Korjaamattomaksi tarkoitettujen korjaamo
Flippereiden ja arcade-pelien ei ollut tarkoitus kestää nykypäivään asti. Kummatkin ovat suosittuja yhä edelleen, ja siksi käsinkosketeltavat kolossit kaipaavat käytön jälkeen huoltoa.
Joonas T. Laine, teksti ja kuvat
Julkaistu xx.11.2024
Flippereitä valmistetaan enemmän kuin viimeiseen kahteenkymmeneen vuoteen. Suomessa flippereiden ja muiden kolikkopelien huoltamiseen erikoistuneita yrityksiä on muutamia. Putkinäyttöisiä arcade-pelejä huolletaan kuitenkin vain yhdessä paikassa, Tampereen Tammelassa.
Toni Caven perusti Reprocaden vuonna 2011. Kaikki alkoi Humppilasta pellolta pelastetuista kolikkopeleistä, jotka hän korjasi omaksi huvikseen.
– Rakkaus lajiin on suurin voima tällä alalla. Itsellä kaikki alkoi 1980-luvulla lapsuuden pitkinä kesinä, Caven toteaa.
Menneiden vuosikymmenten peligrafiikka saattoi jättää toivomisen varaa. Ruudun tapahtumat eivät ehkä muistuttaneet kuin etäisesti avaruusseikkailua tai kilpa-autorataa, mutta mielikuvituksen ruokkimiseksi ei tarvitse kuin vilkaista laitetta kokonaisuutena.
Toni Cavenin toimistossa on runsaasti putkinäyttöjä vanhoja pelikonsoleita varten.
Caven huoltaa ja entisöi muun muassa flippereitä, arcade-pelejä ja jukebokseja. Kattotermi kolikoilla toimiville äänteleville, välkkyville ja iloa tuottaville laitteille on ajanvieteautomaatti. Arcade-peleillä tarkoitetaan pääasiassa maksullisia taitopelejä, joita on löytynyt ravintoloiden nurkista ja pelihalleista 1970-luvulta alkaen. Arcade-peli itsessään on myös kattotermi, mutta varmaan useimmille sana tuo mieleen arcade-videopelit kuten Pac-Man ja Donkey-Kong.
Sokkeloisen pajan käytävillä on jättimäisiä elämyskaappeja vierivieressä. Reprocade huoltaa ja vuokraa yli kahtasataa laitetta.
Suurimman salin nurkasta nousee kolvaamisen käryä, kun Tuomas Heikkinen korjaa 1970-luvulla valmistettua Jetrocketia. Laite on maailman ensimmäisiä lentosimulaattoreita.
– Arcade-pelien oli tarkoitettu kestävän vuodesta kahteen. Flipperien kaksi tai kolme. Sen jälkeen ne oli tarkoitus kärrätä kaatopaikalle. On pieni ihme, että näitä on vielä näin runsaasti jäljellä.
Monet kädentaidot yhdistyvät vanhoja pelikoneita huoltaessa. Cavenin kädessä kolvi on pysynyt jo lapsesta saakka, kun hän rakensi isänsä ja isoisänsä kanssa Bebek-elektroniikkarakennusarjoja. Puukäsitöistä peruskoulussa irtosi keskiverto seitsemän.
Tärkeimmät opit laitteiden korjaamiseen löytää yhdysvaltalaisilta harrastelijafoorumeilta. Varaosien hankkiminen on korjausprosessin aikana enemmän sääntö kuin poikkeus. Laitteet ovat lähestulkoon aina uniikkeja ja osat mallikohtaisia. Harvinaisimpia osia ei ole valmistettu vuosikymmeniin. Korjaajien onneksi monien osien alkuperäiset patentit ovat kuitenkin rauenneet ja uusia osia vanhoihin laitteisiin valmistetaan paikoin runsaasti.
Flipperit olivat alunperin täysin elektromekaanisia. 1970-luvulta alkaen laitteet alkoivat osin digitalisoitua. Fyysisyys ei kuitenkaan ole koskaan lopullisesti poistunut laitteista.
Vanhojen pelien korjausprosessi alkaa aina virrankulusta. Seuraavaksi tarkistetaan ovatko kaikki osat todellisuudessa mukana. Vaikka laite olisi myyty kokonaisena, toisinaan osien joukosta puuttuvat myös kaikkein kriittisimmät, kuten emolevy. Cavenin mukaan vanhojen koneiden korjausprosessia kuitenkin helpottaa ‘’tyhmien ongelmien puuttuminen’’.
–Jos jokin on rikki, se on oikeasti fyysisesti rikki.
Seuraavana tarkistuslistalla on näyttöpääte, mikäli laitteessa sellainen on. Putkinäyttöjä ei voi korjata kokonaan. Näytön sisällä on tyhjiö, joten ainoastaan ympäröivät osat voidaan vaihtaa. Paremman puutteessa tarpeeksi lähellä olevat korvaavat osat ovat tarpeeksi.
Virhemarginaalit ovat kuitenkin pieniä, usein vain yhden ohmin heitto ylös tai alas on liikaa.
– Sitten katsotaan, löytyykö laitteesta edellisen omistajan virityksiä. Sen jälkeen laitetaan osat kiinni ja testataan.
Monet arcade-peleistä käyttävät hallintaan joystickejä, eli ohjaussauvoja. Vuosien saatossa näiden ohjainten joustin ja kumiosat ovat voineet menettää tarvittavan elastisuutensa, eikä tikku irti päästettäessä palaudu aloitusasentoon.
Viimeiseksi laitteesta tarkistetaan ja korjataan kosmeettiset häiriöt.
Reproarcaden väki haluaa kunnioittaa mennyttä. Arcade-pelien grafiikat tarkoitettiin alunperin putkinäytöille. Siksipä laitteet heidän mielestään ansaitsevat putkinäytöt.
Prejuvenaattoreita käytetään kuvaputkien kunnon tarkistamiseen ja puhdistamiseen.
Erityisesti kosmeettisten osien entisöinnissä kunnostautunut Erja Ronkainen kertoo löytäneensä yhden flipperin sisältä sanomalehtileikkeen parin vuosikymmenen takaa.
–Aikaisempi korjaaja oli käyttänyt lehtileikettä tukemaan ramppia. Puhdistuksen jälkeen laitoin sen takaisin paikoilleen.
Caven arvelee, että nykyinen kolikkopelien suosio on merkki trendien aaltoliikkeestä.
– Kaikki vanha on taas uutta, hän tiivistää.
Hänen mukaansa nykyään monet puhelin-, konsoli- ja tietokonepelien kanssa varttuneet ihmiset ovat innoissaan päästessään pelaamaan alkuperäisiä arcade-pelejä ja flippereitä.
Suuri osa Reprocadella korjattavista laitteista ovat vanhoja eivätkä kestä ikuisesti. Jossain vaiheessa nykyinen trendi vaihtuu ja laitteita kohtaan lapsuuden nostalgiaa kokevat ihmiset katoavat. Silloin kenties myös loppuu ajanvieteautomaattien tarina.
Joonas T. Laine, teksti ja kuvat
Saara Lehtonen ja Joonas T. Laine, ulkoasu
Moreenimedia on Tampereen yliopiston journalistiikan, kuvajournalismin ja visuaalisen journalismin opiskelijoiden julkaisu.
Built with Shorthand