Kaunis mies

Ensimmäistä kertaa Tampereen taidemuseon näyttelyssä käydessäni ihastuin Magnus Enckellin väreihin ja tapaan kuvata ihmistä. Runsas mieskuvasto riemastutti, ja hempeät kuvat toivat mieleen kukkaniityt ja kesän.

Magnus Enckell (1870–1925) oli yksi Suomen taiteen kultakauden lahjakkaimpia kuvataitelijoita, jonka työn arvostus nousi merkittävästi vasta kauan hänen kuolemansa jälkeen. Hänen mieskuvastoansa välteltiin vuosikymmeniä, sillä siitä huokui synti, homoseksuaalisuus.

Esimerkiksi hänen kuuluisimpiin töihinsä kuuluva Heräävä fauni vuodelta 1914 oli aikalaisille järkytys. Nuori, ruskettunut fauni makaa levollisena ja sensuellina. Paljas iho ja pehmeät sävyt olivat niin selkeä irstauden osoitus, ettei teoksista voitu puhua suoraan vuosikymmeniin.

Kriitikot ja yleisö ahdistuivat. Fauni on sekä raukea että alaston, mutta myös ruskettunut ja fyysisesti hyväkuntoinen. Miten tämä heikko ja naismainen poika voisi samalla olla työtä tehnyt vahva mies? Poispäin katsovan, alistukselle alttiin miehen on oltava luonnonvastainen.

Sata vuotta myöhemmin Tampereen taidemuseossa mietin: miksi kaunis mies koettiin niin kovin vastenmieliseksi?

Omakuva: Monipuolinen ja radikaali Magnus Enckell aiheutti laajalti paheksuntaa elinaikanaan mieskuvastollaan.

Ikkunan ääressä: Magnus Enckellin mies on rauhallinen ja passiivinen, jopa vaaraton. Hän antautuu katseelle ilman vaatimusta ja haastetta.

Onkija: Mies paljastaa selkänsä katsojalle vaaleissa viattomissa väreissä.

Päätin lähteä kuvaamaan kolmea parikymppistä miestä Enckellin hengessä. Halusin kokeilla, millaista on asettaa maskuliinisiksi kasvatetut miehet naisellisen katseen alle. Onko kameran edessä helppoa jäädä toisen ohjailtavaksi ja katsottavaksi, kun oma rooli yhteiskunnassa on aina ollut itsenäinen tekijä ja katsoja?

Lukiessani näyttelyn tekstejä en ollut aluksi tunnistaa jatkuvia mainintoja erotiikasta, halusta ja seksuaalisesta katseesta. Miten lepäävä nuori mies sekä lempeä tunnelma olisivat rivoja? Enckelliä kuvattiin ajan kritiikeissä rauhattomaksi, tasapainottomaksi ja epäterveeksi. Itse näin tämän kaiken tyystin päinvastoin.

Kuvauksia ja vanhoja mielipiteitä lukiessa tuntuu siltä, kuin feminiinisyys tekisi kohteesta vaarattoman ja siksi halveksuttavan. Ehkäpä kauneus on määritelty yhteiskunnassamme omistettavaksi, muokattavaksi ja rikottavaksi. Jos mies onkin kaunis ja herkkä, alistuuko hän automaattisesti vallan alle ja täten heikoksi? Vain saalis pysähtyy ja antautuu.

Fauni

Aikaisemmin symbolismin taitava piirtäjä kriitikkojen mukaan “turmeltui” inspiroiduttuaan Etelä-Euroopan impressionismista. Enckellin “hajuveden tuoksuiset” miehet olivat hehkuvia, herkkiä ja alastomia, ja monien mielestä yliampuvan homoeroottisia.

Naisena en tunnista kansaa kohahduttanutta pervoutta ja erotiikkaa. Näen kauniita miehiä. Enckellin miehet ovat rauhallisia, eikä asetelma ole uhkaava tai mahtipontinen. Tunnelma ja katse on hellä.

Faunin uutena versiona kuvaamani Joel Mattila ei koe itseään perinteiseen maskuliiniseen muottiin sopivaksi tai sellaiseen haluavaksi. Koska oma ihanne ei ole koskaan vastannut yhteiskunnan asettamia vaatimuksia, on jopa vaikeaa pohtia sen visuaalista representaatiota.

