”Olisi ihanaa, jos neuvola olisi turvallinen ja moninaisuutta tunnistava paikka”

Seksuaalivähemmistöihin kuuluvilla vanhemmilla on paljon hyviä kokemuksia neuvoloista. Puutteita on kuitenkin erityisesti siinä, miten sukupuolivähemmistöihin kuuluvia vanhempia kohdellaan. 

Äidin, isän ja heidän yhdessä saamiensa lapsien ydinperhe on vielä tänä päivänä normi, jonka mukaan myös neuvoloissa on totuttu työskentelemään. Seksuaalisuudeltaan tai sukupuoleltaan moninaiset vanhemmat kertoivat Moreenimedian kyselyssä, että neuvoloilla on vielä paljon kehitettävää.  

Kaikki materiaali on sukupuolitettu ja vain heteroperhemalli on huomioitu. Yksikään kaavake ei huomioi sukupuolen tai perheen moninaisuuksia. Äitiysneuvola, äitiyspakkaus, isyysloma jne. 
Eräs kyselyn vastaajista

Kyselyyn vastanneista 11 prosenttia kertoi olevansa muunsukupuolisia. Se tarkoittaa, että he eivät ole naisia eivätkä miehiä. Toiset yksitoista prosenttia vastanneista ilmoitti olevansa transsukupuolisia miehiä. Transsukupuolisuudella viitataan siihen, että henkilö ei koe kuuluvansa siihen sukupuoleen, johon hänet on syntymässä määritelty. Vastanneista 71 prosenttia kertoi olevansa cissukupuolisia naisia, eli henkilöitä, joiden kokemus sukupuolesta vastaa syntymässä määritettyä sukupuolta. 

Kyselyyn vastanneiden neuvolakokemukset olivat kirjavia. Osa seksuaalivähemmistöön kuuluvista äideistä kuvaili neuvolahenkilökuntaa sensitiiviseksi ja kunnioittavaksi. Osa kertoi, että suhtautuminen oli vaivaantunutta, eikä ei-synnyttävää vanhempaa huomioitu tarpeeksi. Moni vastanneista ilmaisi, että neuvoloiden lomakkeisto puhui isistä ja äideistä, eikä perheiden moninaisuudelle ollut tilaa papereissa. 

Oli vaikeaa, oikeastaan mahdotonta, löytää meidät huomioivaa infoa raskaudesta ja synnytyksestä. 

"Kun olen kertonut olevani transmies, suhtautuminen on ollut välillä vaivaantunutta, ja minua on edelleen äiditelty. Raskausaikana tai synnytyksen jälkeen terveydenhoitajalla ei tullut mieleenkään kysyä, miten sukupuolikokemukseni vaikuttaa jaksamiseeni."

"Perhevalmennus oli pahin kaikista. Minut yritettiin laittaa naisten ryhmään keskustelemaan tulevaisuutta koskevista odotuksista, jotta olisimme sitten voineet vertailla ”miesten” ja ”naisten” kokemuksia. Mielestäni tämä osoitti todella huonoa arviointikykyä henkilökunnalta."

"Olin hyvin ahdistunut koko raskausajan. Lapseni täytettyä vuoden ja aloitettuani sukupuolen korjausprosessin minua on sentään puhuteltu lapsen käyttämällä vanhemmuusnimikkeellä myös neuvolassa."

Neuvoloissa pyritään yhdenvertaisuuteen 
 

Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi vuonna 2017 oppaan sukupuolen tasa-arvosta neuvolatyössä. Opas tarjoaa tietoa tasa-arvon sekä sukupuolen ja perheiden moninaisuuden huomioimisesta neuvolan asiakastyössä. 

Toinen edistysaskel oli vuonna 2018 voimaan tullut äitiyslaki, joka mahdollisti vanhemmuuden vahvistamisen neuvolassa myös tilanteissa, joissa molemmat vanhemmat olivat juridisesti naisia.

– Meillä on tasavertainen kohtelu kaikille, jotka meidän neuvoloihimme tulevat, Tampereen kaupungin hoitotyön päällikkö Leena Vekara linjaa. 

Moninaisuus on yritetty huomioida ohjeistuksissa. Materiaaleissa ja perhevalmennuksessa pyritään puhumaan puolisoista, eikä esimerkiksi isistä. Tamperelaisten neuvoloiden työntekijöille on ollut tarjolla koulutusta sukupuolen ja seksuaalisuuden moniaisuuden huomioimisesta.

– Koulutusta tarvitaan kuitenkin aika ajoin uudelleen, Vekara sanoo.

Hoitajamme neuvolassa oli nuori, eikä koskaan tullut sellaista oloa, että olisimme olleet sen ihmeellisempi pariskunta kuin heterot. 

Neuvoloissa työskentelee myös terveydenhoitajia, joilla on seksuaalineuvojan koulutus. Jos neuvolan asiakas tarvitsee keskustelutukea seksuaalisuuteensa liittyvissä kysymyksissä, sitä on tarjolla. 

Suurin käytännön muutos pitkällä aikavälillä on ollut isyyden ja äitiyden vastaanottamisen siirtyminen neuvoloihin. Nykyään vahvistuksen voi tehdä jo raskausaikana. Äitiyslain muutoksen kautta ainakin kahden äidin perheet ovat olleet enemmän esillä. 

