Kohtauksen varjossa

Migreeni voi viedä toimintakyvyn hetkessä ja pakottaa kaiken muun sivuun – joskus niin rajusti, että on soitettava ambulanssi.

Migreenistä kärsii joka kymmenes suomalainen, ja naisilla se on jopa kolme kertaa yleisempää kuin miehillä. Silti sitä vähätellään edelleen.

Moni ajattelee, että kyse on vain päänsärystä, vaikka todellisuudessa migreeni on neurologinen sairaus. Se voi olla kivulias, pitkäkestoinen ja vaikeahoitoinen – migreeni muokkaa elämää usein paljon enemmän kuin päällepäin näkyy.

Tässä kuvasarjassa kolme henkilöä kertoo, millaista on elää sairauden kanssa, joka pysyy ulkopuolisilta piilossa, mutta vaikuttaa arjessa joka päivä.

Tinksu Wessman, 48

”Olen sairastanut migreeniä niin kauan kuin muistan. Lapsena puhuttiin vain siitä, että ”päätä särkee”, mutta todellisuudessa migreeni on kulkenut mukanani koko elämäni. Kaikki arjen päätökset liittyvät tavalla tai toisella siihen, miten saan pidettyä kohtaukset aisoissa.

Migreenistä ei parane – sitä voi vain yrittää pitää kurissa. Kun minulta kysytään, mikä sen laukaisee, vastaan yleensä: elämä. Melkein mikä tahansa voi sysätä kohtauksen liikkeelle, ja siksi arki on jatkuvaa tasapainoilua sen kanssa, mitä voin tehdä ja miten paljon.

Haluaisin, että ihmiset ymmärtäisivät ettei migreeni ole vain päänsärky, vaan neurologinen sairaus, joka vaikuttaa puheeseen, keskittymiseen ja koko toimintakykyyn.”

Oliver Granlund, 14

”Kun migreeni iskee, päivä on käytännössä siinä. Mitä suunnitelmia on ollutkaan, ne jäävät siihen – on pakko mennä sänkyyn ja odottaa, että kipu helpottaa. Kipu on aaltoilevaa ja välillä polttavaa, sellaista ettei pysty tekemään mitään.

Minulla migreeni alkoi noin kymmenvuotiaana. Kohtauksen tulon huomaa yleensä etukäteen: valot näyttävät oudoilta ja paikat alkavat puutumaan. Lääkkeet auttavat, mutta kohtaus sattuu silti aina kovaa.

Migreeni ei näy ulospäin, joten välillä on pitänyt selittää kavereille, että nyt on oikeasti lähdettävä kotiin lepäämään. Onneksi he ymmärtävät.”

Timo Salo, 56

”Migreeni on kulkenut mukana lapsuudesta asti, ja viimeisen parinkymmenen vuoden aikana se on pahentunut huomattavasti. Pahimmillaan olen joutunut soittamaan itselleni ambulanssin ja ollut sen jälkeen viikkoja huimauksen vuoksi sairauslomalla.

Nykyään lääkkeet auttavat paremmin, ja tilanne on vakaampi kuin vuosiin. Mutta kun migreeni iskee, se on silti totaalinen – sellainen, ettei mitään pysty tekemään. Pahimpina hetkinä on tuntunut siltä, että toivoisi kuoleman korjaavan. Onneksi niitä hetkiä ei ole enää pitkään aikaan ollut.”