Lehti kuin unelma

Gonzo on kuin unelma: tulevaisuuden töissä kaikki ei ole välttämättä mahdollista, mutta Gonzossa on, kuvailee Gonzo-lehteä vuonna 2024 luotsannut Timi Saukkoriipi. 

Tampereen yliopiston toimittajaopiskelijoilla on tietenkin oltava oma ainejärjestölehti. Ainejärjestö Vostok ry:n lehti on Gonzo, jota julkaistaan tyypillisesti neljä kertaa vuodessa. 

Julkaisu on mustavalkoinen aikakauslehtimäinen lukupaketti, jonka kulloinenkin paksuus riippuu vapaaehtoiskirjoittajien eli kaikkien ainejärjestöläisten innokkuudesta. 

Tällä hetkellä Gonzoa päätoimittavat ensimmäisen vuoden opiskelija Agda Tuominen ja toisen vuoden opiskelija Milla Turtonen. 

Gonzosta puhutaan paljon Vostokissa ja sen eteen nähdään paljon vaivaa. Turtonen kirjoitti ensimmäisenä opiskeluvuotenaan Gonzoon usein ja hänellä alkoi olla mielipiteitä suunnasta, johon julkaisua pitäisi kehittää. Niinpä päätoimittajaksi hakeminen tuntui loogiselta. 

Tuominen taas tykästyi lehden tekemisen yhteisöllisyyteen ja tiesi jo fuksisyksynään haluavansa päätoimittajaksi: 

– Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. 

Jokainen päätoimittajapari tuo Gonzoon oman näkemyksensä. Vakiopalstoja on laitettu uusiksi, kansikuvakokeiluja tehty, lehden taloutta reivattu milloin milläkin keinolla. Lopulta jokainen numero on erilainen, sillä sisältöä ei sensuroida, ja kuka tahansa Vostokin jäsen voi kirjoittaa sinne. 

Gonzon historia ulottuu vuoteen 1993, jolloin myös nykymuotoinen Vostok ry perustettiin. Ennen sitäkin toimittajaopiskelijoilla on kuitenkin ollut oma lehti. Lehden aikaisempia nimiä ovat kaikessa ongelmallisuudessaan olleet ainakin Neekerin uni, Kommentti ja Rupriikki. 

Vaikka jokainen numero on uniikki tuote, jotain samaakin lehdessä on vuosien varrella ollut. Historiansa aikana Gonzosta on muodostunut varaventtiili, jonne toimittajaopiskelijat ovat kanavoineet huuruiset baariseikkailunsa, sisäpiirivitsinsä ja kaikenlaisen muun sekoilun. 

Lähes jokainen Gonzoon kirjoittava ymmärtää jo ensimmäisellä kerralla painotuotteen kirjoitustyylin ja alkaa toisintaa sitä. Huumori, ironia, kirosanat ja alatyylisyys sekä minämuotoiset reportaasit ovat suuressa suosiossa. Isoilla alkukirjaimilla tai pilkutuksella ei ole juurikaan väliä. 

Siitä seuraa se, että otsikko “Mussukat varokaa: Isot kommarihomot valtaavat poliisin ja valtuustot! – Ennätysmäärä poliiseja kunnallisvaltuustoihin” voisi olla Gonzon poliittista satiiria viime vuosilta, mutta on todellisuudessa vuosikymmenten takaa. 

– Se on sananmukaisesti perinteistä ja oikeaa gonzo-journalismia, jossa toimittaja usein menee paikalle ja kertoo mitä tapahtuu, kuvailee vuoden 2024 toinen päätoimittaja, Vostokin nykyinen puheenjohtaja Elsa Paakkinen. 

– Gonzon tyyliin liittyy myös tietynlainen vapaus, joka syntyy siitä, että lehti ilmestyy vain printtinä eikä ole kauhean julkinen. Ihmisillä on vähemmän filtteriä kuin muualle kirjoittaessa, Turtonen sanoo. 

Uusia numeroita tehdään kaksi lukukaudessa. Uuden Gonzon suunnittelu alkaa suunnittelupalaverissa, jossa käydään läpi alustavia juttuideoita sekä tapahtumia, joista jonkun olisi hyvä raportoida. Juttuja tulee noin pariltakymmeneltä opiskelijalta lehteä kohti. 

Sitten seuraa itsenäistä toimittamisaikaa, kunnes kokoonnutaan kahteen – usein hyvin peräkkäiseen ja pitkälle iltaan venyvään – taittopäivään yliopiston harjoitustoimitukseen. Lähtökohtana on, että kaikki taittavat omat juttunsa itse. Osa myös kirjoittaa jutun vasta taitossa. 

Viimeinen vaihe on kokoaminen, jonka päätoimittajat tekevät. Siinä lehden sivut viilataan vielä kuntoon, järjestellään paikoilleen ja paketoidaan. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ei välttämättä ole. 

– Olin kokoamassa vuoden 2024 vappu-Gonzoa 12 tuntia. Timin piti lähteä töihin, ja yhdentoista aikaan illalla tajusin, etten pääse täältä ennen aamua kotiin, jos olen yksin. Onneksi sain apujoukkoja, Paakkinen kertoo. 

Koottu lehti lähetetään painoon, josta se ilmestyy yliopistolle muutaman viikon sisällä. Sen jälkeen juhlitaan julkkareita ja luetaan omia ja muiden juttuja. 

Ja sitten Gonzo syntyy jälleen kerran uudestaan.