Koti yhteisön keskellä

61 vuotta sitten perustettiin Tampereen Kotilinnasäätiö, joka tarjoaa yli 55-vuotialle eläkeikäisille kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Säätiöllä on 23 kohdetta ympäri Tamperetta.

Yksi kohteista on Tammelassa sijaitseva Vellamonkoti, jonka asukastoimikunta on säätiön aktiivisin.  Nytkin kerhotilassa istuu kolme asukastoimikunnan jäsentä.

Tunnelma on rento, mutta odottava. Seuraavan muutaman tunnin aikana luvassa on elämänohjeita sekä kertomuksia Vellamonkodista ja asukastoimikunnasta. 

15 vuotta talossa asunut asukastoimikunnan sihteeri ja taloudenhoitaja Sirkka-Liisa Kaonpää istuu kerhotilan reunimmaisessa pöydässä. Pöydälle hän on asettanut Hattivatti-laukkunsa. 

Kaonpään elämänohje on hankkia harrastus, joka vie pois työn kiireistä. Harrastuksista voi ammentaa merkitystä ja iloa sekä itselleen että läheisilleen.

Kaonpäälle rakas harrastus on laulaminen. Entisestä asunnostaan hän halusi muuttaa pois, sillä siellä ei saanut päiväsaikaan laulaa yötyöläisten takia. 

Vaikka Kotilinnassa asuu eläkeikäisiä, eivätkä työkiireet enää paina, asukkaat eivät ole toimettomina. Asukkaille on monenlaista toimintaa, jota järjestää esimerkiksi asukastoimikunta. 

Toimikunnan turvallisuusvastaava ja talokummi Ari Ringbom kaivaa esiin listan kuluvan vuoden tapahtumista. Lista on pitkä, ja paljon on selvästi tapahtunut.

Viikoittain asukkaille järjestetään esimerkiksi tuolijumppaa. Kuukausittain toistuvia tapahtumia ovat muun muassa naurujooga ja bingo. Vuosittain järjestetään myös teatterimatkoja.

– Toimintaa on niin paljon, että hirvittää. Varsinkin syksyisin, Ringbom sanoo.  

Kuusi ja puoli vuotta talossa asunut Ringbom hörppii kahvia kupistaan ja kirjailee joitain vihkoonsa.

Elämänohjeessaan hän painottaa kohtaamisten merkitystä. Hän uskoo, etteivät suomalaiset ole niin sulkeutuneita kuin mitä he antavat olettaa. Moni varmasti alkaisi jutella, jos pääsisi alkuun.  

Aiemmin Ringbom asui kerrostalossa, jossa naapureita tervehdittiin, mutta mitään sen kummempia keskusteluja ei käyty. 

Nykyään tilanne on hyvin erilainen. Talon asukkailla on hyvä yhteisöllisyys, eikä juttelu jää pelkkiin tervehdyksiin.  

Asukastoimikunnan puheenjohtaja Riku Hakala vitsailee, että kesäisin kauppareissulta palatessa maidot saattavat hapettua laukkuun, kun jää juttelemaan naapureilleen.

Vellamonkodissa yhteisöllisyys on yksi keskeisimmistä asioista. Talossa välitetään toisista, ja jos jostakusta ei kuulu pitkään aikaan, pohditaan, onko jotain sattunut. 

Silti suuri osa Suomen vanhuksista asuu kotonaan. Ringbom selittää, että kaikki eivät ymmärrä kuinka mukavaa ja huoletonta Vellamonkodissa tai vastaavassa talossa asuminen on. 

– Moni kärsii mieluummin kotona loppuun saakka. Ei haluta myydä omaisuutta pois, Ringbom pohtii. 

Hakala on asunut Vellamonkodissa yhdeksän vuotta ja toimii nykyään asukastoimikunnan puheenjohtajana. Hänen olemuksestaan huokuu tietynlaista taiteilijuutta, ja hän onkin esiintynyt elämässään esimerkiksi monenlaisilla teatterilavoilla. 

Hakala suhtautuu moniin asioihin humoristisesti. Hän esimerkiksi kertoo Kotilinnasäätiön jakavan asukkailleen joka vuosi jouluaterian ja vitsailee, että ateria on muuten hyvä, mutta siitä puuttuu maksalaatikko. 

Tyytyväisyys asumismuotoon huokuu Vellamonkodin asukkaista. Elämä on huoletonta, sillä huoltoyhtiö hoitaa ongelmatilanteet. Arkea piristävät naapurisuhteet, joista huolehditaan ympäri vuoden. 

– Kuusi ja puoli vuotta olen täällä asunut ja päivääkään en kadu, Ringbom tiivistää.

Aino Kajanki, teksti ja kuvat

Moreenimedia on Tampereen yliopiston journalistiikan, kuvajournalismin ja visuaalisen journalismin opiskelijoiden julkaisu.