Luottamuksen laji

Vuosikymmeniä vanha Vainiomäen tila Lempäälän Säijässä on ollut Toivosen koti ja työpaikka kohta viisitoista vuotta. Parhaillaan tilaa asuttaa seitsemän hevosta, joista neljä on hänen omistuksessaan. Unelma omasta tallista sai alkunsa jo silloin, kun hän aloitti ratsastuksen seitsemänvuotiaana.  

Ei pelkkä väline 

Lännenratsastus perustuu Pohjois-Amerikassa syntyneeseen vanhaan karjapaimenten ratsastustyyliin, jossa tärkeintä on saumaton yhteistyö hevosen kanssa. Kun hevonen toimii minimaalisin avuin, vapautuu ratsastajalla kädet muuhun työhön. 

–  Ratsastuskoulumaailmassa hevonen on tylysti sanottuna kilpailuväline. Minulle hevoset ovat ennemminkin työkavereita ja yhteistyökumppaneita, Toivonen kertoo. 

Hänen mukaansa lännenratsastuksessa hevoset koulutetaan paljon tavallista pidemmälle, mikä mahdollistaa vähäeleisen ratsastustyylin pitkillä ohjilla. Sen sijaan, että hevosta pidettäisiin ratsastuskoulumaailmasta tutun “ohjan ja pohkeen välissä”, sille annetaan tilaa suorittaa pyydetty tehtävä.  

Monille se on lajissa alkuun haastavaa.  

–  Kun tänne tulee ihmisiä kokeilemaan länkkäriä ratsastuskoulupohjalla, niin yhtäkkiä heistä saattaa tuntua, ettei enää osaakaan ratsastaa, kun ohjia ja pohkeita ei saa käyttää samalla tavalla kuin on tottunut, Toivonen selittää.  

Hän kurkottaa aidan yli hevosen kylkeä kohti, ja sen iho värähtää kevyestä kosketuksesta.  

–  Hevonen tuntee kärpäsenkin laskeutumisen iholle, Toivonen sanoo.  

Hän ajattelee, että jos ratsastajalle tulee hiki jo pelkästään hevosen ohjaamisesta, on voimaa käytetty turhan paljon. 

Hevoset opettajina 

Kun Toivonen aloitti hevosten kouluttamisen lännenratsuiksi 90-luvun puolivälissä, laji oli vielä varsin uusi Suomessa. Hän oppi suoraan amerikkalaisilta hevoskuiskaajilta sekä lännenratsastusta Suomeen tuoneilta pioneereilta.  

Tärkeimpiä opettajia olivat kuitenkin hevoset itse. 

–  Hevosta pitää kuunnella ja antaa sen kertoa, että millä sen saa tekemään tietyn asian. Se on vuorovaikutusta, eikä yksisuuntaista käskyttämistä, Toivonen sanoo. 

Suurimmat oivallukset syntyivät kokeilemalla ja havainnoimalla hevosen reaktioita. Ensimmäistä läpimurtoa kouluttamisessa hän ei unohda koskaan. 

Kolmevuotias arabiruuna juoksi ympäri pyöröaitausta etsien ulospääsyä, ja Toivonen yritti herättää sen huomion. Hän juoksi hevosen eteen, pysäytteli ja käännytteli sitä. Lopulta yhteinen kieli löytyi.

–  Se pysähtyi ja katsoi minua kaula pitkällä ja korvat hörössä. En osaa edes kuvailla sen ilmettä: se näki minut ensimmäisen kerran. Niin kuin häh, sähän puhut samaa kieltä – kerro lisää.  

Pyrkimys luonnonmukaisuuteen 

Iltapäivällä Vainiomäen pihaan kaartaa autoja. Ratsastustunnille valmistautuvat asiakkaat noutavat hevosia aitauksista ja asettuvat pihamaalle harjaamaan karvoihin tarttunutta kuraa. 

Vielä ennen selkään nousemista ratsastajat pyytävät hevosilta ristiaskelia ja taivutuksia, kunnes ne rentoutuvat. Tunnin alkaessa pitkät ohjat roikkuvat löysinä ja hevoset kulkevat matalassa muodossa: kukaan ei hoputa tai kiristä.