Hiljaisuuden vartija
Ville Vuorentie kävelee keskimäärin 18 kilometriä työvuoronsa aikana. Vartijoiden työ on paljon samojen tilojen kiertämistä ja tarkastamista. Ammattibarometrin mukaan etenkin isoissa kaupungeissa on pulaa vartijoista.
Tampereen rautatieaseman ympäristö on hiljentynyt, kun kello lyö puoli kymmenen illalla. Ville Vuorentie aloittaa rutiininomaisen työvuoronsa, johon kuuluu alueen kiinteistöjen vartiointia. Vuorentie on tehnyt töitä vartijana 7 vuotta ja tuntee kaupungin sekä siellä piilevät riskit.
– Puukot ja muut teräaseet ovat lisääntyneet kiinniotettavilla. Näpistykset ovat myös selkeästi kasvussa, Vuorentie avaa.
Tutkimuksien mukaan turvallisuusalan toimijoihin kohdistuva väkivalta on lisääntynyt 2000-luvulla. Esimerkiksi julkisien tilojen vartijoista noin 67 prosenttia on joutunut fyysisen väkivallan kohteeksi vuonna 2018. Nämä numerot tuskin houkuttelevat lisää hakijoita alalle.
Ammattibarometrin perusteella pulaa vartijoista on ennen kaikkea Tampereella, Turussa ja Jyväskylässä. Myös Vuorentie tiedostaa ongelman.
– Vartijoiden tarve lisääntyy koko ajan.
Yksin liikkeellä
Vuorentien vartioimaan alueeseen kuuluu useita parkkihalleja ja muutama liikekiinteistö. Työ on paljon kävelyä, toistoa ja tarkkailua. Loputtomalta tuntuvat käytävät, lukitut ovet ja parkkihallien hiljaisuus eivät kuitenkaan haittaa Vuorentietä.
– Aika yksinäistä puurtamista tämä on, mutta tässä on oma vapautensa. Kukaan ei ole selän takana sanomassa, mitä pitäisi tehdä. Mielellään kiertäisin parin kanssa, mutta se on tietenkin kustannuskysymys.
Tarkistettavaa riittää, mutta Vuorentie tietää tutut paikat ja nurkkaukset, joista ihmisiä voi löytyä. Eniten häiriötä aiheuttavat huumeidenkäyttäjät ja rappukäytävissä nukkujat. Isoimmaksi ongelmaksi alueellaan Vuorentie näkee juuri huumeidenkäyttäjät. Samoja ihmisiä tapaa vuoron aikana usein.
– Tutuiksi ovat tulleet melkein kaikki, vaikka myös uusia naamoja näkee.
Laajalle ulottuvassa parkkiluolassa vastassa ei ole kuin lakaisuauton kuljettaja. Ilman lupaa siellä usein viettävät aikaansa rullalautailijat. Nyt heitä ei ole paikalla, sillä sen kuulisi äänestä. Rauhallisuus vallitsee täälläkin.
Kesken parkkiluolan kiertämisen työpuhelin pitää lyhyen äänen. Vuorentie lukee viestin ja suuntaa päättäväisesti kohti hissejä.
– Sitten kävellään vähän nopeampaa. Tuli hälytys, Vuorentie huikkaa.
Aina valppaana
Hälytyksen aiheuttaneen oven luota ei aluksi löydy ketään. Vuorentie tarkistaa lähialueen, rappukäytävän nurkat ja toteaa ettei ketään ole paikalla. Ihmiset saattavat kulkea hälytyksen aiheuttavista ovista, vaikka niistä kulkeminen olisi selkeästi kielletty. Vaikka paikalta ei löytyisi hälytyksen aiheuttajaa, on silti oltava varovainen.
– Liikaa ei saa tuudittautua siihen, että joku on vain mennyt sinne nukkumaan. Aina täytyy olla valppaana, Vuorentie selventää.
Kierros jatkuu normaalisti hälytyksen jälkeen. Vuorentie huomauttaa, että samaa reittiä ei voi kulkea jatkuvasti samoihin aikoihin. On turvallisuusriski, jos joku tarkkailee hänen liikkeitään ja tietää ettei vartija ole paikalla.
Yövuoron aikana suurimmat osat kohteista ovat pimeitä ja hämäriä. Satunnaiset keinovalot luovat kolkkoa tunnelmaa.
– Ei täällä pimeässä käveleminen pelota. Sellaista ei mieti töiden aikana. Ensimmäiset vuorot jännittivät, mutta eivät pelottaneet, Vuorentie toteaa.
Apua saa nopeasti, jos vain pyytää
Työvuoroa on kulunut jo useampi tunti. Samat rappuset ja vakiopaikat käydään tarkistamassa kerta toisensa jälkeen, mutta hiljaisuus vallitsee kaikkialla. Vartijan työ on paljon saman rutiinin suorittamista kerta toisensa jälkeen. Kun hälytys tulee, on oltava valmis. Pienistä tilanteista saattaa kehittyä fyysistä vaaraa aiheuttavia yllättävänkin nopeasti.
– Kerran puri käteen yksi näpistyksestä kiinni jäänyt. Olisi pitänyt olla hanskat, mutta ei ehtinyt. Sen verran nopeasti kaikki tapahtui, Vuorentie kertoo.
Hänen mukaansa koulutusta erilaisten tilanteiden käsittelyyn voisi lisätä. Vartija on usein ensimmäisenä tapahtumapaikalla yksin. Vuorentie kuitenkin toteaa, että apua saa yleensä nopeasti toisilta työvuorossa olevilta vartioilta, etenkin keskustan alueella.
– Nuoremmat vartijat eivät välttämättä aina kehtaa pyytää apua. Ajatellaan, että pitää pystyä hoitamaan tilanne yksin.
Tarkkailua ja auttamista
Vartijan työhön kuuluu muutakin kuin ihmisten vartiointia. Yöllä on aikaa tutkailla ja pitää silmällä monia asioita.
Jos kohteissa on jotain rikki tai vaikkapa vesivahinkoja, siitä ilmoitetaan eteenpäin huoltomiehille. Vartija saattaakin olla paremmin perillä kohteidensa kunnosta ja ongelmista kuin moni muu asianomainen.
Kello kahden aikoihin kaksi miestä tulevat Vuorentietä vastaan ja kysyvät tietä paikalliseen ravintolaan. Hän neuvoo kohteliaasti kulkijoille reitin kohteeseen. Ihmisten auttaminen on myös osa vartijan työtä.
– En minä ainakaan jaksa stressata tilanteita. Jos hoitaa asiat huutamalla, siinä vain kuluttaa itseänsä. Ennemmin selvittää tilanteen rauhallisesti. On meitä vartijoita totta kai moneen junaan ja erilaisia, Vuorentie summaa.
Eelis Hirvelä, teksti ja kuvat
Moreenimedia on Tampereen yliopiston journalistiikan, kuvajournalismin ja visuaalisen journalismin opiskelijoiden julkaisu.
