Ensihoitajaopiskelijat valmistautuvat opintojensa aikana vaativaan ja vastuulliseen työhön. Opinnot tarjoavat pohjan nopeaan päätöksentekoon, tarkkuuteen ja yhteistyöhön, mutta todellinen osaaminen syntyy vasta kentällä. 

Erika Lindström, teksti
Ebba Wirén, kuvat
Julkaistu 16.11.2025

Tampereen korkeakouluyhteisön Taitokeskuksen aulaan valuu punaisilla lanssihousuilla varustautuneita ihmisiä.

Ensihoitajaopiskelijoilla on alkamassa kanyloinnin harjoituspaja. Puheensorina valtaa harjoitustilan, johon opiskelijat vähitellen siirtyvät. 

Eero Räsänen ja Oliver Utunen alkavat valmistella välineitä kanylointia varten. On tavallista, että opiskelijat harjoittelevat toimenpiteitä toisiinsa. 

Utunen on ensimmäisenä pistäjän roolissa. Toimenpide sujuu mallikkaasti ja lopulta kanyyli sujahtaakin Räsäsen kämmenselkään sujuvasti. Vaikka ulkopuolisen silmään koko prosessi näyttää vaivattoman helpolta, kommentoi Utunen silti täriseviä käsiään. 

 – Jännittää tämä edelleen, vaikka on jo paljon harjoiteltu, hän toteaa. 

Näkökulmaa opinnoista 

Harjoituksen lomassa opiskelijat kertovat, että toisten kanssa harjoittelu antaa hyvää näkökulmaa potilaana olemisesta. Jos jokin menee pieleen, saa tuntemuksen siitä, miltä oikeastakin potilaasta tuntuisi. 

Opintojen aikana näkökulmaa on kertynyt myös työn todellisesta luonteesta. 

– Asioita osaa nykyään katsoa aivan eri tavalla mitä ennen. Ennen mietin, että olisipa siistiä ajaa ambulanssia, mutta totuus valkeni vasta myöhemmin. Oikeat sankarit hoitavat potilaita siellä takana, Utunen kertoo. 

Yleinen mielikuva ensihoitajiin liittyen on ambulanssi, jonka välkkyvät hätävilkut häikäisevät kirkkaudellaan ja jo kaukaa kuultava sireeni saa hätkähtämään. Urapolku voi kuitenkin olla myös toisenlainen. 

Ensihoitajien opinnot kestävät neljä vuotta. Opinnot sisältävät teoriaa, käytännön harjoituksia sekä harjoitteluita työelämässä. Opiskelijoilla on nyt kolmas vuosi menossa, joten takana on yksi perustason ensihoidon harjoittelu. Sen aikana on päässyt kokemaan todellista ensihoitajan arkea.

Opiskelijoilla on myös mahdollisuus varata omaan käyttöönsä koululta harjoittelutiloja, joissa käytännön harjoituksia voi tehdä omatoimisesti. Räsänen kertoo, että taitojen ylläpito on pitkälti itsestä kiinni. 

Kaikkeen tulee varautua 

Siirrymme tarkastelemaan opiskelijoita varten olevaa ambulanssin takaosaa, jonka on tarkoitus jäljentää oikeaa ambulanssia. Räsänen esittelee eri välineitä ja selostaa hoitotoimenpiteitä, joita kuljetettaville potilaille voidaan tehdä. 

– Happisaturaatio, verenpaine, sydänfilmi, hengitystiheys. Nämä nyt vähintään katsotaan kaikilta, Räsänen selostaa. 

Ambulanssin jäljennöksestä löytyy varusteita kaikkiin tilanteisiin. Yhdestä laatikosta löytyy pakkaus synnytystapausta varten. Vaikka äärimmäiset tilanteet ovat erittäin harvinaisia, Räsäsen mukaan niihin on silti varauduttava – niin välineellisesti kuin henkisestikin. Päätöksiä on osattava tehdä nopeasti. 

