Näkyvä
näkymättömyys
Saara Aalto, teksti
Anton Greggas, kuvat
Julkaistu 21.11.2024
Opetus- ja kulttuuriministeriö päätti taannoin teattereihin kohdistuvista leikkauksista. Lähdimme seuraamaan Tanssiteatteri MD:n iltaesitykseen valmistautumista ja selvittämään, millaista teatterityön arki muutosten keskellä on.
Esitys on päättynyt, ja tanssijat palaavat lavalle aplodien saattelemana. He kohottavat kätensä kohti näyttämön ylätasannetta, jossa ääni- ja valotiimi työskentelee. Siinä hetkessä näkyvä ja näkymätön kohtaavat.
Sitä ennen on tehty paljon työtä valmiin esityksen eteen.
Näytöksen alkuun on noin kolme tuntia. Viestintävastaavana teatterilla työskentelevä Asta Elijoki kävelee rappusia alas Hällä-näyttämön eteen. Entisessä elämässään elokuvateatterina toiminut tila on värimaailmaltaan sininen. Puisia paneeliseiniä korostavat tunnelmaa luovat valaisimet. Katsomon tuolit on tehty puusta. Ne on verhoiltu vaaleansinisellä tekstiilillä.
Taustalla soi musiikki. Ääniteknikko Henri Puolitaival ja työharjoittelussa oleva Miska Muurimäki testailevat illan teoksen äänimaisemaa.
Kaiken taakse kätkeytyy paljon ammattitaitoa ja korkeasti koulutettua väkeä. Jokaisen työllä on merkitystä. Näkymätön työ tulee esiin vasta, kun se jää tekemättä.
Kulttuurialaan kohdistuneet leikkaukset eivät ole antaneet mahdollisuutta ajatella tulevaisuutta toiveikkain mielin. Ensi vuonna on odotettavissa kahdeksan miljoonan euron vähennyksiä esittävään taiteeseen. Leikkaukset jakautuvat epätasaisesti eri toimijoiden välillä. Elijoella on tärkeää sanottavaa. Hän toivoo, että ihmiset tukisivat suomalaista kulttuuria ja näyttäisivät, että taiteella on merkitystä. Se ylläpitää toivon kipinää teattereissa.
– Meidän kokoisellemme toimijalle pienilläkin ostopäätöksillä on iso merkitys, Elijoki kertoo.
Lattianpesua ja savua
Ääniteknikkona toimiva Puolitaival istuskelee kahvikupponen kädessään teatterin yläkatsomossa. Ensimmäistä kertaa hän on astunut MD:n ovista sisään vuonna 2015. Illan teoksessa kuullaan Puolitaipaleen suunnittelemaa musiikkia. Tämä on hänen ensimmäinen suurempi äänisuunnittelutyönsä.
Henri Puolitaival.
Henri Puolitaival.
Miska Muurimäki.
Miska Muurimäki.
Pienen teatterin kahdella vakinaisella teknikolla on laaja työnkuva.
– Täytyy olla perillä hyvin paljon muustakin kuin mikrofonin kytkemisestä, Puolitaival toteaa.
Työn monipuolisuus ei ole hänen mielestään huono asia: se ylläpitää mielenkiintoa ja vie pois mukavuusalueelta.
Laaja työnkuva sisältää myös huoltohommat. Näyttämöllä harjoittelija Muurimäki pesee lattiaa. Puolitaival toteaa, että tämä on juuri sitä ruohonjuuritason työtä, jolla on iso merkitys. Ilman lattianpesua jäävät hygienia ja turvallisuus huomioimatta.
Salin ovi käy. Toinen teknikko, valomestari Sari Mayer saapuu paikalle. Hän testaa, että illan esityksen sisältämä valomaailma on kohdillaan.
Hän on työskennellyt MD:llä yli 20 vuotta. Tanssitaiteen pariin hän päätyi erityisesti yhdestä syystä.
– Koen, että sanaton viestintä antaa enemmän tulkinnan mahdollisuuksia, Mayer kertoo.
MD:n valokalustoa ja hänen uraansa yhdistää yksi asia – ne ovat lähes samanikäisiä. Kalusto on nykytekniikkaan nähden armottomasti myöhässä.
Siitä huolimatta illan teos on kerännyt valaistuksesta paljon ylistyssanoja.
Mayer testaa savuefektien toimivuutta, joita nähdään illan teoksessa. Hiljalleen savu täyttää näyttämön.
Kokonaisuuksiensa summa
Teatterin aulassa Puolitaival makaa lattialla. Hän poistaa sohvanjalasta teippiä. Se on jäänyt sinne vierailevan esityksen jäljiltä. Samaan aikaan Elijoki keittää kahvia keittiössä.
Ennen näytöstä aulassa soi 20-luvun tyylinen musiikki. Ihmisiä alkaa hiljalleen valua paikalle. Elijoki myy lippuja aulassa. Pieni sympaattinen baarikin löytyy, mutta tänään se ei ole auki. Kahvia ja pientä purtavaa on sen sijaan tarjolla.
Tiistai-illaksi paikalle on kertynyt mukavasti katsojia. Kyseessä on ensi-illan jälkeinen näytös. Salin puolella sama aulassa soinut musiikki jatkuu siihen saakka, kunnes valot sammuvat.
Näytös alkaa ja tanssijoiden läsnäolo täyttää lavan ensimmäisistä sekunneista lähtien. Tuntuu kuin he katsoisivat suoraan kohti jokaista yleisössä olevaa.
Musiikki luo tunnelman teokseen ja ilman valoa ei näe mitään.
Ilman tanssijoita ja koreografiaa ei ole esitystä.
Ja ilman viestijää ei ole yleisöä. Kaikki on kokonaisuuksiensa summa.
Saara Aalto, teksti
Anton Greggas, kuvat
Vilhelmiina Penttilä, ulkoasu
Moreenimedia on Tampereen yliopiston journalistiikan, kuvajournalismin ja visuaalisen journalismin opiskelijoiden julkaisu.
Built with Shorthand