempään ulkona kuin muut eikä lämpötilan lasku haitannut. Lapset ovat pienestä pitäen oppineet, että talvella ulkona on monenlaista tekemistä. Perinteet ovat vahvat.

Olemme myös oppineet ajattelemaan, että meillä on neljä vuodenaikaa, ne kuuluvat tähän maahan ja se on eksoottinen rikkaus.

Nymanin mukaan vuodenaikojen idea on kaikista terävimmillään siinä vaihdoksessa. Ensilumi. Maisemasta tulee yhtäkkiä valkoinen, äänimaailma muuttuu ja hengitettävä ilma muuttuu.

”Jotta kevät tuntuisi kunnolla keväälle ja kesäkin juhlalle, niin kyllä se vaatii vastapainoksi toisenlaisen vuodenajan, sen kylmän talven”, Nyman sanoo.

Vanhaan aikaan työvuosi jakautui vuodenaikojen mukaan. Toukokuussa toukotyöt, heinäkuussa heinät, syksyllä sato ja talvella lepo. Silloin kerrottiin tarinoita ja elettiin luonnon kanssa yksiin. Sitäkin kautta meille on iskostunut vuoden kierto.

Mitä meille käy, jos talvi katoaa?

”Olemme eksyksissä ja ihmeissämme, jos lumitalvi häviää.”

Jos lapset eivät pääse niin usein lumileikkeihin ja jos lapsuudessa ei synny hyvää lumi- ja talvisuhdetta, halukkuus erilaisiin talvitekemisiin voi vähentyä. Elämä voi siirtyä enemmän sisätiloihin, kauppakeskuksiin ja ruotsinlaivoille.

”Lumileikeissä ja lumitalvissa ilmastonmuutos tulee meitä lähelle ja konkretisoituu. Lasten leikkivuosi vaihtuu vuodenajan mukaan”, Nyman sanoo.

Talviperinneleikit eivät elä, jos niitä ei voi leikkiä. Perinne ei siirry. Ne sulavat pois. Nyt jo on nähtävillä tiettyä katkonaisuutta. Lasten lumessa vietetystä ajasta kilpailee digitaalinen maailma, pelit ja harrastukset. Jos lunta ei ole joka talvi, uloslähtemisestä ja talvikamppeiden kaivamisesta voi tulla työläämpää. Näin lumileikkiperinteisiin voi tulla lisää katkoksia.

”Tietyllä tavalla jokainen lumiukkokin voi olla ilmastoteko. Rakennetaan lumiukko ja näytetään, että näilläkin on tulevaisuus.”

Kokemus lumesta yhdistää meitä. Kun ensilumi sataa, ihmiset lähtevät ulos sitä tervehtimään. Luonto järjestää kansanliikkeen. Lumiukot nousevat ensimmäisten tuntien aikana. Lähdetään pulkkamäkeen, jäälle ja hiihtoladulle. Vakava aikuisuus hieman avautuu. Lumimyräkässäkään emme jää neuvottomiksi vaan selviämme perinteiden tietotaidolla ja oma tila kapenee, jos toinen tarvitsee apua. Pakkaspäivä on vanha tuttu.

Lumen viehätys on kova. Vaikka lumeton joulu on yhä tavallisempaa, se tuntuu silti pettymykseltä. Aivan kuin Etelä-Suomen viime talvi. Se oli vain yksi pitkä pimeä kausi.

”Me olemme sisäisesti iloisia, kun tulee tällainen luminen talvi. Ei me sitä kauhean tietoisesti ajatella, mutta se on tyydyttävää, kaunista ja se on oikein. Meidän täytyy elää niin, että maapallon monet kasvot, pohjoisen kasvot ja eteläiset lämpimät kasvot ovat olemassa myös tulevaisuudessa.”