Kalakukkoja ja kevätkääryleitä

Pitkin Suomea kiertää satoja myyntiautoja. Tolmulan tilan myyntivaunun ja Karjalaisen kotileipomon myyntiauton reviirit leikkaavat Äänekoskella. Tuolmula myy kalaa, oman tilan marjoja ja perunoita. Karjalaisen vaunusta haetaan leivonnaisia. Tervetuloa kaupoille, toivottavat Huynh Nhu Karjalainen sekä Anne ja Eino Schwartz.

Anja ja Tauno Kuivala käyvät joka lauantai ostoksilla Huynh Nhu Karjalaisen myyntiautolla.

Kevätkääryleet kannattaa syödä lämpiminä, neuvoo Huynh Nhu Karjalainen.

Huynh Nhu Karjalaisen myyntiauton viereen on pystytetty pitkät pöydät. Ne keräävät jonoa, joka venyy ja lyhenee kuin haitarin palkeet. Osa asiakkaista jää ostosten jälkeen juttelemaan. Eläkeläinen Kalevi Rautiainen on ostanut kassillisen leivonnaisia.

”Karjalaisen kalakukko on maailman paras, ihan muuta kuin Kuopion kukot. Siinä on kunnolla läskiä ja muikkua. Savolaisessa kukossa on paksu kuori, mutta Karjalaisen kukossa paksut täytteet”, Rautiainen kehuu.

Karjalaisen auto saapuu samaan paikkaan joka viikko. Asiakkaat tietävät sen ja osaavat tulla oikeaan aikaan.

Myynnissä on oman leipomon tuotteita ja kalaa Keitele-järven ympäristökuntien kalastajilta. Torikauppiaan tarina on kaikille tuttu, ja ellei ole, sen kyllä kuulee jonossa. Huynh Nhu Karjalainen tuli Suomeen Vietnamista parikymppisenä tätinsä houkuttelemana. Hän päätyi Kannonkoskelle ja meni naimisiin suomalaismiehen kanssa. Avioliitto päättyi eroon, mutta anopin opit jäivät. Hän opetti miniän leipomaan ja neuvoi tätä menemään torille myymään tuotteita.

Helmikuun alussa tuli täyteen 20 vuotta torikauppaa. Vanhaan kansakouluun Kannonkoskelle Huynh Nhu Karjalainen on rakentanut leipomon ja ravintolan, jolla on hänen nimensä, Huynh Nhu.

”Tykkään tehdä ruokaa ihmisille. Mutta on vielä yksi haave: oma ravintola Vietnamissa.”

Huynh Nhu ei pysähdy hetkeksikään palvellessaan asiakkaita. Hän liikkuu ketterästi myyntipöydän takana, hyppää välillä avoimesta auton ovesta hakemaan lisää myytävää, laskee asiakkaalle laskun ääneen, laittaa kevätkääryleitä rasvakeittimeen ja palaa taas myyntipöydän alkupäähän, missä asiakas jo odottaa. Kerran hänellä oli myyntipäivän ajan aktiivisuusranneke. Askelia kertyi 14 000. Ja päivä, se on pitkä. Työpäivä alkaa usein aamulla kolmelta tai neljältä leipomossa.

Kahvitauolla on juotu kahvia termoksesta. Tolmulan tilan myyntivaunun kuljettaja Reijo Rukola valmistautuu ottamaan torstaiaamun asiakkaat vastaan.

Tolmulan tila on Rautalammin vanhassa emäpitäjässä Savon puolella, mutta sieltä kannattaa tulla myyntihommiin Keski-Suomeen. Myyntialue on järkevä rajata sellaiselle säteelle, että pääsee aina yöksi kotiin.

”Sata kilometriä on se kannattava matka. Pitää jäädä myyntiaikaa”, sanoo mansikkatilan isäntä Eino Schwartz. Tilan myynnistä kolmannes tehdään myyntivaunujen kassalla.

Marjatilan kesä on kiireinen, ja vaunuja saavat silloin kuljettaa muut. Eino Schwartz odottaa aina syksyä. Tulee polte päästä tien päälle ja ihmisten luokse.

”On paljon tuttuja ehtiny tulla 20 vuodessa. Oikein oottaa tiettyjä henkilöitä.”

Jos ei ole jonoa, asiakkaiden kanssa voi rupatella pidempään, mutta ruuhkassa ei . ”Pittää ottaa jossakin vaiheessa se katse olan yli. Kauppaa pittää tehä, ei saa pittää oottamassa.”

Pirjo Salminen ja Matti Laitinen ovat saapuneet Jyväskylästä saakka ternimaito-ostoksille. Siitä tehdään lapsuudesta tuttua herkkua uunijuustoa nautittavaksi lakkahillon kera.

Jarmo Oksanen on Tolmulan myyntivaunun kanta-asiakas.

Hyvänpäivän toivotukset ja kuitti ostajalle.

Saara Hentinen on tehnyt päivän ostokset. Kuski Jarmo Stolt saattaa hänet autolle.

Myyntiautojen asiakaskunta on ikääntynyttä. Sen ovat huomanneet kaikki torimyyjät. Mutta nuoret muuttuvat aikanaan vanhoiksi, ja ehkä tulevat sitten.