Nuori vain kerran
Tampereen nuorin kaupunginvaltuutettu, poliittinen avustaja ja hallintotieteiden opiskelija Sofia Julin, 24, on tehnyt politiikkaa 13-vuotiaasta asti. Välillä Julin on miettinyt, pitäisikö hänen siirtää poliitikon elämä sivuun ja elää nuoruutta.
Tampereen yliopiston Alakuppilassa vakavana koneensa ääressä istuu Sofia Julin. Tänään Julin on viettänyt koko päivän kutsunnoissa 18-vuotiaiden palveluskelpoisuudesta päättävässä kutsuntalautakunnassa. Lautakunnan jälkeen Julin on ollut yliopistolla opiskelemassa.
Helmikuusta asti Julin on ollut poliittisen avustajan töistään vapaalla ja työstänyt kandidaatin tutkintoa. Keväällä hän opiskeli kolminkertaisella tahdilla ja ahkeroi kasaan 85 opintopistettä.
– Olen persoonaltani suorittaja ja nautin siitä, että minulla on paljon tekemistä, Julin kertoo.
Loma-aikoina Julin keskittyy oikeasti lomailuun, mutta arkena ajatus vapaasta illasta tuntuu oudolta. Siksi myös tänään kalenteriin on sovittu menoa: Julin on menossa ystäviensä kanssa elokuviin katsomaan Kikka-elokuvaa. Tätä iltaa on odotettu jo kuukausia.
Koska Julin on elänyt jo vuosia kiireistä elämää, hän on opetellut hetkessä elämistä.
– Ennen murehdin, jos esimerkiksi bussi liikkui mielestäni liian hitaasti. Enää en stressaa asioista, joihin en voi vaikuttaa.
Keskustorin rakentuva Joulutori ilahduttaa jouluintoilijaksi paljastuvaa Julinia.
– Vietimme kerran suvun kanssa kesäjoulua. Varasimme mökin, meillä oli jouluruuat, tonttulakit ja lauloimme joululauluja. Se lähti mun ideasta, Julin nauraa.
Ohitamme kaupungintalon matkalla elokuvateatteriin. Julin kertoo käyneensä siellä lähes joka viikko yli 10 vuoden ajan. Hänen iltansa ja viikonloppunsa ovat olleet 13-vuotiaasta asti täynnä poliittista vaikuttamista. Yläkoulu- ja lukioaikaan se tosin oli hänelle enemmän harrastus. Toiset kävivät iltaisin futistreeneissä, Julin istui kokouksissa.
Julinin oli tänä vuonna tarkoitus ehtiä elämään opiskelijaelämää ja käydä opiskelijabileissä, mutta sopivaa saumaa ei tullut.
– Se kyllä ehkä harmittaa loppuelämän kannalta. Pelkään jääväni paitsi jostain ainutkertaisesta, Julin pohtii.
Ystäviäkään Julin ei ole ehtinyt yliopistosta saamaan. Ystävät löytyvät kokoussaleista ja järjestöistä. Välillä Julin on miettinyt, pitäisikö hänen pistää poliitikon elämä sivuun ja elää nuoruutta.
– Poliitikkona voi olla koko elämän, nuori vain kerran. En halua myöhemmin katua tekemättä jääneitä asioita, Julin sanoo.
Kun Julin oli Antti Rinteen poliittisena avustajana tämän pääministerikaudella, tulivat alan varjopuolet esiin.
– Työni puolesta vihaposti ja tappouhkaukset tulivat tutuiksi. Vaikka uhkaukset eivät kohdistuneet minuun, menivät ne pakostikin ihon alle, Julin kertoo.
Elokuvateatterissa lämpimän popcornin tuoksu vyöryy meitä vastaan. Aulassa vastassa ovat “Teiskotytöt” eli Julinin serkku Kerttu Julin, ystävä Neea Niemelä ja pikkusisko Silja Julin. Ystävykset halaavat, vaihtavat muutaman sanan ja katoavat sitten liukuportaita pitkin elokuvasaliin popcornit käsissään.
Vaikka Julinin elämä on aikataulutettua, varaa hän kalenteristaan aikaa myös ystäville. Hän on ekstrovertti ihminen ja saa ystävien kanssa vietetystä ajasta energiaa. Siksi tällaiset hetket ovat tärkeitä.
Elokuvan jälkeen nelikko palaa luoksemme hymyssä suin. Ystävykset vaikuttavat silminnähden rentoutuneilta, sillä he alkavat puhua yhteisistä muistoistaan. Julin intoutuu kertomaan nelikon viimeisestä laivaseikkailusta. Muut naureskelevat vieressä.
– Sofialla on tuollainen villi puoli, Niemelä vinkkaa maireasti.
Niemelän mielestä on tärkeää, että Julinilla on aikaa olla oma itsenä tiukan ja rajoittuvan arjen vastapainoksi. Niemelä arvostaa Julinissa sitä, että hän tuo nuoruutta ja vapautta esille myös politiikassa.
Julin itse iloitsee, että Sanna Marin on muuttanut pääministerin mallia. Poliitikot nähdään usein vain poliitikkoina, koska ammatti on hyvin kokonaisvaltainen ja se läpivalaisee elämää. Julin muistuttaa, että taustalla on kuitenkin aina ihminen.
– Minä en oikeastaan edes tunne sitä asiallista Sofiaa, Kerttu Julin huomauttaa ja ystävykset repeävät jälleen nauruun.
Politiikka on kovettanut aiemmin herkkää Julinia. Silja-sisko muistuttaa "Soppe"-siskoa pitämään kiinni tunteistaan. Yhdessä he ovat järki ja tunteet.
Kotiin tultuaan Sofia vaihtaa ylleen kotivaatteet ja laittaa jalkaan villasukat. Lenkki jää tänään välistä, vaikka se oli vielä aikaisemmin mielessä. Nyt ei jaksa.
Kodin hiljaisuudessa Julin istuu sängyllään kotivaatteissa ja syö iltapalaa. Tuoksukynttilät palavat olohuoneen pöydällä. Vaikka elämä on kiireistä ja päivät pitkiä, opinnot tai politiikka eivät uuvuta Julinia. Sen sijaan rakkauselämän kolhut hän tunnistaa kipukohdakseen. Syksyllä hän välillä itki sydänsuruja iltaisin.
– En tiedä mitään niin kamalaa kuin tämän päivän deittikulttuuri, Julin huokaa.
Ihmissuhteita ja rakkautta kun ei voi suorittaa, vaikka haluaisi.
Julin silmäilee vielä päivän päätteeksi viikkokalenteriaan, jota hän ei haluaisi näyttää. Kalenterista ei kuitenkaan paljastu yli-inhimillistä työmäärää, maailmanparannussuunnitelmaa tai muuta shokeeraavaa. Kalenterissa on myös tyhjää tilaa.
Ja mikä parasta, sunnuntain kohdalla lukee “vapaa".
Eedit Taipale, teksti
Anriika Kauppi, kuvat, taitto
Moreenimedia on Tampereen yliopiston journalistiikan, kuvajournalismin ja visuaalisen journalismin opiskelijoiden julkaisu.
Built with Shorthand