Tampereen steinerkoulu on vuonna 1971 perustettu Muotialassa sijaitseva yksityiskoulu. Steinerkouluja on Suomessa yhteensä 24. Millaista on nykypäivän steinerkoulussa? 

Lokakuisena keskiviikkoaamuna ilma on rapea. Avaan Tampereen steinerkoulun ovet. Lämmin tuulahdus ja aulassa sijaitsevan tekopuron solina saattelee sisääntulijan koulun aulaan. 

Katse kiinnittyy aulassa oleviin lukuisiin piirustuksiin ja maalauksiin, mitkä ovat ripustettu seinille. Käytävillä näkyy pirteältä vaikuttavia opettajia. 

Opettaja Nina Kurko saapuu 3A-luokkaan ja hetken odottelun jälkeen lapset saapuvat kilikellon soidessa sisälle. He eivät kuitenkaan heti juoksentele pulpeteilleen, vaan asettautuvat oven eteen jonoon. He selkeästi tietävät mitä nyt tapahtuu – Kurko kättelee heitä ja he toivottavat toisillensa huomenet.  

Turvaa rutiineista 

Lapset siirtyvät ilman hälinää ja kuulumisten vaihtoa seisomaan pulpettiensa viereen. Kurko asettaa kätensä ristiin rinnan päälle ja hengittää syvään. Lapset toistavat liikkeet opettajan perässä. Kaikki laskevat rauhallisesti kätensä kehonsa viereen. He toistavat yhteen ääneen aamurunon. Runosta seuraa piiri, joka muodostetaan ennestään totutulla tavalla.  

Lapset ovat selkeästi tottuneet yhtenäiseen rutiiniin ja toimivat yhteistyössä. Steinerpedagogiikassa on ideana ryhmässä toimiminen ja sama luokka pysyykin läpi koko perusasteen. Tämän tavoitteena on vahva ryhmäytyminen luokan kesken. Sama opettaja läpi vuosien rakentaa tuttua ja turvallista ympäristöä. 

-Yhteiset rutiinit auttavat lapsia oman toiminnan ohjauksessa, Kurko kertoo 

 Aamupiirin aikana oppilas nostaa kätensä ylös ja kysyy

-Meillähän on se keskiviikkojuttu? 

Kohta paljastuu, mitä keskiviikkojuttu tarkoittaa, kun siirrymme yhdessä aulaan muiden alkuopetuksen luokkien kanssa. Kyseessä on aamunavaus, johon osallistuvat kaikki 1.–4 - luokkalaiset. 

Aamunavausten tarkoituksena on luoda koulun arkeen jaksotusta ja rutiinia. Tänään se liittyy kristilliseen sadonkorjuun juhlapäivään. 

”Nyt syksy tuli ankara, se portin auki puhaltaa ja teitä siellä odottaa, hän Mikael niin voittoisa”, kajahtaa oppilaiden laulu aulassa kitaran säestämänä. Lapset laulavat kaikki yhteen ääneen ja yksi opettajista soittaa kitaraa. Lauluihin liittyy vahvasti myös kehollisuus. Sanoja kuvaillaan keholla, tehden yhdessä erilaisia liikkeitä. 

Oppilaat oppivat taiteesta 

Aamunavauksen jälkeen lapset istuvat ensimmäistä kertaa pulpeteilleen. Lukujärjestyksessä lukee oppitunnin aiheena “pääaine”. Taululla lukee piirustuksen kera teksti “ennen vanhaan”. Eli oppitunnin aiheena taitaa siis olla historia. 

Oppilaat avaavat pulpettinsa ja ottavat esille valkoisen vihon. Ne ovat oppilaiden itse itselleen tekemät oppikirjat. Steinerpedagogiikassa oppilaat luovat oppimansa pohjalta oman oppikirjansa. Tyhjään paperiseen vihkoon kirjoitetaan, piirretään ja maalataan opiskeltuja aiheita.  

