Nykyajan noituutta

Samalla kun kirkon jäsenmäärä on laskenut, kiinnostus henkisyyden erilaisiin muotoihin on kasvanut. Hämeenlinnan Idänpäässä on talo, joka kätkee sisäänsä henkimaailman salat.  

Ulkopuolelta talo näyttää melkein kuin miltä tahansa puutalolta: punamultaseinät, takana metsää. Eteisessä minua odottaa Mikaela Holmberg.  

Hän asuu puolisonsa Ville Ketosen kanssa vanhassa seurantalossa ja pyörittää sen juhlasalissa eriskummallista myymälää nimeltä Tarotpuoti.  

Mikaela Holmberg on myös noita. 

Voisi kuvitella, ettei tarot-korttien ja äänimaljojen kauppaaminen Hämeenlinnan perukoilla olisi kovin kannattavaa. Olen kuitenkin väärässä: koronan alkuaikoina ovensa avanneessa puodissa ei ole ollut pulaa asiakkaista. Verkkokaupasta tavaraa myydään Holmbergin mukaan maailmanlaajuisesti. 

Muutamassa vuodessa puoti on laajentunut eteisen pop up -myymälästä suureen juhlasaliin. Myös Turkuun ja Tampereelle on perustettu omat myymälänsä. 

Suosiota siivittävästä ilmiöstä käytetään usein käsitettä uushenkisyys, mutta sitä Holmberg vierastaa. Toki nyt saatetaan elää henkisyyden uutta aaltoa, mutta henkisyys itsessään ei ole hänen mielestään millään tavalla uutta. Tarot-kortteja on käytetty henkisyyden työkaluna jo 1700-luvulla, mutta Holmbergin mukaan ne eivät ole koskaan ennen olleet samalla tavoin esillä kuin nyt.  

– Se on uutta, että niitä voi käyttää ilman, että sinut hirtetään tai pistetään vankilaan.  

Vaikka noitavainot ovat jääneet taakse ja henkisyyttä voi toteuttaa ilman pelkoa hirsipuusta, eivät suorastaan vihamieliset asenteet ole kadonneet mihinkään.  

Holmbergin mukaan taustalla voi olla niin uskonnon kuin kasvatuksenkin oppeja siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Tärkein ennakkoluuloja synnyttävä tekijä on kuitenkin pelko tuntemattomasta.  

Esimerkiksi tarot-kortteja käyttävien luullaan usein pyrkivän ennustamaan jotakin, jolloin kuvaan astuu ajatus yliluonnollisesta. Holmbergille kortit ovat kuitenkin ennemmin osa itsetuntemusta, eivät minkäänlaista tulevaisuuden ennakointia.  

– Kortit itsessään ovat vain pahvia, hän muistuttaa. 

Holmbergille ennakkoluulot ovat valitettavan tuttuja, mutta Hämeenlinnan puodissa on saatu olla suhteellisen rauhassa. Syrjäisen sijainnin etuna on se, että paikalle ei juuri kukaan eksy sattumalta.  

Tampereelle keväällä avatussa myymälässä puolestaan on jouduttu kuulemaan sivullisten epäileviä mielipiteitä. 

– On tultu kertomaan, että mitä niin sanottua paskaa koko asia on, Holmberg harmittelee.

Monelle henkisyys on juuri sisäisen rauhan etsimistä ja läsnäoloa hetkessä. Tapoja on monia: kaikki meditaatiosta ja joogasta parantaviin kiviin voi olla osa henkisyyden toteuttamista.  

Holmbergille itselleen henkisyys on ollut luonnollinen osa elämää. Hän kertoo olleensa aina tietyllä tavalla kapinallinen, joka ei ole hyväksynyt ulkopuolelta tulevia odotuksia tai muotteja. Hänelle henkisyys on myös keino pyrkiä irtautumaan yhteiskunnan suorituskeskeisyydestä.  

– Uskon, että meillä kaikilla on itsellämme voima muuttaa elämäämme, kun keskitymme omaan hyvinvointiimme, mieleemme ja uskomusjärjestelmiimme. Sitä on minun henkisyyteni.  

Henkisyydestä haetaan pitkälti samoja asioita kuin perinteisistä uskonnoista. Näkökulma on kuitenkin hieman erilainen: siinä missä perinteisessä uskontokäsityksessä hyväksyntä tulee Holmbergin mukaan ulkopuolelta, henkisyydessä se tulee ihmisen omasta sisimmästä.

Holmbergin mielestä nämä kaksi eivät silti sulje toisiaan pois. Hän kuului itsekin kirkkoon vielä vuosia henkisyyden harjoittamisen aloittamisen jälkeen.  

Lopulta on kyse siitä, mihin ihminen itse uskoo. Aiheista kiinnostuneet voivat poimia noituuden ja henkisyyden teemoista juuri ne, jotka sopivat omaan elämään parhaiten. Toteutustapoja on yhtä monta kuin ihmisiäkin on. 

Holmbergin arjessa noituus näkyy esimerkiksi itsereflektiona, meditaationa ja pysähtymisenä itsensä äärelle. Hänelle noitaidentiteetti merkitsee oman voiman löytämistä. Myös yhteys luontoon on tärkeä.  

Lisäksi Holmberg kertoo tekevänsä loitsuja ja kokee saaneensa niistä apua elämässään. Hän tiedostaa, että se voi kuulostaa kummalliselta, mutta hänen mielestään se ei juuri eroa esimerkiksi kirkossa rukoilemisesta. Ovat rukouksetkin tietynlaisia loitsuja.  

– Noituus on vähän kuin sama asia, mutta eri paketissa.  

_{Julia Angelma, teksti ja kuvat}

Moreenimedia on Tampereen yliopiston journalistiikan, kuvajournalismin ja visuaalisen journalismin opiskelijoiden julkaisu.