Ikuisia lapsia
Lapset eivät leiki yksin. Puistoissa heidän seuranaan on aikuisia, jotka ovat jo aikaa sitten kasvaneet isoiksi. Tiettyjä asioita hekin kaipaavat menneestä.
"Vietin Espanjan maaseudulla paljon aikaa sukulaisten kanssa. Isovanhemmat eivät enää elä, ja asun Suomessa. Haluaisin, että pian vuoden ikäinen vauvani voisi kokea saman."
"Käyn lenkillä ja kaupassa, mutta lapsena ulkona vain oltiin ja leikittiin."
"Ylipäätään oli tietynlaista huolettomuutta. Muut ohjailivat päivän rytmiä – en muista, onko muistoissa aamu vai ilta."
"Kaipaan yksinkertaisuutta, läsnäoloa ja kiireettömyyden tuntua."
Tanssi oli pienenä intohimoni. Halusin silloin balettitanssijaksi, ja aloitin lajin viisivuotiaana. Olen välillä haavellut aloittavani balettipohjaiset kuntotunnit."
"Harvemmin on tullut mietittyä. Ehkä sitä, mikä on lapsille ominaista: että jaksaa innostua kuin lapsi."
"Vaikea kysymys. Mutta jos ajattelen sitä, mitä haluan tarjota nyt omille lapsilleni, niin läsnäoloa ja yhdessäoloa."
"Tämä on todella yksittäinen ja spesifi asia, mutta mietin tätä pari päivää sitten. Meillä oli ennen pieni maatila, ja lapsena tykkäsimme hyppiä heinäpaaleihin."
" En ole tehnyt niin varmaan ala-asteen jälkeen."
"Olin kaikki lomat mummolassa. Mummo kertoi tarinoita ja piti sylissä, hänellä oli aina aikaa. Kaipaan sitä rakkautta, mitä sieltä sai."
" Lapsenlapseni Roope on nyt viisi vuotta. Ajattelin aina, että kun olen itse mummu, haluan olla yhtä hyvä kuin omani."
Teksti ja kuvat, Kaisa Hietalahti
Moreenimedia on Tampereen yliopiston journalistiikan, kuvajournalismin ja visuaalisen journalismin opiskelijoiden julkaisu.
Built with Shorthand