Laitonta luovuutta

Graffitit tuovat väriä kaupunkien harmauteen, mutta mitä merkitystä niillä on tekijöilleen ja millainen on niitä ympyröivä kulttuuri? Entinen graffitimaalari avasi taideteosten taustalla olevaa maailmaa. 

Saavumme Eetun kanssa Hatanpään tehdasalueelle. Betoniseinässä olevat graffitit loistavat äänekkäinä tehdas- ja toimistorakennuksien takana olevalla piha-alueella. Eri taiteilijoiden työt limittyvät toisiinsa ja niistä näkee selkeästi maalaustyylien erot. Tämä betoniseinä on yksi Tampereen monista graffitiseinistä, joita katu- ja graffititaiteilijat käyttävät luovuutensa purkamiseen.   

Seinä on ”puolilaillinen”, eli se on teknisesti laiton, mutta siellä maalaaminen ei herätä pelkoa poliisista.  

— Graffitit ovat tekijöidensä tapa ilmaista itseään. Jos joku ei vaikka koe yhteiskunnassa kuuluvansa joukkoon, graffitit voivat olla heille tapa kapinoida, Eetu kertoo. 

Eetu on entinen aktiivinen graffitimaalaaja. Hän on jättänyt aktiivisen maalaamisen taakseen noin seitsemän vuotta sitten, sillä yöaikaan painottuva laji ei sovi enää nykyiseen elämäntapaan. Eetun nimi on muutettu aiheen arkaluontoisuuden vuoksi. 

Maalaajia monista lähtökohdista 

Suomessa graffitit ovat laittomia ja luvaton graffitien tekeminen määritellään vahingonteoksi. Siitä saa tuomioksi sakkoa tai enimmillään neljä vuotta vankeutta. Rangaistus määrittyy taloudellisen vahingon suuruuden mukaan. 

Eetun kokemuksen mukaan ihmisten suhtautuminen graffititaiteeseen vaihtelee ja aiheeseen liittyy paljon stereotypioita ja vihaa.

Graffitintekijöitä ei voi luokitella yhteen ihmisryhmään. Monella Eetun tuntemalla maalaajalla on täysin erilaiset lähtökohdat ja elämäntavat. Tekijöitä yhdistää enemmänkin into maalaamiseen ja kaikkeen, mitä siihen liittyy – oli se sitten päihteet, kapina tai luovuus.   

Eetun mukaan graffitikulttuuri on aina ollut lähtökohtaisesti todella yhteisöllistä, mutta graffitiryhmillä on erimielisyyksiä esimerkiksi siitä, kuka saa maalata ja mihin. Kilpailu ilmenee myös siinä, että taiteilijat maalaavat toistensa teosten päälle. Tämä voi aiheuttaa katkeruutta joissakin tekijöissä.

— Joku saattaa ottaa tosi henkilökohtaisesti sen, jos on mahdollisesti riskeerannut elämänsä, laittanut työtunteja ja pöllinyt maalia. Kaikki työ on tehty ihan turhaan, kun joku maalaa siihen päälle. Joskus ne tilanteet voi mennä väkivaltaiseksi. Mutta nykyään väkivalta ei ole enää niin paha ongelma.

Riskejä, päihteitä ja lain rikkomista 

Jotkut ovat valmiita riskeeraamaan graffitien takia jopa henkensä. Piha-alueen vieressä kulkevien junaraiteiden läheisyydessä huomaan, että useissa ohi kulkevissa junissa, erityisesti tavarajunissa, on graffiteja. Eetu kertoo, että liikkuvissa pinnoissa olevat graffitit ovat arvostetumpia kuin esimerkiksi roskikseen tai lampputolppaan tehdyt. Se johtuu siitä, että niistä saa kiinni jäädessä suuremmat sanktiot, ja fyysinen riski on suurempi. Otetun riskin suuruus on oikeastaan verrallinen arvostuksen määrään, mitä muilta maalaajilta saa. 

Graffitien laittomuus ei ole maalaajille vain sivuseikka, vaan olennainen osa koko kulttuuria. Se toimii eräänlaisena jännityksen polttoaineena, joka viehättää monia tekijöitä ja antaa graffiteille niiden luonteen.  

— Jos on maalannut tarpeeksi pitkään, jossain vaiheessa jää kiinni. Se vain kuuluu asiaan. 

Graffitien tekemistä valvotaan ja niiden tekemistä hankaloitetaan. Toivoimme pääsevämme näkemään myös viereisessä tunnelissa olevia graffiteja, sillä vielä muutama viikko sitten sinne pääsyä ei ollut estetty. Nyt tunnelin eteen on ilmestynyt aita. Siihen kiinnitetty kyltti varoittaa 60 euron sakosta, jos alueella oleskelee ilman lupaa.  

Aidalla on estetty pääsy myös vieressä olevan hallin seinälle, mutta sen yli pääseminen on huomattavasti helpompaa. Seinän vierusta on maalausten lisäksi täynnä kasvistoa ja nokkosia. Sitä ei selkeästi ole tarkoitettu julkiseksi oleskelualueeksi. Siitä huolimatta alue on täynnä elämän merkkejä – spraymaalipulloja ja kaljatölkkejä.  

Eetun mukaan alkoholi ja muut päihteet ovat monille merkittävä osa maalaamista.  

Graffitiyhteisön sisällä sääntöjä ei määritellä tai vahdita samalla tavalla. Se, mihin taiteilijat kokevat saavansa maalata, määräytyy maalaajien oman arvomaailman mukaan. Eetu kertoo, että ei itse maalaisi vanhaan taloon tai kauniiseen rakennukseen, sillä hän arvostaa arkkitehtuuria. Jotkut taas näkevät kirkkoihin maalaamisen täysin kiellettynä.

— Minulle kirkon seinään maalaaminen riippuu siitä, onko teos hienon näköinen. Jos on, niin miksei.

Vaikka Eetu on lopettanut aktiivisen maalaamisen jo aikaa sitten, ei graffitikulttuuri ole jäänyt hänelle vieraaksi. Hän kertoo edelleen tuntevansa vahvaa yhteyttä siihen ja kokee ajoittain kaipaavansa niitä aikoja, jolloin itsekin maalasi aktiivisesti. 

— Fiilistelen päivittäin tätä kulttuuria, mutta nykyään unet ovat liian arvokkaita valvottaviksi jonkun seinän takia. Nykyään olen vain liian mukavuudenhaluinen.  

_{Veera Kankare, teksti
Joonas T. Laine, kuvat}

Moreenimedia on Tampereen yliopiston journalistiikan, kuvajournalismin ja visuaalisen journalismin opiskelijoiden julkaisu.