Hirvitalo elää
Pispalan kulttuuriyhdistyksen ylläpitämä Hirvitalo on toiminut kulttuuritilana jo 15 vuotta. Ilmainen, yhteisöllinen ja kävijöidensä mukana elävä – sellaiseksi taidekeskus on kasvanut.
On rauhallinen sunnuntai-iltapäivä Pispalassa. Eilisen kansankeittiöillan jäljiltä Hirvitalon jääkaapista löytyy kattilanpohjallinen vegaanista borch-keittoa, kahvi porisee, galleriatilaan jätettyä pöytää laitetaan valmiiksi lasipajaa varten.
Hirvitalon aktiivi Anne Savitie naurahtaa, että usein on vähän kysymysmerkki, miten paljon väkeä tapahtumiin tulee.
Se ei kuitenkaan vaikuta olevan ongelma. Vakikasvot puuhailevat rauhassa omia juttujaan, ovi on auki ja tieto tapahtumasta on jaettu. Se riittää. Ihmisiä liikkuu sisään ja ulos omia aikojaan – osa saattaa viihtyä sohvannurkassa omissa oloissaan, jotkut pyörähtävät vain nopeasti vilkaisemassa galleriatilan näyttelyä, toiset taas käyvät paikalla nimenomaan tapaamassa muita.
Anne Savitie kertoo Hirvitalon olevan monelle kuin olohuone.
Anne Savitie kertoo Hirvitalon olevan monelle kuin olohuone.
Punchiksi itsensä esittelevä taiteilija vetää Hirvitalossa jokaviikkoista lasipajaa. Tällä hetkellä hän tekee lasista shakkilautaa.
– Järjestän myös elokuvafestivaalia ja musiikkitapahtumia sekä kokkaan kansankeittiön ruokia.
Sami Maalas tuli käymään Hirvitalossa ja vaihtamaan muiden aktiivien kanssa kuulumiset. Maalas oli mukana perustamassa Hirvitalon nykytaiteenkeskusta. Nykyään hän on mukana valitsemassa taiteilijoita galleriaan. Hirvitalon galleria ei maksa taiteilijoille mitään.
– Pidämme iltamia, joiden aikana katsomme taiteilijoiden hakemukset, Maalas selittää.
Elliina Peltoniemellä on näyttely Hirvitalon galleriassa. Hän tuli katsomaan, kuinka näyttelyn avajaispäivänä saadut kukat voivat.
“Nyt vähän rauhaa, kun kesästä on selvitty”
Hirvitalolla järjestetään tapahtumia juuri niin paljon kuin kävijät ja aktiivit itse haluavat, eli yleensä reilusti. Etenkin kansankeittiö ja musiikkitapahtumat ovat suosittuja. Talvella on tyypillisesti noin kuukauden mittainen hiljaisempi pätkä, jolloin tapahtumien sijaan keskitytään talon kunnostamiseen. Se saa vuosittain uuden pintamaalin.
– Nyt vähän rauhaa, kun kesästä on selvitty, Savitie toteaa.
Kesällä tapahtumia sekä Hirvitalossa että lähistöllä oli niin paljon, että kävijöille iski Savitien mukaan “tapahtumaähky”. Nyt katse on jo uusissa suunnitelmissa. Vuodenvaihteessa näyttelyyn valitaan taas uudet taiteilijat. Hakemuksia tulee yleensä reilusti, ja Hirvitalon aktiiveilta kuluu useampi päivä niiden läpikäymiseen. Savitie kertoo, että hänelle erityisin osa talon toimintaa on ollut nimenomaan taiteilijajyhteisö.
Tämän vuoden teema gallerian puolella on ollut monikulttuurisuus. Hirvitalolla on pohdittu esimerkiksi sitä, miten ulkomailla asuvien taiteilijoiden töitä voisi nostaa esille ilman, että heidän täytyisi itse tulla ripustamaan työnsä.
Uutta verta ja vanhoja tuttuja
Maalin uusiminen ei suinkaan ole ainoa keino pitää Hirvitaloa elinvoimaisena.
– Olemme pitäneet todella tärkeänä sitä, että aktiivinen järjestäjäporukka vaihtuu välillä. Etteivät samat naamat ole aina täällä pyörimässä.
Monet paikan perustaneista ovat kuitenkin edelleen vakikasvoja talossa. Myös Savitie itse on ollut mukana toiminnassa alusta saakka, eli jo 15 vuotta. Osallistumisen määrä on vaihdellut elämäntilanteen mukaan. Parikymppisen taideopiskelijan elämässä Hirvitalolla oli toisenlainen rooli kuin vaikkapa nyt perheellisellä ehtii olla.
Vapaaehtoisia riittää kuulemma hyvin, vaikka joihinkin tehtäviin onkin haastavampaa löytää innokkaita. Uusia tekijöitä kaivataan jatkuvasti mukaan porukkaan – Savitie pohti jossain vaiheessa, että olisi hyvä pistää koko tekijäporukka uusiksi. Näin into ja ideat säilyisivät tuoreena. Hän tosin kertoo myös, että konkarit ovat vitsailleet pyörittävänsä Hirvitaloa vielä vanhuksinakin.
Viikoittain järjestetään kaikille avoin kokous, jossa kuka tahansa voi tuoda esille tapahtumaidean tai ilmoittautua vapaaehtoiseksi mukaan hommiin. Näin uudetkin kasvot pääsevät heti järjestämään sellaisia tapahtumia, joita itse kaipaavat. Savitie kertoo näiden kokouksien olevan toiminnan kulmakivi.
– Ne mahdollistavat sellaisen meiltä meille -meiningin ja pitävät osallistumiskynnyksen matalana, Anne Savitie sanoo.
Teksti: Eeri Silvennoinen
Kuvat: Saara Peltola
Moreenimedia on Tampereen yliopiston journalistiikan, kuvajournalismin ja visuaalisen journalismin opiskelijoiden julkaisu.
Built with Shorthand