“Pohdin omaksi kokemaani vanhemmuustermiä pitkään, mutta vaikka käytän itse valitsemaani termiä, pääsääntöisesti minua äiditellään edelleen neuvolassa, myös lapselleni. En ole voimavarojen puutteessa jaksanut puuttua asiaan ärhäkämmin, mutta kyllä se sapettaa. Selvästi he kuulevat, mitä termiä käytän itsestäni, mutta eivät tartu siihen edes asiakastilanteen jatkuessa.” 

“Ymmärrän, että muunsukupuolisen queervanhemman puhutteleminen voi tuntua hankalalta, mutta omat kokemukseni antavat minulle toivoa. Vaikuttaa siltä, että terveydenhoitajilla on halua kohdata erilaisia ihmisiä ja kykyä omaksua uutta, oli kyse sitten tutkimustiedosta tai ihmisten erilaisuudesta. Toivon kuitenkin terveydenhoitajien koulutukseen lisää opetusta sukupuolen moninaisuudesta. Vielä enemmän toivon, että neuvolat ja niiden työntekijät voisivat jakaa tietoa toisilleen, jottei vähemmistöihin kuuluvilla olisi jatkuvaa valistustaakkaa.” 

Kahden äidin perheelle neuvola oli hyvä kokemus 

Fanny Erkinheimon kahden äidin perheellä on neuvolasta positiivisia kokemuksia. Erkinheimo kokee, että hoitaja on ottanut heidät molemmat alusta asti huomioon. Erkinheimo ja hänen puolisonsa on nähty samanarvoisina äiteinä. 

– Meitä jännitti, kun menimme ensimmäistä kertaa neuvolaan, Erkinheimo kertoo.

Jännitys osoittautui turhaksi. Heille valikoitunut hoitaja oli asiallinen ja pätevä. 

Erkinheimolla ja hänen vaimollaan on kaksi lasta. Nuoremmalla ikää on seitsemän kuukautta ja esikoisella kolme ja puoli vuotta. 

– Lapset kutsuvat minua tiitiksi ja puolisoani äidiksi. Vanhempi lapsemme keksi sanan ja nyt kaikki kutsuvat minua tiitiksi, myös päiväkodin työntekijät, Erkinheimo kuvailee. 

Kun Erkinheimon puoliso synnytti perheen esikoisen, Erkinheimo ei voinut vahvistaa vanhemmuuttaan neuvolassa. Sen sijaan lapsi täytyi adoptoida. 

Toisen lapsen kohdalla asia oli jo toisin, sillä vuonna 2018 voimaan astunut äitiyslaki mahdollisti vanhemmuuden vahvistamisen yksinkertaisesti neuvolassa. Silloin Erkinheimo oli itse raskaana, ja hänen kumppaninsa vahvisti vanhemmuutensa. 

Erkinheimosta tuntuu, että neuvolan omahoitaja on ollut tietoinen moninaisuudesta. Hoitaja on myös kertonut avoimesti, jos ei ole tiennyt jotakin, ja ottanut selvää. 

– Siitä jäi todella paljon parempi olo, kun meidät alusta asti nähtiin tasa-arvoisina vanhempina, Erkinheimo kertoo. 

Kuva: Fanny Erkinheimon kotiarkisto

Kuva: Fanny Erkinheimon kotiarkisto

Kuva: Fanny Erkinheimon kotiarkisto

Kuva: Fanny Erkinheimon kotiarkisto

“Molemmat vanhemmat ovat olleet yhtä tervetulleita käynneille. Oma neuvolahoitaja on ollut erityisen sensitiivinen ja ensimmäisellä käynnillä kävi hyvin läpi toivomamme sanat ja termit ja on käyttänyt niitä siitä asti. Hän on myös kannustanut hakeutumaan vertaistuen piiriin tarvittaessa ja tsekannut, onko vertaistukea löytynyt. Hoitaja on tarkkaillut hyvinvointiamme kokonaisvaltaisesti ottaen huomioon myös vähemmistöstressin.” 

“Tuntuu niin surulliselta ettei voi olla varma että minut vanhempana huomioidaan sellaisena kuin olen: ihan tavallisesti. Ei-synnyttävänä vanhempana osani oli toisaalta helpompi kuin synnyttäneen vanhemman. Häntä sukupuolitettiin tosi paljon ja automaattisesti, vaikkei hän sitä halunnut. Siitä jäi ällöttävä olo, emmekä aina jaksaneet korjata sanoja.” 

“Olisi hyvä, että neuvolan henkilökunnalla olisi jonkinlainen käsitys konflikteista, joita voi syntyä, kun perheessä on kaksi synnyttäjää. Olisi hyvä keskustella myös siitä, että jos perheen äideistä yksi synnyttää, ovatko kaikki osapuolet päätökseen tyytyväisiä. Kaikki tuo vaikuttaa perhedynamiikkaan ja neuvolassa voisi jo ottaa puheeksi asioita, jotka voivat muuten jäädä pinnan alle kytemään.” 

“Toivoisin, että neuvoloissa olisi valmiita rakenteita ja keinoja kohdata sukupuolen moninaisuutta, jottei koulutusvastuu olisi vanhemmilla. Toivoisin että neuvola voisi olla turvallinen paikka transihmisille.” 


Näin kysely tehtiin

Kysely jaettiin monessa eri Facebook-ryhmässä. Kyselyyn tuli 45 vastausta. 

53 prosentista vastaajista kertoi, että heistä käytetiin heidän haluaamaansa vanhemmuus-sanaa neuvoloissa aina. 

49 prosenttia vastaajista oli hyvin tyytyväisiä siihen, miten neuvoloissa huomioitiin heidän perhemuotonsa.