Hiljaisuuden jäljillä

Tampereelle muutettuani aloin pohtia hiljaisuutta. Kaupunkiympäristöissä äänimaisemien vaihtelu on pienenkin alueen sisällä voimakasta. Puhdasta hiljaisuutta kaipaavana saa kuitenkin lähteä löytöretkelle.

Olen elämäni aikana kohdannut monenlaista hiljaisuutta. Tyynen vesistön äärellä hiljaisuus on kuulasta. Kesäisen tunturin laelta löytää raikasta, pitkälle jatkuvaa hiljaisuutta, jonka silloin tällöin keskeyttää suvituulen leuto henkäys tai lentoon pyrähtävä lintu.

Talvisen metsikön keskellä kuulee taas erilaisen hiljaisuuden – pysähtyneen, kokonaisvaltaisen ja kinosten pehmentämän. Se on kaikista hiljaisuuksista suosikkini.

Ääni.

Ääni on kaasussa, nesteessä tai kiinteässä aineessa etenevää mekaanista värähtelyä eli aaltoliikettä, joka saa aikaan kuuloaistimuksen.

Kaupungissa törmään ääniin joka puolella. Hiljaisuus taas on monesti keinotekoista; se on äänieristetyissä kuutioissa ja vastamelukuulokkeissa. Silloin aina tiedän, että ääni alkaa tuon rajan takaa.

Kaupungissa hiljaisuus tuntuu väliaikaiselta. Se on hennon ilmastointihuminan kuuntelemista ennen seuraavaa puheenvuoroa, öisten katujen kontrastia päivien liikenneruuhkiin. Kaupungissa ei rikota hiljaisuutta, vaan hiljaisuus on se, joka rikkoo normin.

Melu.

Melu voidaan määritellä epämiellyttäväksi ääneksi tai terveyshaittoja aiheuttavaksi ääneksi. Luonnonääniä kuten tuuli, aallot tai lintujen laulu, ei kutsuta meluksi.

Melu on mielessäni aggressiivista ja huutavan punaista. Se on rattiraivoissaan tööttäileviä kuskeja liikennevaloissa, se on nastarenkaiden ja hiekotushiekan raastavaa rahinaa vastajäätyneillä teillä.

Hiljaisuuden sävy taas on sininen. Muistan lapsuudestani kappaleen Sininen uni, jossa lauletaan Nukku-Matista:

Ja pieni sateenvarjo on aivan kallellaan
Ja sinistä unien kirjaa se kantaa kainalossaan
Ja unien sinimaahan se lapset autolla vie
Surrur, surrur ja sinne on sininen, uninen tie

Vaikka kauniissa laulussa Nukku-Matin auton hiljainen surina tuudittaa lapset uneen, liikenteen äänien todellinen vaikutus on päinvastainen.

Melu häiritsee monesti ajatuksiani, mutta se vaikuttaa ihmisiin myös fysiologisesti. Se on toiseksi merkittävin terveyshaittaa aiheuttava ympäristötekijä Suomessa pienhiukkasten jälkeen.

Melu voi heikentää unta, vaikka ei havahduttaisikaan hereille. Meluinen ympäristö aiheuttaa elimistössä stressiä; se nostaa sykettä ja verenpainetta sekä kohottaa veren kortisolipitoisuutta.

Heikkounisuuden ja pitkittyneen stressin kautta melu voi altistaa monenlaisille terveysongelmille.

Lapsilla pitkä melualtistus voi häiritä jopa kielellistä kehitystä ja muistia.

Terveysvaikutusten vuoksi melutasoa pyritään säätelemään lainsäädännöllä.

Laki.

Mieleeni nousee kysymys: Miten lailla voidaan säädellä väliaineessa etenevää aaltoliikettä?

Yksi tapa pyrkiä tähän on mitata värähtelyn voimakkuutta ja pyrkiä hillitsemään sitä erilaisilla infrastruktuurihankkeilla.

Ympäristönsuojelulain mukaan kaikilla yli 100 000 asukkaan kaupungeilla on velvollisuus tehdä meluselvitys joka viides vuosi. Meluselvityksen yhteydessä tehdään myös meluntorjunnan toimintasuunnitelma.

Tampereella selvitys tehtiin viimeksi vuonna 2017 ja suunnitelma kaudelle 2018–2022.

Pian on siis aika uudelle selvitykselle.

Viisikymmentäviisi desibeliä.

Valtioneuvoston määrittelemä päiväohjearvo melulle on 55 desibeliä.

Tampereen meluselvityksen 2017 mukaan 15 prosenttia asukkaista kuitenkin altistui yli 55 desibelin tieliikennemelulle. En tiedä, olenko yksi heistä.

Selvityksestä ilmenee myös, että hiljaisten alueiden kokoluokka pienentyi vuoteen 2012 verrattuna.

Melua pyritään vähentämään liikennesuunnittelulla ja rakenteellisella melunsuojauksella.

Tampereen viimeisimmässä meluntorjunnan toimintasuunnitelmassa tavoitteiksi asetettiin melulle altistuvien määrän vähentäminen ja hiljaisten alueiden saavutettavuus kaikille asukkaille.

Hiljaisuus on kultaa.

Minne sitten voin suunnata askeleet, kun keho kaipaa rauhaa?

Melua pakoon voi suunnistaa vaikkapa Tampereen karttapalvelusta löytyvien melukarttamallinnusten avulla. Palvelusta löytyy vuoden 2017 keskiäänitasojen mukaan mallinnetut kartat erikseen päiville ja öille sekä meluennustekartat vuodelle 2040.

”Laskennallisesti hiljaisiksi” keskustan alueiksi meluselvityksessä nimettiin muun muassa Ratinan ja Näsinkallion puistoalueet ja Pyynikin harju. Helpoiten hiljaisuuden jalanjäljille taitaa kuitenkin päästä kaupungin reunoilla ja sen ulkopuolella.

Sininen uni päättyy, kun lapset pääsevät kultaiseen metsään, jonka kultaisen puun oksalla laulaa unien sinilintu.

Tällä kertaa lähden etsimään sinilintujani Kaupin kultaisesta kaupunkimetsästä.

Moreenimedia on Tampereen yliopiston journalistiikan, kuvajournalismin ja visuaalisen journalismin opiskelijoiden julkaisu.