Kahden kaupungin tiilenpunainen tarina
Aukiolle lankeaa auringonpaiste, joka lämmittää iltapäivän Łódźissa 20 asteen lämpöiseksi. 1400 kilometrin päässä Tampereella on jo viileämpää, eikä lehtiäkään ole puissa yhtä paljoa.
Silti Puolan kolmanneksi suurimman kaupungin paikallisen kauppa- ja kulttuurikeskus Manufakturan punatiilisissä seinissä on jotain tuttua.
Myös pintaa syvemmällä.
Vaikka Łódź tunnettiin kaupunkina jo satoja vuosia aiemmin kuin Tampere, teollistuminen alkoi molemmissa 1800-luvulla.
Tammerkosken liepeille nousi lukuisia tehtaita, joista merkittävimpänä James Finlaysonin puuvillatehdas vuonna 1820. Puolanjuutalainen Izrael Poznański rakennutti vajaa 50 vuotta myöhemmin ensimmäisen kutomonsa Łódźin keskustaan, ja häkellyttäviin mittoihin paisunut tehdaskompleksi tunnetaan tänä päivänä Manufakturana.
Tampere ja Łódź solmivat vuoden 1958 ystävyyskaupunkisopimuksensa kaupunkien samanlaisen syntytavan vuoksi.
Kärsimyksen sydämessä
Stratomiejskin puiston etelärajalla olevassa katukiveyksessä on huomaamaton muistolaatta, joka muistuttaa kaupungin “puuttuvasta neljänneksestä”.
Tämä neljännes on Łódźin ghetto, joka oli saksalaisten toiseksi suurin toisen maailmansodan aikaisista juutalaisten ghetoista.
Puiston seesteisessä iltapäivässä sitä on vaikea kuvitella. Jos jaksaa kävellä gheton alueen toiseen päätyyn, kipeä historia nousee pintaan.
Edessä seisova Radegastin juna-asema, jonka kautta juutalaisia rahdattiin aluksi ghettoon ja myöhemmin keskitys- ja tuhoamisleireille, on vain kymmenen vuotta vanha. Se uudelleenrakennettiin muistomerkiksi, kun gheton tuhoamisesta oli kulunut 60 vuotta.
Ghetossa asui enimmillään 160 000 juutalaista samanaikaisesti, mikä on järkyttävä määrä alueelle, joka on viidenneksen Vuoreksen taajamaa pienempi. Łódźin gheton väestöntiheys oli reippaasti suurempi kuin minkään maailman nykyisen kaupungin.
Suomi ja Puola saivat itsenäisyytensä ensimmäisen maailmansodan tapahtumien vuoksi vuosina 1917 ja 1918. Suomessa ei kauaa ehditty juhlia, sillä maassamme puhkesi verinen sisällissota, jonka merkittävin taistelutanner oli Tampere.
2000 henkeä vaatineen Tampereen taistelun jälkeen valkoiset ottivat sotavangeiksi noin 11000 punaista, joista suurin osa sijoitettiin silloiselle Kalevankankaalla sijainneelle vankileirille.
Viimeiset parakit purettiin vasta kun Łódźin ghetossa oli jo kuollut tuhansia ihmisiä.
Kaveruutta ja kommunismia
Tampere selvisi sisällissodasta ja Łódź natseista. Puolan ei kuitenkaan onnistunut päästä Neuvostoliiton kynsistä toisin kuin Suomen. Itäblokin kommunistinen nukkevaltio kärsi taloudellisesta ja poliittisesta epävakaudesta koko kylmän sodan ajan.
Vaikka Suomi oli Neuvostoliiton vaikutuspiirissä ja joutui tekemään myönnytyksiä niin ulko- kuin sisäpolitiikassaan, sen asema oli paljon Puolaa edullisempi. Sen vuoksi Łódźin ydinkeskustassa voi nähdä edelleen paljon rapistunutta rakennuskantaa.
Tampereen ja Łódźin ystävyys ei paljoa näy. Ystävyyskaupunkisuhteen merkittävin aikaansaannos on Tampereen surullisenkuuluisa eläintarha, joka sai alkunsa, kun Łódź lahjoitti kaupungille yllättäen kaksi leijonanpentua vuonna 1960.
Eläintarha toimi vanhan teurastamon tiloissa vuosina 1964–1972, ja sen toiminta lakkautettiin lopulta eläinten kurjien olosuhteiden vuoksi. Nykyisin eläintarhan paikalla seisoo Tampere-talo.
Uusia alkuja ja uhkia
Päivä kääntyy iltaan Dołyn asuinalueella, joka muistuttaa värikkäine kerrostaloineen erehdyttävästi Kalevaa. Puiden katveessa kadulla on hiljaista ja vastaan tulee vain satunnaisia ohikulkijoita ja pyöräilijöitä.
Puola luopui kommunismista vuonna 1989 Mihail Gorbatšovin sallittua Itä-Euroopan demokraattiset uudistukset ja siitä lähtien maan talous on kasvanut tasaisesti, erityisesti sen liityttyä Euroopan unioniin vuonna 2004.
Talouden varjossa on kasvanut jotain muutakin.
Puolalla ja Suomella on samankaltaisen historian lisäksi tänä päivänä myös samanlaista poliittista liikehdintää. Äärioikeisto on noussut Puolassa valtavirtaan konservatiivisen Laki ja oikeus –puolueen päästyä valtaan vuonna 2015.
Puolue on iskenyt vahvasti maahanmuuttajia ja seksuaalivähemmistöjä vastaan. Lokakuussa se voitti parlamenttivaalit jälleen.
Myös Suomessa äärioikeiston liikehdintä on lisääntynyt vuoden 2015 pakolaiskriisistä lähtien, joskin pienemmässä mittakaavassa.
Kehityssuunta on silti vähintäänkin huolestuttava.
Łódźin ja Tampereen kaupunkien historiat ovat molemmat tarinoita selviytymisestä. Kaksi maata idän ja lännen välissä ovat selvinneet suurvalloista ja kansan väkivaltaisesta repeytymisestä erilleen.
Lähteet: Koskesta voimaa –verkkojulkaisu, Kowalski K, Matera R, Sokołowicz ME:n artikkeli “Cotton Matters. A Recognition and Comparison of the Cottonopolises in Central-Eastern Europe during the Industrial Revolution Introduction and identification of the cities”, Vapriikin Tampere 1918 - näyttely ja SKS:n Suomi ja Puola: Suhteita yli Itämeren 1917-1941 –teos.
Moreenimedia on Tampereen yliopiston journalistiikan, kuvajournalismin ja visuaalisen journalismin opiskelijoiden julkaisu.
