Kuvataiteella kokonaiseksi

Pentti Rouvinen järjestelee pulpetteja luokkahuoneessa. Seinillä on sarjakuvia Seitsemästä veljeksestä ja kirjahyllyissä äidinkielen oppikirjoja. On keskiviikkoilta, eikä alkamassa ole yläkoulun äidinkielentunti.

Rouvinen asettelee jokaiselle pulpetille siveltimen, sillä maalauskurssin vetäjä ei ole vielä ennättänyt saapua. Kurssin pitkäaikaisimpana jäsenenä Rouvinen hoitaa alkuvalmisteluja tottuneesti ja mielellään.

–Kulkuyhteyksien takia olen ajoissa, hän naurahtaa.

Eheyttävä maalauskurssi on vuonna 1929 perustetun Ahjolan Setlementin järjestämä kurssi. Joka tunnilla maalataan uusi vesiväriteos ja tehdään mindfulness-tyyppisiä harjoituksia. Kirjastoissa ja arkistoissa työuransa tehnyt Rouvinen on osallistunut kurssille jo kahtenatoista vuotena.

–Huomasin lueskelevani taidekirjoja ja ajattelin, että voisihan sitä itsekin jotain tehdä, Rouvinen kertoo. Ensimmäisen kerran hän osallistui kurssille vuonna 2009.

Seuraava puolitoistatuntinen ei Rouvista jännitä. Matkallaan hän kertoo ajatelleensa muita asioita.

–On mukava maalata, vaikka valmista suunnitelmaa ei olekaan mielessä. Tyhjän paperin kammon ohittaa nopeasti. Vähän kuten haikuja kirjoittaessa, Rouvinen toteaa.

Pentti Rouvinen järjestelee pulpetteja luokkahuoneessa. Seinillä on sarjakuvia Seitsemästä veljeksestä ja kirjahyllyissä äidinkielen oppikirjoja. On keskiviikkoilta, eikä alkamassa ole yläkoulun äidinkielentunti.

Rouvinen asettelee jokaiselle pulpetille siveltimen, sillä maalauskurssin vetäjä ei ole vielä ennättänyt saapua. Kurssin pitkäaikaisimpana jäsenenä Rouvinen hoitaa alkuvalmisteluja tottuneesti ja mielellään.

–Kulkuyhteyksien takia olen ajoissa, hän naurahtaa.

Eheyttävä maalauskurssi on vuonna 1929 perustetun Ahjolan Setlementin järjestämä kurssi. Joka tunnilla maalataan uusi vesiväriteos ja tehdään mindfulness-tyyppisiä harjoituksia. Kirjastoissa ja arkistoissa työuransa tehnyt Rouvinen on osallistunut kurssille jo kahtenatoista vuotena.

–Huomasin lueskelevani taidekirjoja ja ajattelin, että voisihan sitä itsekin jotain tehdä, Rouvinen kertoo. Ensimmäisen kerran hän osallistui kurssille vuonna 2009.

Seuraava puolitoistatuntinen ei Rouvista jännitä. Matkallaan hän kertoo ajatelleensa muita asioita.

–On mukava maalata, vaikka valmista suunnitelmaa ei olekaan mielessä. Tyhjän paperin kammon ohittaa nopeasti. Vähän kuten haikuja kirjoittaessa, Rouvinen toteaa.

"Onko kenelläkään vaikea suhde violettiin?"

Kurssin opettaja Tuija Voitila saapuu paikalle suoraan pyöränselästä. Hän jakaa vesivärit osallistujille ja kiinnittää edellisen tunnin oranssina loistavat maalaukset tummanvihreälle liitutaululle.

Tämän tunnin väri on violetti. Osallistujat pohdiskelevat kurssin vetäjän kanssa omaa suhdettaan väriin. Yksi pitää siitä sisustuksessa, toista se muistuttaa näyttävästi violettia rakastavasta ystävästä.

–Meillä on monesti Tuijan kanssa hyviä keskusteluja taiteesta myös ennen tuntien alkua, Rouvinen sanoo.

Kaikenlaiset kurssilla käydyt keskustelut saavat Rouvisen palaamaan kurssille vuosi toisensa jälkeen.

Ennen violettiin sukeltamista täytyy kuitenkin hieman rauhoittua. Kurssin opettaja näyttää mallia venytyksiin. Käsivarsien avulla räpytellään kuin varpuset ja kaarrellaan kuin haukat.

–Tekee hyvää hartioille ja mielelle, kun pääsee vähän hakeutumaan irti omasta itsestä, Voitila sanoo.

Kurssilaiset istuutuvat takaisin pulpetteihinsa. Silmät suljetaan ja Voitila laskee hitaasti rytmiä sisään- ja uloshengitykselle.

Muutamien minuuttien kuluttua Rouvinen tarttuu siveltimeen, kastaa sen vesikipossa ja aloittaa maalaamaan.

Kolme varttia kuluu hiljaisuudessa. Karheat paperit värjäytyvät hiljalleen violeteiksi, kun punaisen ja sinisen sävyt kierteilevät märkien siveltimien alla. Ryhmä on edelleen vaiti, kun ensimmäiset nousevat pesemään pensseleitään.

–Täällähän oli jopa harras tunnelma, Voitila toteaa myöhemmin.

Orvokeista sulaan laavaan

Jokainen esittelee vuorollaan maalauksensa. On mielenkiintoista huomata, miten suuresti mielleyhtymät violetista eroavat toisistaan. Eräs kurssilainen muistelee toimintaelokuvien julisteita ja toiset laavaa tai kukkia.

Rouvinen esittelee omansa ensimmäisenä. Violetti toi hänen mieleensä sen merkityksen kristinuskossa kärsimyksen symboloijana ja pääsiäisen liturgisena värinä. Hän kertoo käyneensä kesälomallaan katolilaisissa maissa ja vaikuttuneensa paikallisten kirkkojen mahtipontisesta kuvauksesta kärsimyksestä.

Maalaukset kannetaan ikkunalaudoille kuivumaan ja pulpetit järjestellään takaisin pareiksi. Rouvinen pukee takkinsa ja kävelee portaat alas tihkusateiseen iltaan.

Moreenimedia on Tampereen yliopiston journalistiikan, kuvajournalismin ja visuaalisen journalismin opiskelijoiden julkaisu.