Oppilaat kuuntelevat tarkalla korvalla, kun Nina-opettaja alkaa kertomaan tarinaa Eliinasta ja Untosta. Taululle on piirretty kuva, jossa on kaksi ihmistä kuvattu takaapäin, Eliina ja Unto. Heidän lisäksi vieressä on vastasyntynyt vauva pärekorissa. He kävelevät kohti maaseutumaisemaa, taivaalla on täysikuu. Tarina käsittelee ison vihan aikaa ja kaupungistumista. Lapset osaavat tarinan jo ulkoa, sillä se on luettu heille aiemminkin. He alkavat vuorotellen jatkamaan tarinaa, kun opettaja pyytää heitä viittaamaan. 

Anna piirtää omaan oppikirjaansa taululla näkyvää kuvaa. Hennoilla kädenvedoilla muodostuva kuva on kolmosluokkalaiselta taidonnäyte. Siirryn muidenkin pulpettien viereen katsomaan heidän tekemiään taidokkaita piirustuksia Eliinasta ja Untosta.  

Tampereen steinerkoulun rehtori Jenni Vilkman kertoo, että koulussa ei keskitytä vain akateemisiin taitoihin, vaan niiden lisäksi huomioidaan myös tunteet sekä tahto. Esimerkiksi kirjaimia maalataan ja piirretään sekä niillä saattaa olla tarina. Luovuus on oppimisen keskiössä ja sitä harjoitetaan jatkuvasti. Koulun seinillä esiintyy paljon lasten tekemää taidetta. Taideteokset kertovat siitä, mitä lapset opiskelevat tällä hetkellä, sillä yksi opetusmuodoista on maalaaminen ja piirtäminen.   

Steinerpedagogiikka on koulutussuuntaus, joka keskittyy kasvavan lapsen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja yksilön monipuolisuuteen. Rehtori Jenni Vilkman painottaa, että steinerpedagogiikassa näkyy persoonallisuuden korostaminen ja yksilön huomiointi. 

Keho, mieli ja oppiminen 

Seuraavana luvassa on viulutunti, johon osallistuu puolet luokasta, toinen puolikas lähtee taas käsityötunnille. Opettaja hyssyttelee luokkaa, jotta kaikki hiljenisivät. Hiljaisuuden saapuessa lapset hakevat viulut luokan perältä ja alkavat soittamaan. 

Steinerpedagogiikka perustuu kehon ja mielen yhteyteen. Se on lähestymistapa, johon käytetään ja sovelletaan eri menetelmiä. Yksi menetelmistä on soittoharjoitukset, tällä hetkellä viulunsoitto. Tavoitteena on liikkeen avulla edistää ja tukea ihmisen koko persoonallisuutta.  

Steinerkouluissa noudatetaan valtakunnallista opetussuunnitelmaa.

-Kertotauluja saatetaan taputtaa, ja musiikintunnilla soitetaan huilua. Kaunokirjoitus on jätetty perusopetuksesta pois, mutta meille se on jäänyt. Sen avulla lapset pystyvät kehittämään hienomotoriikkaa sekä keskittymistä. Oppitunnit rakennetaan hyvin monipuolisiksi, Vilkman kertoo.  

Liikkuminen jatkuu eurytmiatunnilla. Eurytmia on taiteellinen liikuntamuoto, joka yhdistää tanssia, musiikkia ja puhetta. Se kehitettiin 1900-luvun alussa Rudolf Steinerin toimesta. 

Lapset juoksentelevat ympäri eurytmiasalia, kun opettaja ohjeistaa heitä tekemään erilaisia liikkeitä. Tunti kuluu leikkiessä ja laulaessa, pianonsoiton säestämänä. 

Oppilaiden päivä päättyy eurytmiatuntiin. Saavun takaisin aulaan ja ohitan siellä solisevan tekopuron. Aula hiljenee odottamaan seuraavaa koulupäivää. Rauhoittava veden ääni jää taakseni sulkiessani Tampereen Steinerkoulun oven. 

Moreenimedia on Tampereen yliopiston journalistiikan, kuvajournalismin ja visuaalisen journalismin opiskelijoiden julkaisu.