Hylkiöiden hautausmaa

Pitkäniemen sairaalan hautausmaalla on aavemainen maine. Moreenimedia vieraili syrjäisellä hautausmaalla selvittääkseen, ovatko kummitustarinat tuulesta temmattuja.   

Metsätien varteen pystytetty puinen kyltti ohjaa kääntymään oikealle. Hautausmaa odottaa vain sadan metrin päässä. Sadepisarat hellivät polkua ympäröivää kuusikkoa, ja ilmassa tuoksuu syksy. Ympäristö on kuin täydellinen kohde luontoretkelle. 

Kauneus yllättää 

Tunnelma muuttuu jännittäväksi, kun hautausmaan portti siintää edessä. Kummitustarinat ovat luoneet paikasta ennakkoluuloja, sillä vastoin odotuksia näkymä portilta on kaunis ja seesteinen. Piha on siisti ja hoidettu. Keskellä hautausmaata patsastelee valtava, todennäköisesti kymmeniä vuosia nähnyt koivu, joka on kuin vartioimassa aluetta.

Hautausmaan portti on lukittu, vaikka aitausta on jäljellä vain vaivainen pätkä lautoja.  Portin pylvääseen on kiinnitetty kultainen kyltti, jossa kerrotaan hautausmaan olleen käytössä vuosina 1902–1964. Lisäksi kyltissä muistutetaan hautarauhan noudattamisesta lain nojalla.  

Rauha on paikalla läsnä, sillä täällä voisi kuvitella vaikka lukevansa kirjaa suuren puun juurella. Tunnelmaan vaikuttaa ehkä ilta-aurinko, joka jaksaa vielä hetken valaista aluetta.

Yhtäkkiä maastopyöräilijä sujahtaa ohi. Pyöräilijä puikkelehtii portin vierestä ja kurvaa hautausmaan läpi sateesta ja lakipykälistä viis. Toiminta on hieman hämmentävää täällä, rauhoitetulla alueella, jossa moni unohdettu vainaja lepää.

Osa haudoista on levittäytyneenä metsän puolelle. Ehkä puut ovat aikojen saatossa kasvaneet ja pienentäneet aluetta. Tai ehkä tuohon aikaan tällä järjestyksellä oli jokin tarkoitus.

Jotkut haudoista muistuttavat nykyaikaista hautakivimallia, mutta useimpien kohdalla on käytetty vaatimattomia kivenlohkareita.  Erään hautakiven eteen on pystytetty lohdullisesti kynttilä.

Potilaat jättivät rauhan

Alueella on myös kiviasetelmista muodostettu muistomerkki, jota koristavat kukkaruukku ja lyhty. Aivan kuten porttipylvääseen, myös muistomerkkiin on kiinnitetty kultainen kyltti kirjoituksineen. Kyltissä kerrotaan, että tänne on haudattu yhteensä 426 sairaalan potilasta. Kirjoituksen mukaan muistokiven pystyttivät sairaalan potilaat lähes kolmekymmentä vuotta hautausmaan toiminnan jälkeen.

Muistomerkin kirjoitusta koristavat sanat: ”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani.” Kenties potilaat halusivat muistaa kohtalotovereitaan.

Hautausmaata ympäröivästä metsästä kuuluu rasahdus. Paikalle marssii suunnistaja puiden katveesta. Tervehdin suunnistajaa aikeissani kysyä hänen kokemuksistaan paikasta. Hän ei ilmeestä päätellen odottanut törmäävänsä ihmiseen ja jatkaa matkaansa entistä ripeämmin.  

Suunnistajia ei enää näy, kun aurinko laskee täysin. Kirkkaita syksyn värejä ei voi enää erottaa, eikä eteensä juuri näe ilman taskulamppua. Pimeässä tuntuu kuin joku katselisi, vaikkei ketään näy.  

Vaikka edelleen mielenterveysongelmia kohtaan on ennakkoluuloja, jokaisella on kuitenkin oikeus samanarvoiseen hautapaikkaan muiden kanssa.  Ennakkoluuloista huolimatta mielenterveysongelmista uskalletaan puhua avoimemmin kuin koskaan ennen. Jos vielä tänä päivänä mielenterveyden haasteiden perusteella määriteltäisiin elämän arvo ja hautapaikka, meistä aika moni päätyisi unohdettujen hautausmaalle.