– Ideaalinen mies voisi olla fyysisesti hyväkuntoinen, sekä rehellinen, vastuuta ottava ja menestyvä. Toisaalta jonkinlaista hurjapäisyyttä tai riskinottoa arvostetaan. Lehdessä hänellä olisi luultavasti vähintäänkin siisti kauluspaita tai kokonaan puku, rentoina vaatteina voisi toimia esimerkiksi huppari. Kaunis mies voisi olla hoikka, herkkä, ystävällisempi, huomioivampi, kuuntelevaisempi ja rauhallisempi, Mattila miettii.

Narkissos

Magnus Enckell ammensi aiheitaan paljon mytologiasta. Narkissos-maalaus (1897) on vielä taiteilijan symbolismin aikakautta, jota kriitikot ylistivät ja alati muistelivat. Narkissos on tummanpuhuvuudessaan ja ilmiselvässä myyttisyydessään edustaa sitä Enckelliä, johon haluttiin keskittyä ja jäädä. Tummia värisävyjä ja sopivampia aiheita pidettiin muisteloissa objektiivisesti parempina kuin imelänvärisiä poseerauksia.

Narkissoksen uudelleenkonstruoinnissa mallina ollut Olli Kujala ei tuntenut oloansa epämukavaksi kuvattaessa. Omat kiinnostuksen kohteet hänellä liittyvät esimerkiksi liikuntaan, kalastukseen, luontoon ja musiikkiin, ja hänestä ominta olisi tulla kuvatuksi niiden parissa.

– Kuvissa mies yleensä olisi ennemminkin tekemässä jotain fyysistä työtä. Itseäni ei häirinnyt olla kuvattuna katselemassa kukkia, sillä kukkien katselussa ei välttämättä ole mitään epämaskuliinista. Mies voi olla kaunis, mutta omassa ajattelussa kukkamainen kauneus liittyisi ennemmin naisiin. Mies voi olla varmasti eri tavalla kaunis. Jos itse saisin päättää mitä tahansa kuvaustilanteeseen, olisin ehkä tekemässä jotain menevämpää tai omia juttujani.

Mietteissä

Mietteissä-teoksessa (1923) 53-vuotias Enckell ei piiloudu enää mytologian taakse, mutta kuolee kaksi vuotta teoksen jälkeen. Lähes vuosisata myöhemmin katsomme hänen teoksiaan ymmärtävämmällä ja avoimemmalla katseella.

Uutena mallina toiminut Elias Karppinen tuntee olonsa kuvaustilanteessa mukavaksi ja luonnolliseksi. Hän ei ole enää vuosiin tavoitellut maskuliinisten piirteiden performointia.

– Maskuliinista ideaalia on vaikea pohtia, sillä olen unohtanut sen niin hyvin. Omat ideaalini ovat aikaisessa vaiheessa siirtyneet poispäin perinteisestä mieskuvasta, sekä tietoisesti että tiedostamatta. Perinteiseen malliin liittyy ehkäpä voimakkuutta ja herkkyyden välttelyä, ja sitä näytettäisiin urheilullisuutena, vahvasti ruumiillisena ja Hugo Bossmaisesti tyyliteltynä.

– En koe painetta näyttää kuvissa miehiseltä, enkä edes halua, paitsi ehkäpä hauskalla teatraalisella tavalla. Jos on kasvanut poikana tai miehenä, ei taida olla edes ympäristöä, jossa ei kokisi muottiin painostamista. Kun olen tajunnut nuorempana haluavani pyrkiä siitä eroon, on ollut tahallaan kapinoitava sitä vastaan, Karppinen pohtii.

– Näen kauneuden sukupuolettomana, enkä yhdistä kaunista miestä juuri mieheyteen, kuten en tee muittenkaan sukupuolten kohdalla. Kauneus vain on kaunista, ja mikä tahansa piirre miehessä voi olla kaunis.

Moreenimedia on Tampereen yliopiston journalistiikan, kuvajournalismin ja visuaalisen journalismin opiskelijoiden julkaisu.