Ambulanssin lisäksi ensihoitajat voivat työllistyä esimerkiksi päivystykseen, helikopteriin tai opetustehtäviin. Turvallisuusalalla työskennellyt Lassi Koivukangas kertoo pohtineensa uraa puolustusvoimissa. 

– Ambulanssissa työskentely on silti ykkösenä mielessä. Kyllä aina tuntuu hyvälle vetää lanssivehkeet päälle ja hypätä pakettiautoon, hän lisää. 

Monelle ensihoitajaopiskelijalle ala on kutsumus ja intohimo. Työ on erityisen merkityksellistä, sillä kyse on ihmishengistä. Merkityksellisyys on tärkeä syy sille, miksi opiskelijat ovat hakeutuneet alalle. 

Sanat voivat pelastaa 

Vaikka ensihoitajaopiskelijoiden mukaan he mieltävät itsensä hyvin itsekriittisiksi, on työ heidän mukaansa myös palkitsevaa. Pienetkin kehut ja kiitokset kollegoilta, ohjaajilta tai potilailta jäävät hyvin mieleen. Erityisen palkitsevalta tuntuu se, jos itse saa autettua potilasta sanoillaan. 

Sanojen merkitys on suuri tilanteissa, joissa fyysinen avunanto ei riitä. Mielenterveyteen liittyvät tehtävät ovat hyvinkin yleisiä. Näillä tehtävillä on käytettävä tarkkaa harkintakykyä, miten auttaa potilasta. 

– Se saattaa joskus olla sellaista puhejudoa. Taistellaan enemmän sanojen kuin minkään muun kanssa, Utunen pohtii. 

Päivän viimeisenä kohteena on simulaatiotila, joka muistuttaa potilashuonetta. Huoneessa makaa nukke, jolla opiskelijat voivat harjoitella toimenpiteitä. Nuken toimintoja voi ohjata simulaatiotilan valvomosta, josta opettaja voi myös tarvittaessa ohjeistaa opiskelijoita. 

– Vaikka koulussa käydään työympäristöön valmistavia harjoituksia läpi, oppii itse kentällä kaikkein parhaiten, Räsänen toteaa. 

– Koulussa jaetaan ideologiaa, jossa koulu tarjoaa luurangon ja itse pitää rakentaa lihakset ja muut siihen päälle kokemuksen kautta, Utunen kertoo. 

Vastuullinen työ

Ensihoidossa vastuullisuus on avainasemassa. Ihmishenget saattavat olla vaarassa, joten ensihoitajien tehtävä on tehdä parhaansa niiden pelastamiseksi. Vastuuta ei tarvitse kantaa yksin, vaan jokaisella keikalla on työpari mukana. Opiskelijat kertovat, että kokemuksen myötä vastuuta on helpompi käsitellä, kun on varmempi toiminnastaan. 

Vaikka ensihoitajien työ on ennen kaikkea vastuullista ja merkityksellistä, on se myös henkisesti kuormittavaa. Erittäin tärkeänä opiskelijat pitävät työparille tai muille kollegoille puhumista kuormittavista tilanteista. Asioiden kanssa ei tarvitse jäädä yksin. 

– Me saatamme työssämme nähdä asioita, joita muut eivät tule koskaan elämässään näkemään. Sen vuoksi tukeutuminen työ- tai opiskeluyhteisöön on erityisen tärkeää, Räsänen kertoo.

Ensihoitajaopiskelijoiden työpajapäivä alkaa olla lopuillaan. Toiset lähtevät kotiin, toiset jäävät vielä jatkamaan kanylointia. 

Lopulta ensihoitajatkin ovat vain ihmisiä vastuullisesta ja tärkeästä työstään huolimatta. Jokaisella on huonoja päiviä, niin myös ensihoitajilla. Työn laatuun se ei kuitenkaan saa vaikuttaa. Opiskelijat kertovat, että tällaisissa tilanteissa saattaa toimia niin sanotusti automaatiolla ja keskittyä täysin työhönsä, vaikka henkilökohtaisessa elämässä olisi haasteita. 

– Kyse on siitä, että pystyykö jokaisen vuoron jälkeen toteamaan, että teki parhaansa, Koivukangas tiivistää.