Luvallista riehumista
Miltä tuntuu heittää lasi seinään tai maljakko lattiaan? Moreenimedia selvitti, minkälaista on rikkoa tavaroita tarkoituksella.
Pleksisen ikkunan läpi hohkaa punasävyinen valo. Kun ikkunasta kurkistaa sisälle, avautuu näkymä pieneen huoneeseen.
– Rohkeasti peremmälle, Kristiina Kainulainen kannustaa avatessaan huoneen oven.
Huoneen seinät ovat kolhitut ja graffitien peittämät. Yhdellä seinistä roikkuu erilaisia työkaluja: lenkkiavaimia, sorkkarautoja, vasaroita, leka ja metalliputki. Huoneen perällä on kasa säpäleinä olevia tavaroita.
Kyseessä on Tampereen keskustassa sijaitsevan Viihdekeskus Crazyn vihahuone. Paikka, jossa on lupa rikkoa tavaroita erilaisia työkaluja ja tekniikoita apuna käyttäen.
– Tyyli on vapaa ja käytännössä vain luovuus on rajana, viihdekeskuksen ravintolapäällikkönä toimiva Kainulainen avaa.
Viihdekeskus Crazyn ravintolapäällikkönä toimivan Kristiina Kainulaisen mukaan vihahuoneen pointtina ei ole vihanhallinta, vaan hauskanpito.
Viihdekeskus Crazyn ravintolapäällikkönä toimivan Kristiina Kainulaisen mukaan vihahuoneen pointtina ei ole vihanhallinta, vaan hauskanpito.
“Tärkeintä on turvallisuus ja se, että pidät hauskaa”
Rikottavaksi tarkoitetut esineet on kasattu huoneen nurkkaan muovilaatikkoon. Laatikossa on astioita, cd-levy, posliinikoriste, kaukosäädin ja taulunkehykset.
Rikottavana olevien tavaroiden määrä ja koko vaihtelevat ostetun paketin mukaan. Kiukku, Viha ja Raivo, Kainulainen luettelee valittavana olevia tavarapaketteja.
Tavaroiden hankkimisessa tehdään yhteistyötä eri yritysten ja järjestöjen kanssa.
– Vihahuone on välistoppi tavaroille, jotka olisivat muutoin menossa suoraan kaatopaikalle.
Ennen vihahuoneeseen siirtymistä käydään läpi turvallisuusohjeet. Huoneessa ollaan yksi kerrallaan, ja ovi pidetään tavaroiden hajottamisen ajan kiinni, Kainulainen ohjeistaa.
Myös asianmukaiset suojavarusteet, joihin kuuluvat suojahaalarit, turvasaappaat, visiirillinen kypärä sekä suojahanskat, on puettava päälle.
– Onko kysyttävää? Kainulainen varmistaa vielä ohjeiden annon päätteeksi.
– Tärkeintä on turvallisuus ja se, että pidät hauskaa, hän jatkaa kerraten ohjeistuksen.
Kiellettyä hauskaa?
Suojavarusteita päälle pukiessa vihahuoneesta alkaa kuulua klassista musiikkia – Ravelin Bolero. Taustamusiikin saa itse valita teknon, heavy metalin, rokin, hiphopin sekä klassisen musiikin väliltä.
Aluksi olo on ujon jännittynyt. Tavaroiden särkeminen, vaikkakin luvan kanssa, tuntuu kielletyltä. Ensimmäinen tavara rikkoutuukin ikään kuin varoen. Viinilasi kohtaa seinän ja hajoaa pieniksi palasiksi.
Seuraavaksi tavaraksi valikoituneen posliinisen koirapatsaan rikkominen tuntuu jo luontevammalta. Seinältä haettu leka rikkoo patsaan neljään osaan.
Vauhtiin päästyä tavaralaatikko alkaa tyhjenemään, ja tavarat pirstaloituvat toinen toisensa jälkeen eri tyyleillä. Rikkomiseen käytetty keskittyminen, luovuus ja määrätietoisuus kasvavat laatikon sisällön huvetessa.
Noin puolen tunnin kuluttua laatikko on lähes tyhjä. Lopuksi työvälineet palautetaan paikoilleen seinällä roikkuviin nauloihin, ja suojavarusteet jätetään eteistilaan odottamaan seuraavaa käyttäjää.
Vihaisuus ei ole vaatimus
– Miten meni? Kainulainen tiedustelee fiiliksiä kokemuksen jälkeen.
Olo vihahuoneesta poistuessa ei ole lainkaan aggressiivinen. Tuntemukset ovat päinvastoin positiiviset: innostuneet ja rauhalliset. Tämä on Kainulaisen mukaan yleistä.
Vihaisuutta Kainulainen aistii asiakkaista palvelun nimestä huolimatta vain harvoin. Ja näin kuuluu ollakin.
– Pointtina on hauskanpito. Vihahuone ei palvele ajatusta, jossa tänne tullaan tatti otsassa purkamaan patoutunutta aggressiota, Kainulainen toteaa.
– Tämä ei ole korvike terapialle, hän lisää painottaen.
Miksi ihmiset sitten tulevat vihahuoneeseen? Kainulainen epäilee syiksi uteliaisuutta ja erilaisuuden viehätystä.
Vihahuone on myös liikunnallinen kokemus. Todisteena siitä toimivat otsalle nousseet hikipisarat.
– Moni on verrannut huoneessa heilumista hikitreeniin, Kainulainen naurahtaa ja sammuttaa valot vihahuoneesta.
Moreenimedia on Tampereen yliopiston journalistiikan, kuvajournalismin ja visuaalisen journalismin opiskelijoiden julkaisu.